Jalkapalloviranomaiset ovat yrittäneet jo yli kymmenen vuoden ajan hillitä jalkapalloseurojen ylivelkaantumista ja jalkapalloliiketoiminnan ulkopuolelta tulevan rahan virtaamista jalkapallokentille.

Varsinkin jalkapallon ulkopuolelta tulevaa leikkikalurahaa on pidetty urheilullista kilpailua vääristävänä ja sitä kautta lajille turmiollisena asiana. On puhuttu jopa taloudellisesta dopingista.

Vaikka kuluvalvonnan kiristämisellä on saatu paljon hyvää aikaa, järjestelmä on kuitenkin koko ajan vuotanut – ja vuotaa edelleen. Todellisuudessa kulurajoituksista ja niiden kiertämisestä on tullut kilpajuoksua, jossa aidan toisella puolella laaditaan sääntöjä ongelman kitkemiseksi ja toisella puolella pohditaan keinoja niiden kiertämiseksi.

Englannin Valioliiga on asetelmasta paras esimerkki.

Valioliigasta on kasvanut maailman ylivoimaisesti rahakkain jalkapallosarja, mutta samalla siitä on tullut kasvot sille, miten taipuisa ja alhainen jalkapallon moraali lajin korkeimmalla huipulla. Kun ahneus ja moraali joutuvat vastakkain, moraali on siinä mittelössä heikoilla.

***

Sen, että joku olemassaolon rajamailla hoippuva hikinen pikkuseura yrittäisi venyttää sääntöjen tulkintaa, voisi vielä jotenkin ymmärtää – joskin ei hyväksyä –, mutta irvokkainta näytelmässä on, että niin toimii myös linnakkeista suurin ja menestynein, Manchester City.

Manchester City oli ensimmäinen Valioliiga-seura, joka aloitti kulurajoitusten näyttävän kiertämisen heti, kun ne ensimmäisen kerran laadittiin yli kymmenen vuotta sitten.

Kiertotie oli yksinkertainen: Manchester City nosti omistajiensa yhtiöryppääseen kuuluvan Etihadin kanssa tekemänsä 10-vuotisen sponsorisopimuksen kertalaakista 400 miljoonaan puntaan, mikä ylitti sen hetken yleisen markkinahinnan 3-4-kertaisesti.

Sen jälkeen Manchester City on saanut syytteitä erilaisista taloudellisista väärinkäytöksistä ja nytkin sillä on niskassaan 115 syytettä, joita on tarkoitus käsitellä ensi kauden aikana.

Viime vuosina porsaanreikien metsästys on vain kiihtynyt. Valioliigan seuroista etenkin Chelsea on ollut Todd Boehlyn  innokas porsaanreikien metsästäjä ja niiden hyödyntäjä.

Ensimmäinen Boehlyn veto oli tehdä jättihankintojen kanssa ennätyksellisen pitkiä sopimuksia, sillä pelaajan siirtosumman sai jyvittää sopimuksen keston mukaan. Näin esimerkiksi tammikuussa 2022 tehdyt Enzo Fernándezin ja Mykhailo Mudrykin siirrot rasittivat vuositasolla Chelseaa vain reilulla 25 miljoonalla eurolla, vaikka Chelsea maksoi kaksikosta yhteensä 220 miljoonan siirtosumman.

Muut Valioliigan seurat eivät katsoneet suopeasti Chelsean kikkailua ja määrittelivät jyvitysten uudeksi maksimiajaksi viisi vuotta.

***

Seuraava näyttävä temppu Chelsealta oli kikkailla tilikaudella.

Liigaseurojen tilikaudet päättyvät Englannissa kesäkuun lopussa, mikä mahdollistaa kulurajoitusten ylittämisen kesän siirtoikkunassa heinä- ja elokuussa – ja ylitysten kiinni kuromisen seuraavan vuoden kesäkuussa.

Fernándezin ja Mudrykin siirrot vetivät kaikkien muiden Chelsean kauppojen kanssa Chelsean kulurajat miinukselle, mutta myymällä viime vuoden kesäkuussa Kai Havertzin ja Mauson Mountin yli 130 miljoonalla eurolla, kauden 2022-2023 miinus muuttui plussaksi.

Tätä edesauttoi ratkaisevasti se, että ostettavien pelaajien siirtosumman voi jakaa viidelle vuodelle, mutta myytävien pelaajien siirtosumman saa kirjata käynnissä olevaan tilivuoteen.

