TPS on nousemassa yhdeksi Liigan pudotuspelien mielenkiintoisimmaksi nipuksi . Se voitti torstaina 3–2 Pelicansin ja otti puolivälieräsarjassa 2–1-johdon. Turkulaisten pelaamisessa on monia kiehtovia seikkoja.

Siinä missä sarjan kärkijoukkue Lukko ikään kuin asteen tiputti intensiteettiään pudotuspeleihin, TPS on päinvastoin nostanut sitä. Puolivälierissä se on pelannut tyylipuhdasta tempolätkää.

Turkulaiset ovat syttyneet vielä uudella tavalla runkosarjasta.

Logiikka on selvä. Määrä on laatua arvokkaampi tekijä Raimo Helmisen sapluunassa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että TPS etenee kaukalossa hyvin ehdottomasti. Peliä viedään eteenpäin usein, mutta tällöin laatu usein kärsii, koska viisikko pyrkii etenemään myös tilanteissa, joissa vastustajalla on selvä puolustusetu.

Laatua TPS pyrkii muodostamaan pelaajien korkean luisteluvauhdin kautta.

Jos haetaan verrokkia, TPS pelaa kuin Kanadan U20-maajoukkueet tyypillisesti MM-kisoissa. Vaade yksittäisen pelaajan pelinopeudelle on korkea, sillä jokaisen pelaajan on kyettävä toimimaan kaikissa neljässä pelitilanneroolissa korkealla tasolla.

Pelipään pitää olla nopea, käsien on toimittava nopeasti.

Puolustaessa turkulaiset pyrkivät riistämään kiekkoa oikeastaan aina. Määrä on avaintekijä. Joukkue riistää sellaisissakin hetkissä, kun riiston todennäköisyys on pieni.

Helminen on lähestynyt pudotuspelejä ajatuksella, että pelaajien on toimittava mahdollisimman nopeasti ja säilytettävä koko ajan aktiivinen peliote. Nyt ovat hanat ikään kuin auki: pelaajat saavat pelata ja toimia sydämensä kyllyydestä. Siinä tempossa Pelicansilla on ollut vaikeuksia, vaikka hyvin se on roikkunut mukana.

Ei läpsyttelyä

TPS:llä on kaksi isompaa ongelmaa: jäähyt ja maalinteon logiikka.

Äärimmilleen viritetty tempojääkiekko on jäähyherkkkää. Se nähtiin jo runkosarjassa, sillä Helmisen miehistö pelasi koko sarjassa toiseksi eniten alivoimaa, eikä tahti ole liiemmin muuttunut pudotuspeleissä.

Kun pelaajat pelaavat täysin estoitta, pyrkivät riistämään, vaatimustaso on korkea ja eteenpäin suuntautuva pelitapa tuottaa virheitä, Turkulaiset pelaavat rikkeiden osalta koko ajan harmaalla alueella.

Maalinteon logiikka noudattaa viisikkopelin kanssa samaa kaavaa: määrä on kaiken ytimessä. Laatu kärsii, etenkin siinä mielessä, että turkulaiset laukovat maalinteon todennäköisyyden kannalta huonoista sektoreista.

Esimerkiksi torstaina TPS laukoi parhaalta maalintekosektorilta, niin sanotun ”mökin” sisältä vain 7 kertaa. TPS:n hyökkäysalueen pelin varsin hento organisointi johtaa siihen, että laukauksia tulee paljon puolustajilta nimenomaan siniviivan tuntumasta.

Absoluuttisella pelin organisoinnin tasolla TPS ei ole Liigan parhaita joukkueita, mutta se on nyt iso suosikki tässä sarjassa ja pelaamisessa on finaaliainesta. Viisikkopelin organisoinnin sijaan fokus on yksittäisen pelaajan peruspelaamisen tasossa. Ja se on korkealla.

Siinä mielessä TPS haastaa sitä pelillistä konsensusta, joka Liigassa on vallinnut.

Ennen kaikkea TPS:stä huokuu se, miten Helminen on harjoituttanut joukkuettaan. Tällaista pelin tasoa ei saavuteta, jos joukkue on harjoitellut läpsytellen.

 

 

Tilaa Elmo  tarjoushintaan  6 kk 49 e .

Voit ostaa Elmon myös irtonumerona

Lehtipisteestä tai diginä Lehtiluukusta