Jalkapallon teknisessä vallankumouksessa otetaan ensi kaudella jälleen uusi aluevaltaus, kun Englannin Valioliigassa paitsioita aletaan tunnistaa optisen silmän avulla.

Teknologia on ollut käytössä tällä kaudella jo Mestarien liigassa ja myös FIFA on testannut omia paitsiontunnistusohjelmiaan.

Kyseessä ei ole vielä täysin automaattinen teknologia, vaan Valioliiga puhuu puoliautomaattisesta tunnistusteknologiasta. Järjestelmän pitäisi ilmoittaa paitsioratkaisunsa tuomaristolle yhtä nopeasti kuin mitä maaliteknologia tekee tällä hetkellä.

Uuden teknologian avulla halutaan kitkeä väärät paitsiotuomiot sekä päästä eroon niin sanotuista viivästetyistä paitsiotuomioista, joissa tilanteet pelataan vähääkään epäselvissä tapauksissa nyt loppuun ja paitsiota aletaan tutkia vastan tilanteen mentyä ohi.

Epäselvissä tilanteissa paistiota on jatkossakin mahdollista tarkastella VAR:in avulla. Näin varsinkin sellaisissa tilanteissa, onko paitsiossa ollut pelaaja vaikuttanut esimerkiksi maalin syntymiseen vai ei.

***

Ymmärrän hyvin, että uuteen teknologiaan liittyy paljon ennakkoluuloja. Monet kuvittelivat, että VAR olisi ratkaissut jotakuinkin kaikki epäselvät isot tuomiot jalkapallossa, mutta toisin on käynyt. VAR:ista on tullut jalkapallossa niin vahva kirosana, että monet haluaisivat heittää koko järjestelmän romukoppaan ja palata entiseen.

Paluuta entiseen ei kuitenkaan ole. Onneksi.

On totta, että VAR on aiheuttanut valtavan määrän ongelmia eivätkä kiistanalaiset ratkaisut ole kadonneet mihinkään, mutta ihmisillä tuntuu olevan lyhyt muisti sen suhteen, mitä jalkapallossa tapahtui ennen VAR-aikaa.

Olkoon siitä esimerkkinä vaikkapa Irlannin putoaminen vuoden 2010 MM-kisoista Thierry Henryn selvän käsivirhemaalin seurauksena ottelussa Ranskaa vastaan – tai vielä tunnetumpana esimerkkinä Diego Maradonan kuuluisa Jumalan käsi -maali Englantia vastaan jalkapallon MM-kisojen puolivälierissä 1986.

On myös hyvä ymmärtää, että kysymys on useimmissa tapauksissa ollut VAR:n käyttäjien osaamattomuudesta kuin itse teknologiasta.

***

Uusi teknologia on tullut jalkapalloon jäädäkseen – ja sen käyttö vain lisääntyy lisääntymisestään.

VAR-ongelmien vuoksi painopiste polemiikissa on ollut tuomaritoiminnassa, mutta uusi teknologia – laajasti ymmärrettynä – ovat vienyt jalkapalloa pelinä täysin uusille leveysasteille.

Peliä ja pelaajia pystytään tänä päivänä analysoimaan täysin eri tavalla kuin 10 tai 20 vuotta sitten. Uusi teknologia on mullistanut myös taktista ja fyysistä harjoittelua, ja sitä kautta myös tämän päivän jalkapalloilijat ovat kokonaisvaltaisessa tarkastelussa parempia kuin aikaisempien sukupolvien pelaajat.

1980-luvulla Englannissa usein kuultu arvio oli, että jalkapallo on kehittynyt pelinä niin paljon, että 1950-luvun joukkueille olisi voinut antaa viisi maalia eteen ja ne olisivat silti hävinneet ottelun 80-luvun joukkueita vastaan 0-5.

Jalkapallon ottama kehitysloikka 1980-luvulta tähän päivään on ollut vieläkin suurempi. Nyt voitaisiin huoletta sanoa, että 80-luvun joukkueille voitaisiin antaa 10 maalia eteen ja ne häviäisivät silti ottelut nykyjoukkueille 0-10.

Kukaan ei toki pysty todentamaan väitteitä, mutta kehityksen suuruusluokka on tuossa mittakaavassa.  Tässä kehityksessä yksi keskeinen tekijä on ollut pelin ja valmennuksen kehittyminen tieteellisempään ja akateemisempaan suuntaan.

***

Niin paljon kuin teknologia onkin vienyt jalkapalloa eteenpäin, jäljelle jää kysymys, missä kulkevat inhimillisyyden rajat jalkapallossa.

Haluammeko me sitä, että millimetrien osia hinkataan edestakaisin, vaikka oikeudenmukaisen tuomion ja oikeusmurhan välinen ero olisikin niin olematon?

Jos olemme ehdottomia millimetrien osien hinkkaamisesta, kysymystä inhimillisyydestä voitaisiin laajentaa silloin Arsenalin ja Bayern Münchenin tiistaisessa Mestarien liigan ottelussa nähtyyn tilanteeseen.

Arsenal sai ottelun toisella jaksolla maalipotkun. Arsenalin maalivahti David Raya pisti  – kuten hänellä on tapana  –pallon maahan ja potkaisi sen maalivahdin alueen kulmassa seisoneelle Gabriel Magalhaesille. Gabriel otti pallon käteen, pisti sen uudelleen maahan ja potkaisi pallon Rayalla, joka jatkoi peliä.

Ongelmana oli, että ottelun erotuomari Glenn Nyberg oli viheltänyt pelin käyntiin ennen kuin Raya oli syöttänyt pallon Gabrielille.

Kyseessä oli teknisesti ottaen ilmiselvä käsivirhe, josta olisi sääntöjen mukaan pitänyt viheltää rangaistuspotku, mutta Nyberg mukaan tuollaisesta ”lasten virheestä” ei kuulu viheltää rankkaria Mestarien liigan puolivälierissä.

Oikea vai väärä ratkaisu ruotsalaistuomarilta?