Vimpelin ja Sotkamon välinen loppuottelusarja käynnistyy lauantaina Saarikentällä. Pekka, joko Suomen mestarin nimi tiedetään ennakolta?

Jos vastaus löytyisi sitä kautta, kumpi joukkue on ollut parempi tällä kaudella, vastaus olisi silloin ilman muuta Vimpeli. Sotkamo on kuitenkin parantanut pelaamistaan syksyä kohti ja on parhaimmillaan jälleen kerran kauden tärkeimpien pelien alkaessa.

Vimpelillä on toki kotietu, mutta Sotkamoa vastaan etu ei ole suuri. Saarikenttä testaa etenkin koppareita, mutta Sotkamolla on Superin paras ja kokenein kopparipari, Iivari Vihanto ja Jussi Korhonen. Tämä kausi on heille jo viides kausi yhdessä ja he kyllä tietävät, miten Vimpelissä koppareiden pitää pelata ja miten valleja pitää lähestyä.

Edessä on siis erittäin tasainen ja mielenkiintoinen finaalisarja.

Vimpeli on ollut Henri Puputin johdolla tänä kesänä hurjalyöntinen joukkue. Onko Vimpeli vahvempi sisäpelijoukkue?

On totta, että Vimpeli ja varsinkin Puputti ovat olleet hurjassa iskussa läpi kauden, mutta yksi asia, jossa Sotkamo on parantanut pelaamistaan, on ollut juuri sisäpeli.

Ensimmäinen iso asia on se, mitä on tapahtunut kotiutusosastolla. Roope Korhosta säästeltiin runkosarjassa ja täksi kaudeksi hankittu toinen lyöjäjokeri Aapo Hiltunen haki vielä alkukaudesta itseään. Roope on kuitenkin palannut kehiin ja on edelleen kylmäpäinen ratkaisija, mutta sen lisäksi myös Hiltusesta on kasvanut kauden kuluessa kovan luokan kotiuttaja.

Roope ja Hiltunen ovat lyöneet tämän syksyn pudotuspeleissä yhteensä 31 juoksua ja Vimpelin jokerit Puputti ja Matias Rinta-aho 32 juoksua. Vimpeli on pelannut toki kaksi ottelua vähemmän pudotuspelejä, mutta suuruusluokka on sama.

Molemmilla on myös hyvät ja tasavahvat numerolla lyövät kotiuttajat. Kotiuttajien onnistuminen on totta kai yksi finaalisarjan avainkysymyksistä, mutta lähtötilanteessa punnukset ovat tasavahvat.

Vimpelillä on pieni etu siinä, että sillä on vahvempi kakkoskärki, jota pelinjohtaja Jussi Parvi tulee myös käyttämään. Mikko Kanala on kakkoskärjessä oma lukunsa, mutta Vimpelillä jää kakkoskärkeen myös kotiutusvoimaa, sillä Juho Heikkala voi lyödä läpi milloin tahansa ja Ville Soini osoitti runkosarjassa, että myös häneltä löytyy kotiutuspotentiaalia.

Sotkamon kakkoskärki ei ole yhtä vahva. Siinä ei ole Kanalan tasoista osaajaa eikä myöskään Heikkalan ja Soinin tasoisia kotiuttajia.

Ykköskärjet ovat molemmilla joukkueilla kivikovat. Mikko Vihriälä ja Aleksi Lassila ovat pelanneet samanlaisen loistokauden kuin mestaruusvuonna 2022 ja jokainen tietää Elmeri Anttilan taidot ja vaarallisuuden.

Sotkamo haki ja kokeili monia asioita sisäpelissä, kunnes siirsi Vihannon takaisin kärkimieheksi ja Jere Vikströmin kakkoskärjestä takaisin kakkoseksi. Samalla Kalle Kuosmanen siirtyi kolmoseksi ja Hannes Pekkinen neloseksi.

Tällä koostumuksella Sotkamon ykköskärki Pekkinen mukaan lukien kestää täysin vertailun Vimpelin ykköskärkeen.

