Liverpool pelaa sensaatiomaista kautta, mutta taivaanrannalta kuuluu pahaenteistä ääntä etenkin Mohamed Salahin ja Trent Alexander-Arnoldin jatkosopimusten suhteen. Jukka, pitääkö Liverpoolin kannattajien olla huolissaan?

Ymmärrän hyvin, jos kannattajat ovat huolissaan. Liverpoolin kausi on sujunut tähän saakka kuin tanssi ja viimeinen asia, jota Liverpool kaipaa, on juuri tällainen turbulenssi kulisseissa.

Salahin ja Virgil van Dijkin esityksiin se, että heidän sopimuksensa päättyvät kesällä, ei ole vaikuttanut, mutten muista kovin montaa ottelua, jossa Alexander-Arnold olisi ollut yhtä kadoksissa kuin sunnuntaisessa ottelussa Manchester Unitedia vastaan.

Kaiken lisäksi eri kanavissa on kiertänyt tietoja, joiden mukaan van Dijk olisi ripittänyt poikkeuksellisen voimakkaasti Alexander-Arnoldia pukukopissa pelin jälkeen. On myös väitetty, että osa Liverpoolin kannattajista olisi kehottanut Alexander-Arnoldia hyvin rivoin sanakääntein lähtemään ”meidän seurastamme”.

Tällaiset kohut ja myrskyt ovat aina riskitekijöitä ja ne on osattava käsitellä oikein, jotteivat ne ala vaikuttaa joukkueen peliesityksiin.

Esimerkiksi Manchester Unitedin sunnuntaiseen 1-0-johto-osumaan lähtenyt tilanne lähti purkautumaan Alexander-Arnoldin surkeasta purkupallosta ja maali syntyi hänen tontiltaan. Myös 2-2-osuma syntyi Alexander-Arnoldin puolelta, mutta siinä maalissa hänen syntinsä ei ollut yhtä suuri kuin ensimmäisessä maalissa.

Nyt paineet kohdistuvat näihin jatkosopimusneuvotteluja käyviin pelaajiin, mutta on hyvä muistaa myös Liverpoolin vastuu. Miksi he antoivat tilanteen ajautua sellaiseksi, että kolme avainpelaajaa pelaa tällä kaudella viimeistä sopimuskauttaan?

Alexander-Arnold on pyytänyt alun alkaen niin suurta sopimusta, ettei Liverpool ole siihen suostunut. Salahin ja van Dijkin kohdalla Liverpool halusi todennäköisesti nähdä, miten he sopeutuvat managerin vaihtumiseen ja pelaamaan Arne Slotin jalkapalloa. Haluttiin välttää kallis sopimustekninen riski ja nyt ollaan sitten tilanteessa, jossa riskin välttäminen on osoittautumassa paljon kalliimmaksi ratkaisuksi.

Missä näiden herrojen jatkosopimusneuvotteluissa mennään? Voisiko tämä kolmikko oikeasti jopa lähteä Liverpoolista?

Jokainen näistä tilanteista on erilainen ja yksilöllinen.

Selkein tilanne on tällä hetkellä van Dijkilla. Jos mitään yllättävää ei tapahdu, hän tekee todennäköisesti kaksivuotisen jatkosopimuksen Liverpoolin kanssa ja jatkaa uraansa Anfieldilla.

Van Dijk täyttää kesällä 34 vuotta, joten todennäköisesti jatkosopimus olisi hollantilaisen viimeinen. En olisi myöskään yllättynyt, jos Liverpool ostaisi kesällä uuden maailmanluokan topparin van Dijkin rinnalle ja tulevaksi korvaajaksi puolustuksen johtajana.

Salahin julkiset kommentit, joiden mukaan sopimusneuvotteluissa ollaan kaukana toisistaan, ja maanantaina julkaistun Instagram-kuvan kaltaiset julkiset ulostulot ovat erikoisia ja jopa kyseenalaisia, mutta näkisin niiden olevan silti ensisijaisesti painostuskeinoja saada parempi diili Liverpoolin kanssa.

Salah on 32-vuotias, mutta juuri tällä hetkellä ja tämänhetkisessä iskussaan hän on maailman paras jalkapalloilija. Salah tiedostaa oman merkityksensä pelaajana ja asemansa Anfieldin kuninkaana ja hän yrittää ulosmitata huippuiskunsa myös taloudellisesti maksimaalisella tavalla.

Liverpool haluaa satavarmasti pitää talismaaninsa, mutta nyt väännetään kättä, paljonko Salahille pitää maksaa ja miten pitkän sopimuksen hän saa.

