Real Madrid ja Manchester City iskevät yhteen Mestarien liigan toisessa välieräparissa keskiviikkona Santiago Bernabeulla. Jukka, mitä ottelulta voidaan odottaa?

Olen jo aiemmin ylistänyt Mestarien liigan pudotuspelivaihetta. Näissä peleissä ei voida kyyristellä ja ajaa samalla tavalla varovaisella kaasulla kuin sarjaotteluissa, joissa varsinkin suurten seurojen kohdatessa tappion välttämisen merkitys on usein suurempi kuin se, että voittoa haettaisiin raivopäisesti.

Mestarien liigan pudotuspelivaiheessa pelin henki on kuitenkin joko tai – ja jos se ei ole joko, se tarkoittaa, että joukkueen laulut on silloin laulettu. Tämä asetelma on synnyttänyt Mestarien liigassa lukuisia jäätäviä klassikoita varsinkin viime vuosina.

Siksi tämän illan ottelua ei malttaisi millään odottaa – varsinkaan kaiken sen jälkeen, mitä ensimmäisessä välieräottelussa tapahtui, millaisia pelaajia tänään on kentällä ja millaisesta asetelmasta illan otteluun lähdetään. Jos joku jalkapalloihminen jättää tämän ottelun katsomisen väliin siksi, ettei vain jaksa katsoa ottelua, kehottaisin silloin käymään lääkärissä ja miettimään vakavasti omaa suhdettaan jalkapalloon.

Ensimmäisen välieräottelu päättyi Etihadilla viikko sitten Manchester Cityn 4-3-voittoon. Mitä tämä tulos tarkoittaa illan ottelun kannalta?

Eurocupeissa ei tarvitse enää laskea keinotekoisia vierasmaaleja, joten siinä mielessä tilanne on selvä: Real Madridin on pakko voittaa illan ottelu, kun Manchester Citylle riittää tappion välttäminen.

Ollaan jälleen sen kysymyksen äärellä, millä strategialla joukkueet lähestyvät illan ottelua.

Aloitetaan helpommasta eli Real Madridista. Carlo Ancelottista tuli viikonloppuna ensimmäinen valmentaja jalkapallon historiassa, joka on voittanut viiden suurimman sarjan liigamestaruuden. Italiassa hän voitti mestaruuden AC Milanissa, Englannissa Chelseassa, Ranskassa PSG:ssa, Saksassa Bayern Münchenissä ja nyt Espanjassa Real Madridissa. Lisäksi hän on voittanut valmentajana kolmesti Mestarien liigan.

Puhutaan siis yhdessä jalkapallohistorian menestyneimmästä valmentajasta – mutta samalla puhutaan valmentajasta, jota pidetään Pep Guardiolaan, Jürgen Kloppiin, Thomas Tucheliin, Julian Nagelsmanniin ja moneen muuhun moderniin valmentajaan verrattuna jonkinlaisena vanhan liiton jäänteenä, jota mielikuvaa ruokkii entisestään hänen vanhan miehen habituksensa ja kivikasvoisuutensa. Ancelottia arvostetaan, koska häntä on pakko arvostaa, mutta häntä arvostetaan eri syistä kuin näitä nykymoderneja tiedemiehiä.

Ancelotti on toki käynyt Covercianon, mutta hänellä ei ole vahvaa koulutaustaa yliopistotaustasta puhumattakaan. Hän on sanonut olevansa kahden rehellisen juustofarmarin poika, joka oppi jo lapsena kovan työn arvon. Jalkapalloilijaksi hän kasvoi ja kehittyi kotimaassaan Italiassa ja aateloitui pelillisiksi aivoiksi pelatessaan mestarinsa Arrigo Sacchin alaisuudessa Milanin keskikentällä. Valmentajauransa alkuvaiheessa Ancelotti kopioi Sacchin oppeja, mutta vuosien myötä hänestä on tullut oman tiensä kulkija.

Ancelottin tausta näkyy siinä, miten hänen joukkueensa pelaavat. Häntä voisi luonnehtia valmentajaksi, joka pelaa peliä jalkapallon syvien fundamenttien kautta.

Hänen joukkueissaan pelanneet pelaavat ovat kiittäneet sitä, että Ancelotti antaa pelaajille vapauksia käyttää omia aivojaan ja hän antaa pelaajien tehdä omia ratkaisujaan hyvinkin vapaasti. Pelimallit eivät ole yhtä pitkälle ja yhtä pilkuntarkasti automatisoituja ja määriteltyjä kuin monella modernilla valmentajalla.

