HIFK otti toisen voittonsa TPS:tä kaatamalla turkulaiset jatkoerässä 4-3. Samuel, aika iso jäähy TPS:lle jatkoerässä?

Kyllä, erittäin iso – ja täysin tyhmä jäähy Topias Haapaselta. Tietenkin tästäkin jäähystä voidaan väitellä, oliko se kevyt vai ei, mutta Haapanen antoi estämällä kiekotonta pelaajaa tuomarille mahdollisuuden puhaltaa ja sieltä se puhallus tuli. Sen hinta oli sitten iso, iso voitto IFK:lle. Jokainen ymmärtää, että TPS olisi lähtenyt aivan eri tilanteesta seuraavaan otteluun, jos se olisi tänään voittanut, mutta nyt Helsinkiin mennään veitsi kurkulla. Tappio seuraavassa ottelussa ja se on sitten siinä. TPS ei voita HIFK:ta kolmea kertaa peräkkäin, ei millään.

TPS:lle on annettava kuitenkin tunnustus tästä ottelusta. Vaikka HIFK johti jo 3-1, TPS pystyi silti puristamaan tasoihin ja lopulta TPS olisi voinut aivan hyvin jopa voittaa ottelun jatkoerässä. Muutenkin TPS on saanut kevään aikana pelinsä jälleen toimimaan. Kausi alkoi erinomaisesti, mutta sitten tuli U-käännös ja välillä näytti uhkaavasti siltä, että TPS voisi jäädä karmeimmillaan pudotuspeleistä rannalle. TPS oli kuitenkin lopulta runkosarjassa neljäs ja taistelee edelleen välieräpaikasta.

Jussi Ahokas on saanut kevään aikana etenkin TPS:n puolustuspelaamisen toimimaan hyvällä tasolla. Ongelmana on ollut koko kauden hyökkäyspelaaminen ja tehokkuus ja niissä on edelleenkin parantamista. Eikä sekään hyvältä näytä, että ennen siirtorajaa lisätehojen toivossa hankitut Usheninin veljekset ovat olleet karmeita floppeja ja nyt katsomossa maskotin roolissa.

HIFK rysään tehtiin taas kolme osumaa. Miltä tämä paljon puhuttu maalivahtikysymys näytti torstaina?

Tänään se näytti jo paremmalta. Niilo Halonen pelasi tämän sarjan parhaan ottelunsa ja selvisi kelvollisesti. Toki eihän Halonen vielä mikään huippuluokan maalivahti ole ja on muistettava, että tänäänkin hänen taakseen meni kolme maalia. Eli ongelma ei ole poistunut – ja tämä on edelleen suurin epävarmuustekijä HIFK:lle niin tässä sarjassa kuin koko kevättä ajatellen. Nyt IFK on kuitenkin kuskin paikalla, mutta en liputa vielä TPS:ää varikolle. Seuraavassa pelissä on kuitenkin pakkovoiton paikka tai muuten tulee lähtö.

Jukurit sai viimeinkin kaivatun voiton KooKoosta. Meni kuitenkin tiukoille?

Meni, mutta Jukurit oli torstaina selvästi parempi joukkue. Kaikki kunnia Jukureille, mutta mietin myös, alkaako KooKoolla näkyä jonkinlaisia väsymisen merkkejä. He pelasivat kuitenkin nopeassa tahdissa kaksi säälipleijariottelua ja nyt sen pelasi neljän päivään sisään kolmannen äärikovan ottelun Jukureita vastaan.

Nick Malik oli tänään KooKoon sankari. Hän piti loistavilla torjunnoillaan numerot pieninä. Itse asiassa KooKoolla oli ottelun lopussa hyvä mahdollisuus jopa tasoittaa, kun Jukurit hölmöili jäähyjen kanssa. KooKoon ylivoimapelaaminen oli kuitenkin suoraan sanottuna muniin puhaltelemista. Heidän yv:ssään ei ollut päämäärää eikä laukaisu- ja ratkaisuhalukkuutta, vaan vastuuta siirrettiin koko ajan tarpeetta kaverille.

Tähän asti Jukureille on ollut mietittävää, mutta nyt pallo on KooKoolla ja valmentaja Olli Salolla. KooKoolla on edelleen etu puolellaan, mutta sanon suoraan, että se etu kannattaa säilyttää.

Jukureille on annettava tunnustus. Joukkueesta näki, että tänään ei ole vara hävitä ottelua. Oli myös mielenkiintoista nähdä Jukureiden pelaavan 1-4-träppiä, vaikka Olli Jokinen vakuutteli ennen pudotuspelisarjaa, että he eivät 1-4-träppiä pelaa. Siperia kuitenkin opettaa ja hyvä niin. Nyt Jukureilla on aivan toisenlaiset mahdollisuudet välieräpaikkaan kuin jos tänään olisi tullut kuokkaan.

Ottelun puhuttavin episodi oli Jukureiden Aatu Rädyn passittaminen suihkuun, kun Räty otti toisen kympin tuulettamalla Jukureiden johtomaalia KooKoon maalivahtia Nick Malikia päin. Oliko tuomio oikea?

Siitä voidaan väitellä hamaan tappiin asti, oliko tällainen rangaistus sopiva tämän kaltaisessa pudotuspeliottelussa. Se ei ole kuitenkaan se tärkein pointti. Tärkein pointti on, että olihan se täysin järjetön ja tarpeeton teko Rädyltä. Jukurit pelasi kuolemanottelua koko kauden kannalta ja sitten joukkueen ykkössentteri ottaa täysin tarpeettoman suihkupassituksen. Tähän kohtaan sopii hyvin Jarno Pikkaraisen tokaisu, että pudotuspeleissä sydän on pidettävä kuumana, mutta pää kylmänä. Yes, voidaan huutaa tuomareille, mutta ensimmäisen, jonka tässä pitää katsoa itseään peilistä, on Aatu Räty. Oli Jukureiden onni, että Rädyn suihkukomennuksesta selvittiin nyt ilman katastrofia.

Tappara kaatoi Lukon 3-1 ja siirtyi samalla ottelusarjassa 2-1-johtoon. Lukko puristi kuitenkin jälleen Tapparan tiukoille. Onko tämä Lukon puristus kuitenkin yllätys?

On ja ei. On siinä mielessä, että viimeisten viikkojen ja varsinkaan HPK:ta vastaan pelattujen säälipleijareiden perusteella oli vaikea nähdä, että Lukko voisi millään haastaa Tapparaa. Mutta niin vain Lukko on roikkunut hyvin junan kyydissä mukana ja heillä olisi ollut jopa sauma yllätykseen tänään.

On kuitenkin hyvä muistaa, että Lukko on hallitseva mestarijoukkue ja joukkueessa on edelleen paljon taitoa ja potentiaalia. Siinä mielessä ei Lukon hyvät esitykset eivät ole maailman suurin yllätys.

Tapparan seuraaminen on jossain mielessä turhauttavaa. Tuntuu, että joukkue voisi pistää yhden tai jopa kaksi suurempaa vaihdetta silmään, mutta silti se tekee vain tarpeellisen. En nyt sano, että Tappara ajaa käsijarru päällä, mutta ei se kaukanakaan ole.