Suomi hävisi elintärkeän MM-karsintaottelun Ukrainaa vastaan 1-2 Olympiastadionilla. Jussi, mikä on on ammattisilmäsi analyysi ottelusta?

Tämä oli hyvin epätavallinen Huuhkaja-ottelu. Jos tätä ottelua vertaa Markku Kanervan päävalmentaja-ajan aiempiin otteluihin näissä karsinnoissa ja EM-kisoissa, niin Suomi pelasi tosi radikaalisti eri tavalla. Ottelusta teki toki epätavallisen myös se, että kentällä nähtiin paljon uudehkoja Huuhkaja-pelaajia. Tämä ottelu oli kaikkiaan hämmentävä katselukokemus.

Kanervan Suomi on ollut tunnettu siitä, että se valitsee puolustaessa prässihetkensä varovaisesti. On viljelty todella passiivista puolen kentän blokkipuolustusta tosi paljon. Sen avulla Suomi on Kanervan aikana tehnyt itsestään vaikeasti voitettavan joukkueen.

Ei elämä tähän lopu! Uutta matoa koukkuun ja kyytiin huippukertoimet Expektiltä!

Mutta, Suomi lähti tähän otteluun prässäämään vastustajaansa oikein toden teolla ja hylkäsi oikeastaan kaikki Kanervan ajan puolustuspelilliset periaatteet ja mekanismit.

Ehkä syy tähän valintaan oli siinä, että julkinen paine Huuhkajien pelaamiseen liittyen on kasvanut liian suureksi. Sanoisin tämän ottelun jälkeen jopa sen, että Huuhkajien peli-identiteetti on juuri tällä hetkellä aika hukassa. Kansa huutaa aktiivista puolustuspeliä, mutta menestystä on tehty passiivisemmalla lähestymistavalla. Nyt tehtiin tällainen valinta ja mietitään, onko tämä nyt sittenkään oikea tie.

Suomi pyrki prässäämään Ukrainan 3-4-3-muotoista pallonhallintaa todella korkealta. Suomi pumppasi linjojaan ylöspäin ja iski painetta palloon. Suomi teki sen todella pelaajaorientoituneesti, kun sen puolustusmuoto oli 5-3-2. Kärkipari iski toppareihin kiinni, ylemmät keskikentät iskivät keskikenttiin kiinni. Alhaalla oli kolme topparia Ukrainan kolmea hyökkääjää vastaan. Wing-backit prässäsivät wing-backeja. Thomas Lamin tehtävä oli auttaa toppareita, mutta hänkin puolusti paljon eteenpäin, kun Suomen toinen ylempi keskikenttä joutui tukemaan kärkiparia.

Tästä pelaaja vastaan pelaaja-asetelmasta syntyi paljon numeraalisia tasatilanteita Suomen päähän. Taitavat ukrainalaiset voittivat suoria vastustajiaan ja pääsivät Suomen boksiin vaarallisiin tilanteisiin. Yksi pelin epäreiluimmista jaoista pelattiin Suomen vasemmalla puolella, jossa Leo Väisänen ja Jukka Raitala yrittivät pelata West Hamin Andriy Yarmolenkoa ja Kiovan Dynamon Oleksandr Tymtšykiä vastaan. Huonostihan siinä häkkitappelussa kävi. Esimerkiksi Ukrainan 2-1-johtomaali syntyi rajaheiton aikana tästä kaksi vastaan kaksi-asetelmasta. Tämä asetelma vaikutti horjuvalta pelin alusta asti.

Kuinka Suomen pallollinen peli toimi ja mitkä olivat pallollisen pelin haasteet?

No, juuri tässä oli Suomen toinen ongelma pelin aikana sen lisäksi, etteivät suomalaiset oikein pärjänneet omia suoria vastustajiaan vastaan, kun linjat olivat korkealla ja pelisuunnitelma nojasi aggressiiviseen pelaajaorientoituneeseen prässiin.

Ukraina prässäsi Suomea 3-4-3-muotoisella puolikorkealla blokillaan. He ovat toteuttaneet tätä strategiaa menestyksekkäästi jo muutamia vuosia, joten toiminta lähti aika lailla selkäytimestä. Suomen muoto hyökätessä oli 3-1-4-2. Tämä tarkoitti sitä, ettei Suomella ollut numeraalista ylivoimaa Ukrainan ensimmäistä linjaa vastaan ja Suomi pystyi etenemään siksi vain kahdella tavalla.

Ensimmäinen tapa oli vipata vain pitkä pallo pelinavausalueelta kohti hyökkääjiä. Näitä palloja Suomen topparit leipoivat aika paljon. Target-palloissa tai pitkissä suorissa murroissa ei ole mitään vikaa sinällään, mutta Suomen topparit joutuivat pelaamaan niitä peräti kolmen linjan yli, kun ensimmäisen linjan ohi ei päästy puhtaasti.

Toinen tapa oli se, että Suomen topparit ohittivat Ukrainan ensimmäisen prässilinjan pelaajia harhauttaen ja kuljettaen. Tätä tapahtui muutaman kerran Leo Väisäsen ja Paulus Arajuuren toimesta. Tämä strategia ei ole helppo strategia. Siksi monet huippujoukkueet haluavat etenemisen ensimmäiseen vaiheeseen selvän numeraalisen ylivoimatilanteen. Näin päästään ensin ohi vastustajan ensimmäisestä prässilinjasta, minkä jälkeen pelin edistäminen yläalueille on helpompaa ja tehokkaampaa.

