VAR:ista on tullut jalkapallon vihatuin kirjainyhdistelmä. Sen on sanottu tuhonneen jalkapallon sielun ja ytimen.

Kun jalkapallossa tehdään tänä päivänä maali, valtaosassa tuuletuksissa on sisäänkirjoitettu kysymys: Mitä sanoo VAR?

Tuska on ymmärrettävä – monessa mielessä.

Haluammeko oikeasti sitä, että jossain kopissa hinkataan pahimmillaan minuuttikaupalla millimetrien osia, edelsikö maalia paitsio vai ei – tai hipaisiko pallo kättä vai paidan reunaa rangaistusalueen sisällä vai ei?

Tuskaa lisää se, että VAR:n käyttäjät toheloivat yhä edelleen järjestelmän kanssa.

Viikko sitten Valioliigassa hyökkääjän paitsioviivaa ei suinkaan vedetty nappulakengän kärjestä, vaan pelaajan jalkapöydän päältä.

Torstaisessa Liigacupin välieräottelussa Liverpool Virgil van Dijk niittasi kyynärpäällä Tottenhamin Richarlisonin kanveesiin. Tuomari nukkui tilanteen, samoin VAR-koppi, vaikka kokeneen entisen erotuomarin mukaan kyseessä oli rike, josta van Dijk olisi voitu perustellusti ajaa ulos.

***

Osa jalkapalloihmisistä on niin kyllästynyt VAR:iin, että sen käytöstä haluttaisiin jopa luopua. Ruotsin Jalkapalloliitto teki vuosi sitten historiallisen päätöksen, kun se päätti fanien painostuksesta, ettei Allsvenskanin otteluissa käytetä lainkaan VAR:ia.

Mitä siis VAR:in kanssa pitäisi tehdä?

Kysymys on helppo, mutta vastaus ei.

Myönnän avoimesti, että olin alun perin VAR:in varaukseton kannattaja. Vuoden 2018 MM-kisojen erinomaisten VAR-kokemusten jälkeen pidin selvänä, ettei paluuta entiseen enää ole.

Vuosien aikana mielipiteeni on alkanut pala palalta muuttua. En tiedä, milloin olisin nykyisellä vauhdilla ylittänyt kynnyksen ja kääntänyt peukaloni VAR:ille alaspäin, mutta sitten maailma muistutti menneestä.

***

Manchester United oli FA Cupin neljännen kierroksen ottelussa perjantaina uhkaavan lähellä pudota jatkosta, kunnes Joshua Zirkzee tasoitti Leicesterin 1-0-johdon 68 minuutin pelin jälkeen.

Se oli siisti maali, mutta tarina ei siihen päättynyt. Kun lisäaikaa oli pelattu kolme minuuttia ja ottelu oli menossa jatkoajalle, kaikista maailman jalkapalloilijoista Harry Maguire tuli ja puski Bruno Fernandesin vapaapotkun Leicesterin maaliin. Old Trafford räjähti.

Sekin oli kaunis ja tunteita herättävä maali, mutta maalissa oli yksi iso mutta: Maguire oli Fernandesin vaparin potkuhetkellä paitsiossa.

VAR ei vienyt maalia yksinkertaisesta syystä: Se ei ollut ottelussa käytössä.

Englannin Jalkapalloliitto teki tänäkin vuonna tasa-arvoisen kohtelun nimissä ratkaisun, että koska FA Cupissa kaikkiin alasarjajoukkueiden otteluihin ei välttämättä voida järjestää VAR-teknologiaa, se otetaan käyttöön vasta FA Cupin viidennellä kierroksella.

Jos VAR olisi ollut käytössä perjantai-iltana – ja jos järjestelmää olisi osattu käyttää – Maguiren voittomaali olisi hylätty. Simple as that.

***

Suhtautumista VAR:iin ei ole helppo ratkaista, sillä kysymys on arvovalinnasta: Kumpi meidän on helpompi hyväksyä – se, että otteluita voidaan voittaa tai hävitä väärillä tuomioilla, vai se, että millimetrin osia vempataan edestakaisin ja jokaisen maalituuletuksen kanssa pitää pidättää henkeään, kunnes ukko ylijumala mittaa millimetrejä ja antaa tuomion?

Manchester Unitedin vääryydellä ansaittu voitto ei ole rikoksista pahin, sillä Rúben Amorimin tuuliajolla oleva miehistö olisi todennäköisesti voittanut ottelun joka tapauksessa jatkoajalla – siksi vahvaa sen vyörytys oli ottelun loppuhetkillä.

Vääryydellä on kuitenkin voitettu ja hävitty suuriakin asioita jalkapallon historiassa.

Yksi sysäys koko VAR-teknologian kehittämiseen oli aikoinaan se, kun Ranskan vuoden 2010 MM-kisapaikan ratkaissutta maalia edelsi Thierry Henryn 120-prosenttisen selkeä käsivirhe. Muu maailma näki sen, erotuomari ei. Ranska meni kisoihin ja Irlannin matka päättyi kyseiseen MM-karsintaotteluun Ranskaa vastaan.

***

Suhtautumista VAR:iin vaikeuttaa myös se, että kehitys kehittyy koko ajan. Mikä nyt toimii vielä nikotellen, saattaa toimia viiden tai kymmenen vuoden päästä eri tavalla.

Ihmiskunnan nimissä on pakko uskoa, että VAR-teknologiaa opitaan käyttämään koko ajan paremmin ja paremmin. Se karsii osan ongelmista.

On myös väistämätöntä, että jo nyt kokeilussa oleva puoliautomaattinen paitsioteknologia tulee kehittymään niin paljon, että joku päivä paitsiovihellykset tulevat saman tien lukuun ottamatta tilanteita, jossa tuomari joutuu arvioimaan, vaikuttiko paitsioasemassa ollut palloton pelaaja maalin syntyyn.

***

Annan kaikista VAR:in liittyvistä ongelmista ja heikkouksista huolimatta merkityksettömän ääneni edelleen tälle kolmikirjaimiselle kirosanalle.

En siksi, että Argentiina ratkaisi vuoden 1986 maailmanmestaruuden kaikkien aikojen käsimaalilla ja Englanti vuoden 1966 maailmanmestaruuden maalilla, jossa pallo ei käynyt edes maalissa.

VAR on kirosana, syystäkin, mutta myös se on syvältä, että jos otteluita voitetaan käsimaaleilla.