’

Englannin Valioliigan seurat tekivät maanantaina mielenkiintoisen päätöksen. Ne päättivät kieltää väliaikaisesti seurojen omistajiin kytkeytyvät sponsorisopimukset. Päätös on aluksi voimassa vain kuukauden, jona aikana selvitetään päätöksen laillisuus.

Kiellon puolesta äänesti 18 seuraa. Sattuneesta syystä päätöstä vastusti kaksi seuraa – Newcastle ja Manchester City.

Newcastle siirtyi toissa viikolla saudiomistukseen ja siitä tuli saman tien maailman rikkain jalkapalloseura. Muiden liigaseurojen omistajat pelkäävät, että Newcastle voisi vuorata joukkueensa täyteen maailmantähtiä kiertämällä UEFA:n taloudellisen reilun pelin sääntöjä samalla tavalla kuin Manchester City. Abudhabilaiseen omistukseen muutamaa vuotta aiemmin siirtynyt City teki heti FFP-säännösten voimaan tultua jättiläismäisen paitamainossopimuksen abudhabilaisen jättiyrityksen, Etihadin, kanssa. Etihad on myös Manchester Cityn stadionin ja harjoituskeskuksen pääsponsori.

Mestarien liigassa jälleen kaksi herkullista pelipäivää. Ja niihin parhaat kertoimet Expektiltä!

Se, miten väliaikaiselle kiellolle käy, ratkeaa lähiviikkojen aikana. Sen taustalla oleva kysymys on kuitenkin syvällisempi: pitääkö urheilussa rajoittaa kilpailua erilaisilla säännöillä ja rajoitteilla?

***

Maailmanhistoriassa on aina ollut erilaisia lakeja ja normeja, joilla on määritelty, mikä on sallittua ja mikä ei. Nämä normit ja lait ovat vaihdelleet yhteisöjen, valtioiden ja ajan mukana.

Sama on pätenyt myös siihen, miten eri toimijoiden kesken voidaan toimia. Mitä esimerkiksi yritykset voivat tehdä ja mitä ne eivät voi tehdä.

Myös urheilussa on ollut omat tiukat lajikohtaiset säännöt, jotka ovat määritelleet tekemisen rajat.

Erilaisista laista ja säännöksistä voidaan ja itse asiassa pitääkin keskustella. Kysymys ei ole niinkään anarkiasta, vaan tarpeesta muuttaa lakeja ja säännöksiä yhteiskuntien muuttuessa ja kehittyessä. Joku laki on voinut olla hyvinkin perusteltu 2000 tai 200 vuotta sitten, muttei välttämättä enää tänä päivänä.

Lailla ja säännöksillä on myös yleinen hyväksyntä. Jokainen ymmärtää, että ilman lakeja ja säännöksiä elämä olisi täyttä kaaosta ja sekasortoa.

Kilpailua koskevat lait ja säännökset ovat osa tätä samaa ajattelutapaa. Länsimaisessa ajattelutavassa ihannoidaan usein vapaata kilpailua, mutta todellisuudessa vapaa kilpailu on monilta osin pelkkä illuusio. Jos tarpeeksi suuri yritys ostaa toisen tarpeeksi suuren yrityksen, kauppa pitää hyväksyttävää kilpailuviranomaisilla, ettei uudelle yhtiölle synny vahingossakaan määräävää markkina-asemaa. Sekö on muka vapaata kilpailua?

Myös urheilussa vapaa kilpailu on samanlainen illuusio. On omalla tavalla koomista, että tällä hetkellä kaikista voimakkaimmin kilpailua on rajoitettu pohjoisamerikkalaisessa ammattilaisurheilussa.

NHL:n varausjärjestelmä on tästä tyypillinen esimerkki. Jos joku seura haluaa varata maailmaan parhaan nuoren jääkiekkoilijan, sen on oltava edellisellä kaudella yksi sarja heikoimmista joukkueista, jolloin se pääsee varaamaa kaikista lahjakkaimpia pelaajia ennen edelliskauden kärkiseuroja.

