Tämä Valioliiga-kausi on tarjonnut monia odottamattomia käänteitä, mutta tässä niistä on yllättävin ja erikoisin:

Kun Burnley erotti kaksi viikkoa sitten manageri Sean Dychen, ratkaisua pidettiin käsittämättömänä. 0–2-tappio Norwichille oli toki jo Burnleyn viides tappio kuudessa edellisessä ottelussa ja Burnley oli putoamisviivan huonommalla puolella, mutta Dyche oli silti burnleylaisessa tarinankerronnassa kultasormi. Mies, joka oli kymmenen vuoden aikana nostanut Burnley kahdesti Valioliigan ja tehnyt siitä kokoonsa nähden ilkeän ja vaikeasti voitettavan vastustajan jopa Valioliigan kärkiseuroille.

Mitä siis Burnleyn johtokunnan päässä liikkui, kun he erottivat kauden kriittisimmällä hetkellä tämän kultasormen?

Oliko heillä hihassaan joku taianomainen ässä, joka heidän silmissään tarjosi loogisesti ajatellen paremman sauman sarjapaikan säilyttämiseksi kuin kulttimaineeseen Turf Moorella noussut Dyche? Vai iskikö heille Norwich-tappion jälkeen paniikki, että jotain oli tehtävä? Erottaa vaikka manageri?

Vastaus on helppo sanoa kahta viikkoa myöhemmin.

Mitään logiikkaa ja mitään järkeä ei ole ollut missään siinä, mitä Burnleyssa on kahdessa viikossa tapahtunut.

***

Aloitetaan managerista.

Burnleylla ei ollut hihassaan valmista ässää. Se kertoo, että Dychen erottaminen oli ratkaisu, johon ei oltu varauduttu ja jota ei oltu suunniteltu. Reagoitiin vain nopeasti ja paniikissa.

Puheenjohtaja Alan Pace esikuntineen on asettanut tavoitteekseen palkata uuden managerin kesällä. Listalla on kolme hyvää työtä Championshipissa tehnyttä manageria – Derbyn Wayne Rooney, Middlesbroughin Chris Wilder ja Huddersfieldin Carlos Corberán. Esillä ovat olleet myös Rafael Benítezin ja Vincent Kompanyn nimet.

Varsinkin nuo Championshipin vaihtoehdot voisivat olla hyvinkin toimivia Burnleyn kokoisessa seurassa, mutta hedän kohdallaan puhutaan kesästä. Ei siitä, mitä on tehty tänä keväänä.

Mitä siis Burnley teki nyt, kun sillä ei ollut valmista ässää hihassa?

Ainoa vaihtoehto oli löytää nopeasti jostain joku.

***

Se joku oli Mike Jackson.

Jackson on ollut urallaan kahden seuran manageri. Ensin hän valmensi Shrewsburya 19 ottelua keväällä 2014. Ei mennyt ihan putkeen. Shrewsbury voitti 19 ottelustaan kolme ja Jacksonin voittoprosentiksi kirjattiin vaatimaton 15,8. Lopputuloksena oli Shrewsburyn putoaminen Liigan alimmalle sarjatasolle, Kakkosliigaan.

Seuraavan manageripestinsä hän sai kesällä 2020, kun hänet nimitettiin Kakkosliigassa pelanneen Tranmeren manageriksi. Ei mennyt putkeen sekään pesti. Jackson ehti luotsata Tranmerea vain 13 liigaottelua 25,1 prosentin voittoprosentilla, kunnes Tranmere ja Jackson päättivät lokakuussa 2020, että se oli siinä.

Jacksonin cv on niin vaatimaton, ettei häneen luotettu edes Burnleyssa. Tästä kertoo se, että Jacksonia ei ole vieläkään nimitetty edes Burnley väliaikaiseksi manageriksi. Dychen potkujen jälkeen Ilmoitettiin vain, että seuraavassa liigaottelussa West Hamia vastaan edustusjoukkueen asioista vastaa Burnleyn U23-joukkueen manageri Mike Jackson – ja Jackson on jatkanut samalla ottelu kerrallaan -pestillä tähänkin asti.

Burnleyn U23-joukkue pelaa valtakunnallisessa U23-joukkueiden Valioliiga 2:ssa toiseksi korkeimmalla sarjatasolla ja on sarjassa tällä hetkellä kuudentena. Jacksonia ei valittu kuitenkaan pelastamaan Burnleya siksi, että häntä olisi pidetty jotenkin erinomaisena valmentajana, vaan siksi, että sattui olemaan oikeassa paikassa oikealla hetkellä, sillä Burnleyn johto ei halunnut antaa joukkuetta kenenkään Dychen apuvalmentajan käsiin.