Samaa ostojen ja myynnin välisen eron logiikkaa on hyödynnetty myös tänä kesänä uudella twistillä. Nyt homma menee karkeasti ottaen näin:

Kaksi kulurajoitusten kanssa painivaa seuraa sopii keskenään kahden nuoren pelaajan vaihtokaupasta. Siirtosummaksi voidaan sopia esimerkiksi 20 miljoonaa euroa ja simsalabim – tälle tilikaudella merkitään plussaa 20 miljoonaa euroa, mutta  miinusta viiden vuoden jyvityksen turvin vain neljä miljoonaa euroa.

***

Valioliigassa seurataan yleensä suurella kiihkolla kesän siirtoikkunan viimeisiä päiviä. Nyt Englannissa jännitetään, mitä tapahtuu tämän tilikauden viimeisinä päivänä eli tämän viikon aikana.

Valioliigassa on ennakkotietojen mukaan kuusi seuraa, joiden pitäisi myydä pelaajia kesäkuussa, jotta ne eivät ylitä kulurajoituksia. Nämä seurat ovat epävirallisten tietojen mukaan Chelsea, Newcastle, Aston Villa, Everton, Nottingham ja Leicester.

Kukaan ei tiedä kuitenkaan varmuudella, onko näiden seurojen pakko paikata tilejään pelaajamyynneillä ennen kuunvaihdetta.

Aston Villa on ilmeisesti jo väistänyt luodin, sillä se on sopinut Douglas Luizin 50 miljoonan euron siirrosta Juventukseen. Siirto kirjataan vuorenvarmasti tämän tilikauden puolelle.

Muiden seurojen kohdalla jännitys kuitenkin tiivistyy. Kysymys ei ole vain siitä, onko seurojen pakko myydä pelaaja ja keitä mahdolliset myytävät pelaajat ovat. Yksi jännityksen kohde on myös pelaajan hinta. Kun deadline lähestyy ja rahaa on pakko saada, silloin hinta voi olla mitä tahansa.

Monet seurat kyttäävät esimerkiksi Evertonin Amadou Onanan hinnan putoamista. Hurjimmissa arvioissa on laskettu, että Everton saattaisi joutua jopa puolittamaan Onanan 50 miljoonan euron siirtosumman tilikauden viimeisten päivien aikana – sikäli kun Evertonin on pakko myydä Onanaa.

***

Valioliiga-seurojen moraali voidaan kyseenalaistaa, mutta toisaalta voidaan kysyä, onko Valioliiga ja jalkapalloviranomaiset tehneet kaikkea mahdollista porsaanreikien tukkimiseksi?

Hyvä esimerkki on tilikaudella kikkailu. Valioliigan siirtoikkuna avautuu nyt 14. kesäkuuta. Varmaan siihen on olemassa hyvä syy, mutta miksi siirtoikkunan avautumista ei voitaisi lykätä kahdella viikolla, jolloin tilikaudella kikkailu loppuisi ja kaikki tulot ja menot kohdistuisivat oikeaan kauteen?

Nyt härskeimmät seurat saavat halutessaan vapaasti vääristää ensi kauden voimasuhteita ylittämällä häpeilemättä kaikki mahdolliset ja mahdottomat kulurajoitukset ja kuromalla ylitykset kiinni ensi vuoden kesäkuussa – aloittaakseen taas saman rallin seuraavalla kaudella.

Valioliigan kulusäännöt muuttuvat toki tulevasta kaudesta alkaen, mutta muutos muuttaa vain laskentatapaa.

Nyt seurat saavat tuottaa kolmen kauden jaksolla tappiota enimmillään 105 miljoonaa puntaa eli noin 125 miljoonaa euroa. Tulevalla kaudella seurat saavat käyttää joukkueen palkkoihin, pelaajakauppoihin ja agenttipalkkioihin 85 prosenttia jalkapallotoiminnan tuloista.

UEFA on siirtynyt eurocupeissa samanlaiseen prosenttipohjaiseen laskentatapaan. Päättyneellä kaudella prosenttiluku oli 90, tulevalla kaudella 80 ja kaudella 2025-2026 70 prosenttia.

Muutosten uskotaan selventävän tilanne, mutta yhtä asiaa ne eivät selvänne ja kirkasta – seurojen moraalia.

Jalkapallossa on vuosikausia liikkunut niin tähtitieteelliset rahasummat, että ne ovat vetäneet myös rikollisia.

Ongelmana ei ole ollut se, etteikö ilmiötä olisi tunnistettu.

Ongelmana on ollut tunnistaa ja ennen kaikkea uskoase, keitä nämä rikolliset ovat.