Tähän pohjoisamerikkalaisessa vapaassa markkinataloudessa on päädytty siksi, että tällaisen toimintamallin uskotaan palvelevan kaikista parhaimmin bisnestä – ja samalla urheilua.

***

Valioliiga-seurojen maanantaisessa päätöksessä on kysymys samasta asiasta.

Hyvää tarkoittaneesta FFP-säännöstöstä on tullut jalkapallossa yleinen naureskelunaihe – lähinnä siksi, että sitä on voitu kiertää esimerkiksi Manchester Cityn käyttämillä härskeillä sponsorisopimuskikkailuilla.

Nyt Valioliiga-seurat haluavat tukkia ainakin tuon porsaanreiän. Se, miten porsaanreiän tukkimisessa käy, näyttää aika, mutta oleellista tässä on tahtotila: Valioliiga-seurojen enemmistön tahto on, että Valioliigassa kilpailua ei enää käydä sillä rintamalla, kuka sattuu löytämään omistajakseen kaikista rikkaimman sheikin, oligarkin tai kiinalaismiljardöörin.

Toki Valioliigassa voitaisiin pohtia myös muita taloudellisiin kysymyksiin liittyviä rakenteita – esimerkiksi sitä, jaetaanko jättiläismäiset tv-tulot parhaalla mahdollisella tavalla vai pitäisikö tv-rahojen jaossa painottaa nykyistä voimakkaammin tasaista kilpailua kuin sitä, että sarjan kärkiseurat keräävät automaattisesti suurimmat tv-rahat omaan kukkaroonsa.

***

Kysymys on lakeja ja säännöksiä laadittaessa aina arvovalinnoista – mitä me haluamme ja mitä me emme halua.

Haluammeko me, että jalkapallossa joukkueiden välisen paremmuuden määrittelee sheikkien tai oligarkkien varallisuus – kuten Manchester Cityn ja Chelsean kohdalla aikoinaan tapahtui – vai määritteleekö paremmuuden seuran normaalin liike- ja urheiluseuratoiminnan osaaminen?

Tai haluammeko, että vaikkapa jääkiekon SM-liiga on suljettu, kuten se nyt?

Ainoa ongelma tässä on vain se, mitä me tässä kohtaa tarkoittaa.

Minä voin huutaa täältä, että SM-liiga pitää avata ja sheikkivetoiselle jalkapallolle pitää pistää tiukat rajoitukset – mutta onko sillä oikeasti mitään merkitystä?

Teoriassa sillä voisi ja itse asiassa pitäisi olla, sillä kysymys on lopulta siitä, missä on urheilun bisneksen ydin.

Se on meissä – meissä sadoissa, tuhansissa, sadoissatuhansissa ja miljoonissa urheilun seuraajissa, jotka lopulta maksavat kaiken. Meissä, jotka ostamme maksu-tv-kortteja, pääsylippuja, pelipaitoja, kisamakkaroita ja kaikkea muuta roipetta, mitä urheilussa ja urheilun avulla myydään.

Kysymys on vain siitä, miten herkällä korvalla meidän ääntämme halutaan kuunnella ja kuulla.

Jalkapallo on kokenut mittasuhteiltaan täysin tähtitieteellisen taloudellisen vallankumouksen viimeisen 20-30 vuoden aikana. Se on nostanut jalkapallon valtavien rikkauksien äärille, mutta se mitä on tapahtunut eilen, ei takaa sitä, mitä tapahtuu huomenna.

Jos jalkapallo ei nyt viimeistään katkaise leikkikalurahan tuloa jalkapalloon, se ottaa suuren riskin, joka voi vahingoittaa jalkapalloa vuosikymmeniksi eteenpäin.

Jalkapallolla on vielä toivoa, sillä suurimmalla osalla seuroista ei ole samanlaisia omistajia kuin Newcastlella, Manchester Citylla tai PSG:lla. Siksi ne seurat voivat halutessaan vielä muuttaa asioita.

Mutta kuka esimerkiksi pystyisi avaamaan SM-liigan? Nekö, jotka pelkäävät putoavansa Mestikseen?

Näkis vaan.