Vaasan Sport saa vastustajat näyttämään noloilta – näin Risto Dufvan joukkue sen tekee
Vaasan Sport on vastarannan kiiski, joka kiertää Suomen maata ja kiusaa nuorempiaan. Risto Dufva on organisoinut joukkueensa pelin tehtaan takuulla.
@JuusoKokkonen
Vaasan Sport on erikoisuus Liiga-kartalla. Vaasalaisilla on selkeästi vanhin, pelaajien iän keskiarvo lähes 28 vuotta. Siinä ei ole yhden yhtä NHL-lainamiestä. Kultakypäränä Jonne Virtanen. Ja penkin takana Risto Dufva.
Vaasan Sport on paraikaa pitkällä vieraskiertueella, koska Vaasassa ei tällä hetkellä koronavirustilanteen vuoksi saa järjestää yleisötilaisuuksia. Ja toki myös Sportin taloudellinen tilanne on kurja ja herättää epävarmuutta.
Yksi Liigan kokeneimmista valmentajista Dufva ei ole kuitenkaan jäänyt voivottelemaan tai piiloutumaan tekosyiden taakse vaan on organisoinut Sportin pelaamisen voittavalle tasolle heti Liigan alusta lähtien. Dufvan Sport pelaa suorastaan ihailtavan kurinalaista jääkiekkoa, voittavaa sellaista.
On irronnut jatkoaikavoitto Tampereelta Tapparan kustannuksella. Kolme pistettä lähtivät mukaan niin Lappeenrannasta kuin Hämeenlinnasta. Kolme viimeisintä ottelua on kulkenut päästämättä maalia.
Dufvan joukkueella on selkeä strategia, mitä se pelissään tavoittelee ja minkä kautta se pyrkii vastustajiaan horjuttamaan. Ja nimenomaan pelaamisen selkeydessä ja tietynlaisessa vaatimustasossa Sport näyttää monelle nuorelle Liiga-joukkueelle esimerkkiä.
Keskialue tukkoon
Näkyy kilometrien päähän se hyvin selkeä sapluuna, joka Sportilla pelissään on. Dufva on ennen muuta puolustuspelin valmentaja, ja Sport onkin äärimmäisen hyvä puolustuspelijoukkue.
Peliprosessissa on tietty tehtaan takuu.
Ensinnäkin Dufva on siitä kokenut kettu, että hän tietää ja osaa rakentaa joukkueensa pelitavan tiettyjen todennäköisyyksien kautta mahdollisimman laadukkaaksi ja sellaiseksi, joka pitää joukkueen tuloksessa kiinni. Mitkä ovat kyvyt pelaajistossa ja valmennuksessa, mitkä ovat resurssit ja miten nämä tekijät huomioiden joukkueesta revitään paras irti?
Sportin kohdalla tämä tarkoittaa ennen muuta seuraavaa. Jotta joukkueen voittamisen todennäköisyys olisi mahdollisimman suuri, Sport pyrkii pitämään vastustajiensa suorien hyökkäysten määrän mahdollisimman pienenä.
Dufva lienee laskenut, että tällä tavoin monen joukkueen vahvuudet saadaan pelistä pois ja vastustajan maaliodottama pysyy pienenä ja peli tasaisena.
Vaasan Sport puolustaa äärimmäisen tiivisti keskialuetta melko syvälläkin. Tavoite ei ole aina riistää kiekkoa vaan pakottaa vastustaja pelaamaan päätykiekko.
Sen jälkeen Sport on organisoinut hyvin toiminnan päätykiekon jälkeen. Puolustajilla ja maalivahdilla on hyvä valmius eri skenaarioihin päätykiekoissa. Miten niihin isketään ja miten niistä tilanteista tullaan ulos?
Puolustusalueen puolustuspelaaminen on toinen pelin osa-alue, jossa Sport loistaa. Keskustaan on vaikea murtautua. Roolit ovat selvät.
