Joensuu voitti historian ensimmäisen miesten TalviSuperin mestaruuden kaatamalla loppuottelussa Kempeleen 1-0 (5-3, 4-4). Pekka, millainen näytelmä Joensuussa nähtiin?

Tämä oli suoraan sanottuna paras hallipesiksen finaali, mitä ainakaan minä olen nähnyt.

Syitä ottelun erinomaiseen tasoon oli kolme:

Ensinnäkin Joensuun halli on alustaltaltaan ja muilta puitteiltaan sellainen, että olosuhteet olivat likimain samanlaiset kuin ulkona. Toinen iso tekijä oli se, millä asenteella ja minkälaista pesäpalloa molemmat joukkueet pelasivat. Kolmas oli yleisö. Sitä oli yli 1200 ja yleisö innosti ja loi finaalin arvolle sopivan tunnelman.

Jos tämä on sitä, mitä TalviSuperpesis tulee jatkossakin tarjoamaan, niin hyvä tästä tulee. Toki tällaisia halleja ei Suomessa ole kovin montaa, joten ensi vuonna hallintavalintaan kannattaa kiinnittää entistäkin suurempaa huomiota.

Pelillisesti ottelu oli korkeatasoinen ja jännittävä. Varsinkin sisä- ja lyöntipeli olivat molemmilla joukkueilla todella hyvällä tasolla.

Myös ulkopeli oli molemmilla joukkueilla vahvaa, vaikka Kempele antoikin 3-4 juoksua ulkokenttänsä avustuksella. Etenkin Konsta Piirosen kunnari avausjaksolla oli harmittava virhe Kempeleen takakentältä. Piirosen juoksun myötä Joensuu kavensi tilanteeksi 2-3 ja sai takaa-ajonsa käyntiin, mikä käänsi sille lopulta koko jakson.

Vaikka Joensuu saikin muutaman helpomman juoksun, sen voitto oli kokonaisuudessaan ansaittu. Joensuu pystyi nousemaan molemmilla jaksoilla takaa-ajoasemassa ensin jaksovoittoon ja toisella jaksolla tasapeliin, mikä riitti sille. Se voitti myös kolmostilanteet 20-14, mikä sekin kertoo, että Joensuu oli sunnuntaina parempi joukkue.

Joensuulla oli paljon onnistujia. Jokerikaksikko Joosua Rättö ja Juho Toivola löivät lauantain välierissä ja sunnuntaina finaalissa yhteensä 16 juoksua. Joensuu on saamassa Rätöstä toisen raskaansarjan lyöjäjokerin, jollainen siltä on parilla viime kaudella puuttunut.

Kempele oli myös vahva. Se ei saanut mitään ilmaiseksi, vaan kaikki ensimmäisen ja toisen jakson seitsemän juoksua tulivat hyvillä ja jopa vastustamattomilla lyönneillä.

Kempele joutui lähtemään pitkälle kotimatkalle tappio kaulassaan, mutta mitään syytä suruun ei ole. Se, millaista peliä Kempele pelasi viikonloppuna Joensuussa Sami Haapakosken, Tuomas Jussilan, jani Lassilan ja Perttu Ollin johdolla, lupaa kesää ajatellen hyvää.

Niin, millaisia johtopäätöksiä TalviSuperin ja varsinkin tämän lopputurnauksen perusteella kesän voimasuhteista voidaan tehdä?

Sotkamo ja Vimpeli ovat edelleen kaksi suurinta ennakkosuosikkia, mutta tämäkin lopputurnaus osoitti, että Joensuu ja Kempele ovat jo aivan iholla.

Joensuu ja Kempele olivat TalviSuperin kaksi parasta joukkuetta ja mikä myös oleellista, niiden lukkari Ville Väliaho ja Jani Lassila olivat TalviSuperin kaksi parasta lukkaria.