Mutta sitten tulee se jyrkkä mutta: Kysymys on vain vapauden hienojakoisesta määrästä, jopa jonkinlaisesta illuusiosta. Ancelottin joukkueiden pelaaminen ei perustu sattumanvaraisia hyökkäysketjuja synnyttävään vapaaseen kaaokseen, vaan kaikki tekeminen kentällä on johdettu pelin syvistä periaatteista – ja niitä Ancelottin joukkueessa ei ole lupa rikkoa oli kyseessä millainen vapaustaistelija tahansa.

Ancelotti ymmärtää suvereenisti pelin fundamentit, osaa valmentaa niiden mukaan ja hän osaa säätää oman joukkueensa pelaamista sen mukaan – myös pelin aikana -, mitä peli vaatii taktisesti tekemään. Se on tiivistettynä Ancelottin salaisuus yhdessä erinomaisten johtamistaitojen lisäksi.

Tämän illan ottelun kannalta tämä tarkoittaa sitä, että nyt kannattaa ainakin varautua ilotulitukseen. En sano, että Ancelotti lähtisi tietoisesti maalintekokilpailuun, mutta en olisi yllättänyt, jos se olisi pelin henki tänään. Real Madrid ei ole pelannut omassa päässään vielä yhtään nollapeliä Mestarien liigan pudotuspeleissä tänä vuonna. Jopa kohtalaisessa kaaoksessa oleva Chelsea teki Santiago Bernabeulla kolme maalia, eikä tästä ole kuin reilu kuukausi, kun Barcelona teki Bernabeulla neljä maalia.

Kun tämän päälle lisää Karim Benzeman täysin järjettömän vireen ja sen, että Realin on pakko tänään voittaa eli tehdä ainakin yksi maali, on varmaa, että Real Madrid hyökkää – todennäköisesti jopa yliaggressiivisesti. Ja sitten aletaan vain laskea maaleja kummassakin päässä kenttää.

Miten Manchester City lähestyy illan ottelua?

Tämä on todella mielenkiintoinen kysymys. Pep Guardiola on pallonhallinnan suuria mestareita ja on selvää, että City pyrkii kontrolloimaan myös tänään ottelua pallonhallinnan kautta. Me puhumme Cityn kohdalla yleensä hyökkäyspelistä ja siitä, että City pelaa ja kontrolloi peliä pallonhallinnan kautta nimenomaisesti vielä vastustajan kenttäpuolella. City osaa kuitenkin myös puolustaa. Se on päästänyt vähiten maaleja Valioliigassa – vain 0,6 maalia ottelua kohden.

Valioliigassa monet joukkueet ovat pyrkineet haavoittamaan Citya sitä kautta, että heidän linjansa pelaa todella korkealla. Esimerkiksi Tottenham kaatoi Cityn maaliskuussa Etihadilla hyödyntämällä juuri tätä elementtiä omissa vastaiskuissaan. Koska Real Madrid on erinomainen joukkue vastaiskuissa, on oletettavaa, että City pelaa tässä suhteessa tänään kontrolloidummin ja normaalia varovaisemmin.

Karim Benzema on tällä hetkellä sellaisissa liekeissä, että hän voi tehdä maaleja millä tavalla tahansa, mutta en olisi yllättänyt, että Real Madrid satsaisi tänään Benzeman ilmiömäisiin pääpelitaitoihin. Cityn yksi heikkous ovat juuri korkeat keskityspallot ja niitä tullaan varmasti näkemään molemmilta laidoilta – ja vielä siten, että ne eivät ole sokeita roiskaisuja, vaan niillä haetaan nimenomaisesti Benzeman päätä.

Eli voiko Real Madrid yllättää Manchester Cityn tänään?

En puhuisi edes yllätyksestä. Real Madrid pystyy haastamaan Cityn ja se pystyy aiheuttamaan pahimmillaan melkoisen kaaoksen, mutta uskon silti Manchester Cityn kylmään taktisuuteen ja siihen, että se rankaisee Real Madridia sen aggressiivisesta hyökkäysinnosta. Siksi luvassa on maaleja, mutta ne maalit kallistuvat papereissani Cityn eduksi. Jos lopputulos pitää ennustaa, sanon, että 3-2 tai 4-2-vierasvoitto Citylle.

Katsoisin tänään kuitenkin yli ja ohi tuloksen myös sitä, millaista peliä nämä kaksi joukkueet pelaavat. Miten ahtaalle vanha kivikasvo pystyy haastamaan jalkapallomaailman jumaloiduimmat jalkapalloilulliset opit ja näiden oppien jumaloiduimman valmentajan?