Jos ”kaukana toisistaan” tarkoittaa esimerkiksi 100 000 punnan eroa viikkopalkassa, se tarkoittaisi kaksivuotisessa sopimuksessa pelkästään pohjapalkassa yli 10 miljoonaa puntaa eli 12 miljoonaa euroa. On ymmärrettävää, että uransa loppukaarteessa oleva pelaaja potkii tuollaisten summien vuoksi muutaman kerran tarvittaessa myös aisan yli.

En usko Salahin lähtevän Liverpoolista tämän kauden jälkeen, sillä Liverpoolin on lopulta pakko maksaa sellainen summa ja sorvata sellainen sopimus, joka pitää Anfieldin juhlituimman lapsen seurassa.

Alexander-Arnold haluaa tai ainakin harkitsee vakavissaan lähtemistä Liverpoolista. Kysymys ei ole vain Real Madridin vetovoimasta. Real Madridissa pelaa myös Alexander-Arnoldin paras ystävä, Jude Bellingham. Se ei tokikaan ratkaise yksin siirtoa, mutta on yhtenä tekijänä muiden joukossa Alexander-Arnoldin miettiessä siirtoaan.

Vaikka jalkapallossa mikään ei ole varmaa ennen kuin nimet ovat papereissa, kaikki merkit viittaavat siihen, että Alexander-Arnold siirtyy viimeistään kesällä Real Madridiin. En olisi myöskään yllättynyt, jos Liverpool päättäisi vastoin julkisia puheitaan myydä Alexander-Arnoldin Real Madridille jo tammikuussa.

Huippuvireisen Alexander-Arnoldin menettäminen tässä vaiheessa kautta olisi takaisku, mutta ei sellaisen Alexander-Arnoldin, jollainen hän sunnuntaina oli.

Voiko sopimusturbulenssi romuttaa Liverpoolin saumat voittaa Valioliigan mestaruus tällä kaudella?

Se on selvää, että Liverpoolin on tehtävä jotain Alexander-Arnoldille, mikäli hän ei palaa nopeasti omalle tasolleen. Tuollaisiin esityksiin kuin sunnuntaina Manchester Unitedia vastaan, hänellä ja Liverpoolilla ei ole varaa.

En kuitenkaan usko, että sopimustilanteet karkaisivat Liverpoolilla käsistä niin pahasti, että ne romuttaisivat Liverpoolin mestaruusmahdollisuudet, vaikka säröjä muuten täydellisessä kuvassa näkyy jo. Toki jos Salahin soppa kärjistyisi niin pahaksi, että se vaikuttaisi egyptiläisen esityksiin kentällä, tilanne muuttuisi silloin uhkaavaksi.

Liverpoolin ja Salahin suurin haaste loppukaudella on, miten pitkään ne jaksavat painaa nyt nähdyn kaltaisilla kierroksilla.

Historia on opettanut, että kymmenen kuukauden mittaisen kauden vetäminen täydellä höyryllä ei onnistu fyysisesti ja henkisesti nykypäivänä yhdeltäkään joukkueelta eikä yhdeltäkään pelaajalta. Jossain vaiheessa tulee notkahdus tai maltillisempi vaihe, kuten nyt on nähty Chelsean kohdalla.

Kaksi viikkoa sitten monet olivat vakuuttuneita, että Chelsea voisi voittaa mestaruuden tällä kaudella, mutta Chelsea on kerännyt neljässä viimeisessä ottelussa jaossa olleista 12 pisteestä vain kaksi.

Liverpoolilla ei välttämättä tule yhtä jyrkkää notkahdusta, mutta pidän selvänä, että jossain vaiheessa se alkaa pudotella pisteitä nopeampaan tahtiin kuin tähän mennessä.

Manchester City on klassinen esimerkki joukkueesta, joka on ajoittanut pelillisesti, fyysisesti ja henkisesti parhaan iskunsa kevätkaudelle. Myös Arsenal teki samoin viime kaudella, jolloin se voitti viimeisestä 18 liigaottelustaan 16.

Arsenal on selvästi rakentanut tämän kautensa käyrät samalla tavalla kuin vuosi sitten ja jos loukkaantumiset eivät sotke sen loppukautta, Arsenal tulee loppukauden todella kovalla vauhdilla. Se on sitten siinä ja tässä, riittääkö se mestaruuteen asti.

Manchester Cityn tilanne on tällä hetkellä arvoituksellisempi ja sen ero Liverpooliin on jo 12 pistettä. Pidän silti Citya edelleen Liverpoolin ja Arsenalin jälkeen kolmanneksi vahvimpana mestariehdokkaana.

Harva uskoo enää Cityn mestaruuteen, mutta kuten case Chelsea osoitti, isokin ero muuttuu hetkessä, jos se on muuttuakseen – eikä eron tarvitse muuttua edes hetkessä. Kautta on edelleen jäljellä 18-19 kierrosta, jona aikana meripoijut ehtivät asettua vielä uuteen asetelmaan.