***

Burnley on pelannut Jacksonin alaisuudessa neljä ottelua. Pelattuaan ensimmäisessä ottelussa tasan West Hamin kanssa 1–1, se on voittanut Southamptonin ja Wolverhamptonin kotonaan ja Watfordin lauantaina vieraissa. Näin Burnley on ottanut neljässä Jacksonin alaisuudessa pelaamassaan ottelussa 10 pistettä.

Burnley ei ole vielä kuivilla, mutta kaukana sen pelastuminen ei ole. Norwich on satavarma putoaja ja Watfordin päivät ovat myös käytännössä luetut. Everton on ennen sunnuntaista Chelsea-ottelua viisi pistettä Burnleyn jäljessä ja vaikka Evertonilla on kaksi ottelua vähemmän pelattuna, se on huomattavasti suuremmassa vaarassa pudota kuin Burnley. Kaiken lisäksi Burnley ohitti lauantaina maalieron turvin Leedsin, jolla on Burnleyn tavoin 34 pistettä ja neljä ottelua jäljellä.

***

Jos Burnleyn viimeisten otteluiden tulokset ovat olleet yllättäviä, vielä yllättävämpää on se, millaisella jalkapallolla ne on saavutettu.

Vaikka Dychea pidettiin tarkan, puuduttavan ja puolustusvoittoisen jalkapallon peluuttajana, häntä pidettiin myös modernina valmentajana. Pelimallit ja erilaisten tilanteiden ratkaisumallit olivat modernien oppien mukaisesti pitkälle automatisoitu ja pelaajat valmennettu ja sitoutettu pelaamaan täsmällisesti sovittujen mallien mukaisesti. Siksi myös monien suurempien seurojen managerit pitivät Burnleya hyvin valmennettuna joukkueena, jota vastaan oli hankala pelata.

Mitä sitten Jackson on tehnyt?

Jos peli voisi vastata, se sanoisi, että Jackson on ilmoittanut pelaajille, että jalkapallo on pelaajien peli. Että pelaajat ovat kentällä pelaamassa peliä, eivät valmentajat. Että palloa voi pitää rauhassa hieman pidempäänkin ja miettiä luovia ratkaisuja, sillä pelaajien luovuutta on vaikeampi ennakoida ja lukea kuin tarkkaan automatisoitua jalkapalloa. Että nauttikaa kentällä siitä, mitä teette – ja juuri niin Burnleyn pelaajat ovat tehneet. Poissa on kaikki ahdistus ja kaikki pelot ja vihreällä nurmelta on kuulunut samanlainen iloinen riemu kuin varsoilla kevätlaitumilla.

Tässä kohtaa on turha kinata, voiko tulipalo olla koskaan väärin sammutettu. Jos Burnley pelastaa sarjapaikkansa tällä tavalla, Jacksonia kannattaa kauden päätteeksi kantaa kultatuolissa ympäri kenttää, sillä Valioliiga-paikan arvo on pelkästään rahassa mitattuna yli 200 miljoonaa euroa muista arvoista puhumattakaan.

Mutta sarjapaikka on Burnleyn tarinassa vain yksi luku tarinaa. Toinen ja ratkaiseva luku on se, mitä tapahtuu seuraavaksi. Kuka ja millainen on se valmentaja, joka valitaan Burnleyn seuraavaksi pysyväksi manageriksi?

Jackson on taikonut nyt ihmeen, mutta on eri asia lentää hetki kuin pysyä pysyvästi ilmassa. Manchester United meni samaan vipuun Ole Gunnar Solskjærin kanssa. Kun José Mourinho saatiin potkittua ulos Unitedin kopista, Solskjær sai vapaammalla johtamistyylillään ja vapaammalla jalkapallollaan aikaan hetken hurmoksen – mutta sen hintana oli, että United ajoi seuraavat kolme vuotta materiaaliinsa ja miljoonasijoituksiinsa nähden käsijarru päällä. Hukkasi sen, mitä se olisi sillä materiaalilla saavuttaa.

Manchester Unitedin materiaali kesti matalammalla lentämisen, mutta Burnleyn lentokorkeus ei sitä kestä. Jos se epäonnistuu managerivalinnassaan, se putoaa ensi kaudella Valioliigasta kuin rukkanen, vaikka se säilyttäisikin tänä keväänä sarjapaikkansa.

Mike Jackson ansaitsee jo nyt tästä ihmeestä kiitoksen ja jos Burnley säilyy, kiitoksen pitäisi näkyä myös pankkitilillä. Miljoona puntaa lienee sen kiitoksen minisumma.

Mutta jos kiitos tarkoittaa Jacksonille pysyvää manageripestiä, se kiitos päättyy kyyneliin.