Mitkä olivat Suomen isoimmat ongelmat puolustussuuntaan? Ukraina sai esimerkiksi lukuisia 3v3 hyökkäyksiä?

Tähän vastasin jo ensimmäisessä kysymyksessä. Ongelmaksi muodostui siis Suomen pelisuunnitelman valinta pelata aggressiivista prässiä niin, että Suomen muoto peilautui Ukrainan hyökkäysmuotoon aiheuttaen paljon alueellisia tasavoimatilanteita, joista Ukrainan taitavat pelaajat nauttivat.

Tämä oli rohkea valinta Kanervalta. En halua ”dumata” tätä valintaa, sillä se ei ole tehtäväni. Tehtäväni on analysoida valinnan syy- ja seuraussuhteita. Ja jos tuota tapaa harjoittelee paljon, se voi muodostua todella tehokkaaksi tavaksi saada tosi hyviä riistoja. Suomihan esimerkiksi teki maalinsa kulmasta, joka tuli hyökkäysalueen pallonriistosta. Joten, valinta oli iso uhka ja iso mahdollisuus läpi ottelun.

Yksi asia on nostettava esiin. Suomen boksipuolustaminen. Näytti siltä, että korkeita linjoja ja aggressiivista prässäämistä oli harjoiteltu niin paljon, että Suomen puolustamisen kivijalka – boksissa puolustaminen – oli unohdettu. Kannattaa esimerkiksi katsoa Paulus Arajuuren ja Joona Toivion toimintaa Ukrainan 2-1-maalissa. Heillä on cut-backissa oleva pelaaja ja vitosen sisällä oleva pelaaja vastuullaan. Jako menee ihmeellisesti. Mitään sijoittumisen referenssejä ei ole ja siksi Ukraina viimeisteli tilanteesta helpohkon maalin.

Myös 1-0-maalissa Arajuuri tippui jotenkin ihmeellisesti seuraamaan Ukrainan oikean wing-backin liikettä boksiin. Tämä venyttää Suomen muotoa vertikaalisesti. Suomen puolustaminen rangaistusalueen äärillä oli tilanteessa todella passiivista. Tällaista ei näkynyt kesän EM-kisoissa.

Suomi on hävinnyt nyt kymmenestä edellisestä ottelusta seitsemän. Oliko tämä tappio vain yksi tappio vai oliko tämä ottelun uusin esimerkki tästä huolestuttavasta trendistä?

Nyt kannattaa olla tarkkana trendejä analysoitaessa. Jos niitä haluaa analysoida, pitää ottaa huomioon, että Kanerva on lähtenyt muuttamaan Suomen pelaamisen identiteettiä ja perusperiaatteita todella rajulla kädellä.

Kanervalle olisi annettava tähän aikaa. Toki voidaan olla antamatta aikaa, mutta sitten emme voi tietää, miten tämä muutosprosessi menisi. Itselleni on lopulta se ja sama, miten Huuhkajat pelaa, mutta on todella, todella, mielenkiintoista nyt katsoa ja seurata tätä pelitavallista muutosprosessia. Luovuttaako Kanerva muutaman huonomman tuloksen jälkeen ja palaa vanhaan tuttuun passiivisempaan pelitapaan, vai aikooko hän kulkea tätä tietä nyt hamaan tappiin asti?

Toinen asia on tietysti pallollinen pelaaminen. Se oli tänään mielenkiintoista, ettei Suomi halunnut luoda numeraalista ylivoimaa Ukrainan ensimmäistä prässilinjaa vastaan. Se näytti tietoiselta valinnalta, jolloin sitä pitää analysoida kyseisen valinnan kontekstissa. Tänään joukkueen valinta pelata vähän vaikeampia palloja kolmen linjan ylitse ei tuottanut laadukkaita etenemispaikkoja. Miksi Kanerva teki tällaisen valinnan, en osaa arvioida.

Kaiken kaikkiaan Huuhkajat on todella mielenkiintoisessa tilanteessa. On lähdetty tekemään pelitavallista muutosta, vaikka takana on maan jalkapallohistorian menestyksekkäin kesä. Suomi meni EM-kisoihin tietyillä puolustuspelin periaatteilla ja ne heitettiin nyt yhtäkkiä brutaalisti roskiin.

Olen siksi vähän hämmentynyt, enkä ainakaan itse osaa arvioida, miksi näin raju muutosprosessi on nyt laitettu tällaisella äkkikäännöksellä liikkeelle.

Kannattajat ja media voivat myös keskustella kiivaasti siitä mielenkiintoisesta seikasta, onko Kanerva oikea mies viemään tällaista muutosprosessia läpi. Hän on profiloitunut todella taitavaksi matalan blokkipuolustamisen organisoijaksi. On valmentajana todella jännä nähdä, miten hän vetää läpi tämän puolustuspelitavan muutosprosessin. Paine on varmasti valtava, eikä tehtävä ole helppo.

Kansa penää tänään nähtyä aggressiivista pelitapaa, mutta samalla Kanervan on huolehdittava tuloksesta. Kun kasvukipuja tulee ja väistämättä muutama tappio, äänestääkö kansa sittenkin passiivisemman puolustuspelitavan puolesta? Kansa voi vedellä tuuliviirinä, mutta valmentajat eivät voi. Puolustuspelin periaatteissa ja mekanismeissa on Huuhkajien syksyn ylivoimaisesti mielenkiintoisin seurattava asia.