Siihen päälle pelaajien puolustuspelirooleista – kiekollista ja kiekotonta puolustaessa – huokuu laatu ja vaatimustaso. Mailat ovat aktiivisia. Puolustetaan puhtaasti. Isketään oikea-aikaisesti kiinni. Nähdään oma pelaaja ja pysytään koko ajan keskustan puolella.
Vastustajat peukalo suussa
Dufva näyttää nyt siinä eteen monelle nuoremmalle Liiga-valmentajalle, kuinka pelaamisessa pidetään yllä korkeaa vaatimustasoa ja kuinka peliä organisoidaan tarkoituksenmukaisesti tiettyjen todennäköisyyksien kautta.
Sportin pelin organisoinnissa ei olla mietitty, pitävätkö pelaajat siitä jotenkin erityisesti. Tai katsojat, tai seurajohto. Peliä ei pelata, miten peliä toivottaisi pelattavan, vaan peliä pelataan loogisen analyysin kautta niiden resurssien ja voimavarojen puitteissa, jotka joukkueessa on käytössä.
Sellaista peliä, joka tuo mahdollisimman hyvän tuloksen.
Ei Sportin pelaamisessa ole mitään maata mullistavaa. Kurinalaista, yhtenäistä puolustusjääkiekkoa. Kysymys kuuluukin, miksi moni joukkue on ollut pulassa Sportia vastaan ja on sitä myös jatkossa?
Syy on yksinkertaisesti siinä, että harva joukkue Liigassa hakee keskialueen puolustuspelaamisesta samalla tavalla etua ja yliotetta kuin Sport.
Moni Liiga-joukkue painottaa puolustuspelaamisessaan korkeaa prässiä ja kiekollisen paineistamista. Tämä on varmasti monelle joukkueelle myös oiva keino puolustaa, mutta välillä tuntuu kuin osa joukkueista tekisivät sitä, koska muutkin tekevät.
Monelle joukkueelle keskialueen puolustuspelaaminen näyttäytyy ikään kuin pakollisena pelin vaiheena, joka tehdään, koska ei ehditty prässäämään. Siksi sen organisointikaan ei ole kovin täsmällistä.
Se on välttämättömyys, joka hoidetaan.
Korkeampi paineistaminen tuo peliin intensiteettiä ja pakottaa kiekollisen joukkueen nopeisiin ratkaisuihin. Hyökkäyspelin rakenne voi olla, ja välillä täytyykin olla, suhteellisen joustava, sillä syöttösuunnat muodostuvat ikään kuin tilannekohtaisesti kovassa vauhdissa avoimella jäällä. Tuon moni joukkue osaa jopa erinomaisesti.
Sport antaa kuitenkin täysin erilaisen haasteen. Se tukkii keskialueen äärimmäisen tiiviisti. Siten vastustajan hyökkäyspelaamiselta ei vaaditakaan samanlaista kykyä toimia korkeassa tila- ja aikapaineessa. Sportia vastaan tila- ja aikapaine pelin avaamisessa onkin pieni ja se tulee vastaan vasta keskialueella.
Siinä kohtaa muodostuu olennaiseksi se, miten hyökkäävä joukkue organisoi nämä staattisemmat pelin vaiheet, kun Sport puolustaa korostetusti keskialuetta. Siinä on monella joukkueella ongelma, koska tällaiseen ei olla totuttu. Ei ole työkaluja.
Nyt ei voikaan hyökätä hieman huolettomasti avoimella jäällä. Muodostaa nopeasti syöttösuuntia.
Pitäisikin löytyä kykyä ja malttia liikuttaa vastustajan puolustusmuotoa. Pelata sisään, pelata ulos. Hyödyntää eri tasoja hyökkäyksessä. Manipuloida. Sen sijaan, että lyödään päätykiekko, jota Sport vesi kielellä odottaa.
Esimerkiksi Jussi Tapolan Tappara oli jopa nolon heikko viime viikolla, kun se hävisi Sportille eikä tiennyt alkuunkaan, miten toimia Sportia vastaan.
Elmo on UUDISTUNUT! Toimi nopeasti ja tilaa Elmo edulliseen tarjoushintaan 4 kk 35 e
– saat laadukasta luettavaa kotiin kannettuna joka kuukausi.