Vimpelillä on sisäpelissä paremman kakkoskärjen myötä aavistuksenomainen etu puolellaan, mutta suuren suurta eroa joukkueiden välillä ei sisäpelissä ole.

Entä ulkopelissä?

Ei siinäkään. Ulkopeli on ollut aina Sotkamon ase ja myös tänä vuonna Sotkamo turvaa varmasti tässä finaalisarjassa juuri ulkopeliin.

Vanha sotkamolainen fraasi, jonka mukaan Sotkamo voittaa finaalit, jos se estää Vimpelin läpilyönnit, ei välttämättä enää pidä paikkaansa. Vimpelin sisäpeli ei ole enää samalla tavalla riippuvainen läpilyönneistä kuin aiemmin, vaikka Vimpeli toki hakeekin edelleen hanakasti läpilyöntejä.

Sotkamo on parantanut ulkopeliään kauden aikana samalla reseptillä kuin sisäpeliään eli muokkaamalla koostumusta uusiksi. Elmeri Purmonen on siirretty etenijäjokeriksi ja hänen paikkansa linjassa on ottanut Vertti Veittikoski. Aleksanteri Huotari on puolestaan siirretty Veeti Kokon paikalle etukentälle.

Muutokset ovat toimineet eikä Sotkamon ulkokentässä ole nyt samalla tavalla ilmeisiä pommituksen kohteita kuin aiemmin.

Myös lukkaripelissä on tapahtunut merkittävä muutos. Monet kyseenalaistivat Elmeri Iivosen hankinnan kauden aikana, mutta Iivonen on kehittynyt koko ajan ja alkaa lunastaa niitä odotuksia, joita häneen on asetettu.

Vimpelin lukkari Ville Soini on kehittynyt myös kauden aikana, mutta Soini on lukkarina yksipuolisempi kuin Iivonen.

Soinin parhaat aseet ovat matala nyppysyöttö, hirvittävä tempo ja lyhyiden hakeminen. Iivonen osaa myös nopean pelin, mutta hänen osaamiskarttansa on monipuolisempi. Iivonen kuuntelee ja aistii koko ajan kaaren tekemistä sekä vaihtelee syöttöään ja syöttörytmiä.

Kysymys ei niinkään ole siitä, kumpi nuorista lukkareista on parempi. He ovat lukkareina vain erilaisia, mikä tuo yhden lisävivahteen tähän ottelusarjaan.

Muiltakaan osin ulkokentissä ei ole suurta eroa. Vaikka Vimpelin etukenttä onkin vahva, Sotkamon etukenttä on Pekkisen ja Aleksanteri Huotarin eteen siirtämisen myötä aavistuksen vahvempi.

Linjassa molemmilla joukkueilla on kokemusta ja laatua. Kanala ja Severi Lassila ovat Vimpelillä takuuvarmoja kulmakivipelaajia, samoin Kuosmanen ja Vikström Sotkamon linjassa. Samuel Huotarista on kasvamassa myös ulkona huippuluokan pesäpalloilija.

Takakentät ovat molemmilla myös vahvoja – ja kokeneita. Vimpeli ratkaisi välieräsarjan Mansea vastaan rankaisemalla armotta Mansen koppareita. Vaikka Sotkamon takakentästäkin on lyöty kesällä muutamia läpilyöntejä, nyt siellä on eri tason seinä vastassa kuin Mansea vastaan.

Onko eroa myöskään pelinjohdossa?

Ei ole. Iiro Haimi on kokeneempi pelinjohtaja ja voittanut urallaan Suomen mestaruuden ja muita mitaleita, mutta Parville on annettava iso tunnustus, millaiseen lentoon hän on saanut Vimpelin tällä kaudella. Parvi on aina ollut ansioitunut valmentaja, mutta nyt hänellä on menossa elämänsä kausi myös pelinjohtajana.

Eli kumpi vie?

Siihen kysymykseen on täysin mahdoton vastata etukäteen. Ainoa varma asia ennen finaaleita on se, että jos Vimpeli voittaa Suomen mestaruuden, Henri Puputti valitaan Vuoden pesäpalloilijaksi.