Joensuun tilanne näyttää ennen kautta selvästi paremmalta kuin viime kaudella. Puuttumatta sen enempää Joni Rytkösen tapaukseen, Joensuun hankinnat eivät olleet yhtä harkittuja ja järkeviä kuin tämän kauden hankinnat. Niko Korhonen on pelillisesti ja varmuudessa edelleen askeleen edellä Elmeri Lietoa, Joni Lehikoinen on erinomainen korvaaja Iiro Kuosalle ja Rättö on ottamassa elintärkeän roolin toisena lyöjäjokerina.

Joensuun hankinnat vievät joukkuetta selkeästi eteenpäin ja ne sopivat myös henkisessä mielessä joukkueen harmoniaan. Viime vuoden hankinnat eivät olleet pelillisesti tätä tasoa ja eiväthän he olleet muutenkaan mitään ongelmattomia hankintoja.

Nyt Joensuu on selvästi vahvempi kuin vuosi sitten ja se on tehnyt oikeita asioita ja harjoitellut todella vahvasti.

Joensuu on saanut myös selvästi lisää nopeutta. Kasperi Hämäläinen ja Justus Niemeläinen ovat kehittyneet suurin harppauksin etenijänä ja Samuel Tirkkonen voi olla kesällä arvaamaton ase ottaen huomioon, että viime kausi meni häneltä sivuun loukkaantumisen takia.

Myös Iiro Nokkala näyttää olevan erinomaisessa vedossa ja kuten jo totesin, Ville Väliaho on ollut todella vahva hallipeleissä.

Kaiken lisäksi Joensuulta löytyy hyvin myös leveyttä. Elmeri Lonkainen ja kakkoslukkari Ukko Schroderus ovat valmiit hyppäämään kehiin saman tien, jos heitä tarvitaan.

Kempeleen tilanne näyttää myös erittäin lupaavalta. Sami Haapakoski oli uusine vastuineen pitelemätön niin ulkona kuin sisälläkin. Suurin yllättäjä oli kuitenkin Perttu Olli, joka pelasi todella lupaavasti numerolla 2. Myös kopparina Olli on kehittynyt, ainakin hallipelien perusteella. Todellinen mittaus on toki vasta kesällä, mutta Olli voi myös ulkona yksi kesän yllättäjistä.

Kempele on sisällä edelleen huippuvahva ja ulkokenttäkin näyttää kokonaisuudessaan vahvalta. Toki takakenttä on edelleen kysymysmerkki. Ongelma ei tule esiin heikompia joukkueita vastaan, mutta miten esimerkiksi Juhani Ojala kestää siinä vaiheessa, kun vastustajat alkavat pommittaa häntä kauden ratkaisuotteluissa.

Myös pelinjohtaja Mikko Korhoselle on annettava isot pisteet. Hän näyttää kuitanneen kolmen vuoden takaisin pettymyksensä Joensuussa ja hänen otteistaan huokui sellainen rauhallisuus ja varmuus, että Korhonen on jälleen sinut itsensä ja johtamisensa kanssa.

Korhonen on tuonut selvästi myös uusi elementtejä Kempeleen ulkopeliin sisäpeliä unohtamatta.

Minne pronssin voittanut Manse ja neljänneksi jäänyt Kouvola kuuluvat Superin hierarkiassa?

Seitsemän kärkijoukkueen erot ovat niin pieniä, ettei yhtään joukkuetta voida laskea ulos mitalitaisteluista.

Tilanteen voisi piirtää siten, että Mansella ja Kouvolalla on vielä enemmän miettimistä ja tekemistä. Se ei tarkoita, että kysymys olisi mistään hälyttävästä, mutta totta kai jos tilanne on tässä vaiheessa jo niin selkeä kuin Joensuulla ja Kempeleellä, silloin ollaan hyvässä tilanteessa.

Mansen ja Kouvolan tilanne ei juuri nyt ole yhtä hyvä, mutta mitään korjaamatonta ei ole vielä tapahtunut. Hyvinkään tilanteesta saadaan tarkempi kuva kevään viimeisissä harjoituspeleissä tai viimeistään kauden alussa.