TPS ja Lukko tarjosivat tarinoita, joista jääkiekko-Suomi hengittää
Liigan koronakausi ei päättynyt aneemisesti vaan kaikkea muuta. Tarinaa riitti kerrottavaksi seuraaville sukupolville.
@JuusoKokkonen
TPS:n kaudessa oli tarinan elementit. Median myllytys ja lyttäys ennen kauden alkua, leimautuminen muukalaislegioonaksi, sitten omien nuorten pelaajien esiinmarssi, ennakko-odotuksia vahvempi kausi tuloksellisesti – ja Raimo Helminen.
Helminen ei varmastikaan ole Suomen paras valmentaja kehittämään pelitapaa, mutta hän on jääkiekkoihminen henkeen ja vereen. Voittamisen ja pelin intohimo välittyivät taatusti tänä keväänä jokaisen Liiga-seuraajan tietoisuuteen.
Se on kulttuuria. Se, että katsojat näkevät aitoutta. Sitä, että asiat merkitsevät, jääkiekko merkitsee.
Helminen on juuri niin aito oma itsensä kuin voi olla. Se, miten hän kevään aikana esiintyi ja antoi kommentteja, oli aidosti häntä itseään. Siinä ei ollut esiintymistä tai poseerausta. Helmisen niukat, painokkaat ja punnitut kommentit pelien jälkeen saavuttivat suorastaan runollisia vivahteita.
Ja juuri siksi Helmisen kaltainen persoona oli erittäin tervetullut suomalaiseen valmentajakenttään. Jo nyt kenties katsomme valmentamista ja valmentajia hieman erilaisella perspektiivillä ja erilaisin lasein.
TPS:n ympärille luotiin ilmiö, joka oli erittäin iso piristysruiske koko Liiga-kartalla. TPS hyödynsi omassa viestinnässään tarinansa oivallisesti ja rakensi sitä. Sopiva, hieman provosoiva itseironia ”muukalaislegioonan” ympärillä oli varsin onnistunut tapa luoda yhteyttä seuraajiin ja kannattajiin, kun hallien ovet pysyivät koko kevään kiinni.
TPS:n ärhäkkääkin linjaa sosiaalisen median viestinnässä ihmeteltiin talven ja kevään aikana. Pieni piikittely loi kuitenkin huomiota, provosoi sopivasti eikä TPS sortunut ylilyönteihin. Varsin onnistunutta, joskin haastavaa, viestintää.
Vaikka talven ja kevään pelit pelattiin ilman yleisöä, Liiga ei kadonnut kartalta. Ei siitäkään syystä, että Lukko oli pelillisesti täysin ylivertainen joukkue ja lopputulos ei yllätä ketään. Talvella jossain kohtaa varsin aneemiselta näyttänyt koronakausi sisälsikin lopulta tarinaa kerrakseen.
Pekka Virran nousu teho-osastolta mestariksi on jotain täysin sanoin kuvailematonta. Tarinana täysin ainutlaatuinen. Kokeneen valmentajan näkeminen penkin takana lisähapen kanssa oli varsin kunnioitusta herättävä näky.
Ja ennen kaikkea Helmisen persoona tai Virran selviytyminen koronan kourista ovat sellaisia narrratiiveja, joihin pystyy kiinnittymään sellainenkin tallaaja, joka ei lajissa niin intensiivisesti ole kiinni. Tarttumapinta on laaja ja koskettava, mikä on suomalaisen jääkiekkoyhteiskunnan elinvoimaisuuden kannalta aivan valtavan iso asia.
Jääkiekko puhuttaa, ja ennen kaikkea Suomen pääsarjakiekkoilu puhuttaa.
Isossa kuvassa on myös äärimmäisen tärkeää, että nimenomaan TPS palasi jääkiekkokartalle sekavan edellisen kauden jälkeen. Turku on vahva kiekkokaupunki, mistä on osoitus seuran juniori- ja pelaajakasvatustyö. Liiga ja suomalainen jääkiekko tarvitsevat vahvaa TPS:ää.