Southampton erotti manageri Nathan Jonesin. Jukka, ei tainnut olla suurikaan yllätys?

Ainoa yllätys oli, että Jonesin erottamisessa kesti näin kauan. Hänet nimitettiin potkut saaneen Ralph Hasenhuttlin seuraajaksi marraskuun 10. päivä. Sen jälkeen Southampton on 94 päivän aikana pelannut kahdeksan Valioliigan ottelua, joista se on hävinnyt seitsemän ja voittanut yhden. Ei ihme, että seura makaa Valioliigan pohjalla ja on kovaa vauhtia matkalla kohti Championshipia.

Jones ei saanut minkäänlaista parannusta Southamptonin pelaamiseen. Hänellä oli suuria vaikeuksia organisoida etenkin joukkueen prässipelaamista ja pelaajat vieroksuivat Jonesin useissa otteluissa käyttämää viiden linjalla puolustamista. Kuvaavaa Jonesin vaikeuksille oli, että pelaajien lähetystö kävi hänen luonaan ja kyseenalaisti Jonesin taktiikan. Hän kiitti puhemiehinä olleita kahta pelaajaa, mutta ilmoitti, että hänen kokee Southamptonin pelaavan juuri oikealla taktiikalla.

Check the odds for Mighty Marcus and Daemon to score as Man United face Leeds and Man City Aston Villa on Sunday – and play at Mr Green!

On turha väitellä, oliko Southamptonin taktiikka oikea vai väärä, mutta jos pelaajat eivät luota manageriinsa ja hänen osaamisensa, silloin ollaan kusessa.

Jonesin haasteena oli vertauskohta siihen, miten Saints pelasi Hasenhuttlin aikana ja miten hän johti joukkojaan. Jos Jones olisi pystynyt parantamaan pelaamista ja tuloksia, kaikki olisivat olleet iloisia, mutta nyt Southamptonin tulokset ja peli vain heikkenivät Hasenhuttlin aikaan verrattuna.

Tätä taustaa vasten oli käsittämätöntä, että Southampton käytti tammikuun siirtoikkunassa viiden uuden pelaajan ostamiseen lähes 60 miljoona puntaa ilman, että se olisi pannut Jonesia lauluun jo ennen siirtoja.

Vaikka seuroilla onkin nykyään omat scouting-organisaatiot, ne kuuntelevat yleensä aina myös sitä, mitä manageri haluaa. Nyt Southampton osti pahimmillaan sellaisia pelaajia, joita Jonesin tilalle palkattava uusi manageri ei välttämättä olisi halunnut tai jotka eivät sovi hänen jalkapalloonsa.

Tässä mielessä seuroilla pitäisi olla sen verran osaamista ja selkärankaa, että he vaihtaisivat valmentajaa ennen siirtoikkunassa tehtäviä siirtoja, jos he ovat ylipäätään vaihtamassa valmentajaa. Nyt Southampton toimi juuri siten, kuten ei olisi pitänyt toimia.

Mikä Southamptonin tunaroinnin selittää?

Yksinkertaisesti se, että monissa seuroissa niiden suurinta päätösvaltaa myös jalkapalloilullisissa asioissa käyttävät leikkikalugangsterit eli seurajohtajat, joilla on valta ja jotka haluavat valtaansa käyttää, mutta joilla ei ole tehtävässä vaadittavaa osaamista.

Ongelma on maailmanlaajuinen. Eurooppalaisen jalkapallokartan huipulla on lukuisia suurseuroja, joita johdetaan samalla tavalla – mutta samanlaisia seuroja löytyy yhtä lailla myös Veikkausliigasta ja Ykkösestä alkaen kaikista sarjoista.

Monissa seuroissa – kuten Southamptonissakin – pelaajien rekrytointi on annettu kyllä ammattilaisten käsiin, mutta päävalmentajista päättävät usein amatöörit. Kun näin toimitaan, tuloksena on helposti juuri sellaisia katastrofeja kuin mitä Southampton tai Everton ovat esimerkiksi tehneet.

Eagles or Chiefs? Check the odds for Super Bowl – and play at Mr Green before the match and live?

Ensimmäinen virhe Southamptonilta oli erottaa Hasenhuttl. Hän oli tehnyt  neljän vuoden aikana hyvää työtä ja hänellä olisi ollut hyvät mahdollisuudet kääntää Saintsin kurssi. Kannattajat ja seurajohto halusivat kuitenkin muutosta ja tarttuivat syöttiin, joka näytti hyvältä varsinkin Lutonissa tekemänsä työn ansiosta.

Mutta osattiinko Southamptonissa katsoa tulosten taakse ja katsoa, miten lutonilainen jalkapallo istuisi Southamptoniin ja Saintsin käytössä olevaan pelaajamateriaaliin?

Ei ilmeisesti osattu.

Hyvä esimerkki on Nottingham, joka muutaman mutkan jälkeen päätti seistä Steve Cooperin takana ja vahvistaa joukkuetta tammikuussa. Ja missä Nottingham nyt on? Lennossa ja matkalla kohti pelastusta.

Uskon, että Southamptonille olisi voinut käydä samoin. Nyt siellä sen sijaan purraan kynsiä ja sormia ja pelätään putoamista.

Näetkö, että Southampton voisi vielä pelastua putoamiselta?

Ensimmäinen iso kysymys on, kuka tulee Jonesin paikalle. Julen Lopetegui Wolverhamptonissa ja Unai Emery Aston Villassa ovat hyviä esimerkkejä, millaisen muutoksen uusi manageri voi parhaimmillaan tuoda.

Southamptonin kannalta ensimmäinen iso ratkaisu on uuden valmentajan henkilöllisyys, mutta se on vain osa yhtälöä. Ongelmana on, että putoamisviivan tuntumassa on tällä hetkellä kovatasoisia nippuja, jotka ovat saaneet pelinsä ja tuloksensa jengoilleen. Nottinghamin, Aston Villan ja Wolvesin lisäksi West Ham on parantanut otteitaan, samoin Everton on mielenkiintoisessa tilanteessa palkattuaan Sean Dychen.

Southamptonilla on nyt 15 pistettä ja jos vanhat merkit pitävät paikkaansa, sen pitäisi naarata loppukauden aikana noin 20-23 pistettä, jotta se varmistaisi sarjapaikkansa. Kun jäljellä on 16 ottelua, esimerkiksi tuo 23 pisteen tavoite tarkoittaisi sellaista vauhtia, jolla Chelsea on pelannut tähän saakka kautensa.

Toki 35-38 pistettä on laskennallinen raja, mutta se on selvää, että Southamptonin pitäisi parantaa tahtiaan dramaattisesti. Kaikki on toki mahdollista varsinkin, mutta melkoisen kultasormen he saavat palkata, jos Saints aikoo oikeasti pelastua. Materiaali voisi riittää ihmeeseen, mutta riittääkö käytännön toteutus? En usko.

Olisiko Southamptonin putoaminen menetys Valioliigalle?

Ei. Valioliigaan on ollut tunnetusti vaikea nousta ja vielä vaikeampi säilyttää siellä paikkansa. Viime vuosina Valioliigaan on noussut kuitenkin Brentfordin ja Fulhamin kaltaisia seuroja, jotka ovat menestyneet vastoin kaikkia odotuksia ja tehneet sen vielä ilman suuria rahoja. Tällaisten seurojen menestyminen on voitto jalkapallolle ja Valioliigalle.

Jos taas tällaiset Evertonin tai Southamptonin kaltaiset seurat putoasivat Valioliigasta, se olisi siinä mielessä hieno asia, että paskan kuuluukin tippua rattailta, sillä se kertoo silloin sarjan elinvoimaisuudesta.

En nyt ala määräänsä enempää sekoittamaan kahta lajia keskenään, mutta kyllä kai jokainen ymmärtää Vaasan Sportin perjantaisen ilmoituksen jälkeen, mitä eroa on sillä, että paska voi tippua rattailta kuin että rattailla voi tehdä mitä tahansa ilman tippumisen pelkoa.