Jalkapallokenttien tämän hetken suurin vitsi mahtuu kolmeen kirjaimeen.

Ne kirjaimet ovat VAR.

VAR itsessään ei ole vitsi. Vitsi ovat ne, jotka käyttävät VAR-järjestelmää.

Tätäkin jalkapallokautta ovat sävyttäneet mitä erilaisimmat VAR-fiaskot. Milloin ei ole puututtu tilanteisiin, joihin olisi pitänyt puuttua – ja milloin muutettu erotuomareiden ratkaisuja, vaikka niitä ei olisi pitänyt koskaan muuttaa.

Siinä, että VAR-tuomarit ja erotuomarit näkevät asioita eri tavalla, ei ole mitään ihmeellistä. Juuri sitä vartenhan VAR-järjestelmä on luotu. Jalkapallossa on paljon sellaisia pieniä ja hiuksenhienoja vivahteita, joita kaikkia on mahdoton nähdä muutamissa sekunnin ohikiitävissä osissa.

It’s the Merseyside derby day: Can Everton shock Liverpool? Check the odds at Mr Green and play!

Olemme nähneet lukemattomia kertoja, kuinka vaikeaa on varmuudella todeta paitsio, vaikka kuva pysäytettäisiin. Millimetrit ja senttien osat pystyy näkemään vasta kun kuvan päälle aletaan vetää viivoja.

Sekin on ymmärrettävää, että esimerkiksi paitsioihin, rangaistuspotkuihin ja punaisiin kortteihin liittyy paljon tulkinnallisia asioita

Pallo osui kyllä käteen, mutta pelasiko pelaaja palloa kädellä vai pelattiinko pallo käteen, ja oliko käsi sellaisessa asennossa, ettei osumasta kuulu tuomita rangaistuspotkua.

Tai vaikuttiko joku paitsiossa ollut pelaaja peliin vai ei?

Tai oliko esimerkiksi Jack Grealishin kaatuminen sunnuntaina Aston Villaa vastaan vain taitavaa filmaamista?

***

Viikonloppuna Valioliigassa VAR-skandaaleissa siirryttiin uudelle tasolle – enkä tarkoita nyt tuota Grealishin näyttävää kaatumista.

Arsenal oli lauantaina Brentfordia vastaan matkalla kohti 1–0-kotivoittoa, kunnes Ivan Toney iski tasoituksen. Vai iskikö?

Tarvittiin jälleen VAR:ia sekavan tilanteen ratkaisemiseksi. Toney ei ollut paitsiossa, mutta oliko joku Brentfordin pelaaja maalisyöttöä edeltävien tilanteiden aikana?

VAR:in tuomio oli yksiselitteinen: ei ollut. Maali hyväksyttiin ja pisteet pantiin ottelun jälkeen jakoon.

Skandaali paljastui kuitenkin vasta ottelun jälkeen. Selvisi nimittäin yksi kiusallinen detalji: VAR-erotuomari Lee Mason oli unohtanut viivoittaa mahdollisen paitsiotilanteen. Kun viivat myöhemmin vedettiin, maalin syöttäneen Brentfordin Christian Nørgaardin todettiin olleen edeltävässä tilanteessa paitsiossa.

Paitsio oli niin selvä, että erotuomarijohtaja Howard Webb myönsi virheen ja pyysi Arsenalilta anteeksi.

Eikä se ollut ainoa anteeksipyyntö VAR:in mustana lauantaina. Webb joutui selittämään ja pyytämään anteeksi myös Brightonilta, jolta vietiin avausmaali vierasottelussa Crystal Palacea vastaan VAR-tarkastuksen jälkeen paitsiona.

Brightonin maalissa VAR-tuomari John Brooks muisti kyllä viivoittaa tilanteen, mutta kuinka ollakaan – hän veti viivan väärästä puolustajasta. Väärään puolustajaan verrattuna Brightonin hyökkääjä ei ollut paitsiossa, mutta jos linja olisi vedetty ”oikeasta” puolustajasta, maali ei olisi ollut paitsio.

***

Webbin mukaan kysymys oli molemmissa tapauksissa inhimillisestä virheestä.

Paljon mahdollista, että oli – siitä on turha kinata. Samoin siitä, etteivätkö inhimilliset virheet kuulu elämään. Pelaajat tekevät kentällä inhimillisiä virheitä, managerit tekevät niitä, me kaikki teemme.

Niin tekevät myös erotuomarit ja VAR-erotuomarit.

Haluttiinpa me tai emme, inhimilliset virheet kuuluvat jalkapalloon ja elämään. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki virheet voitaisiin kuitata ihmisen inhimillisyydellä, sillä inhimillisyyden käsitteessä on useita eri vivahteita.

Toisessa päässä janaa ovat ”aidosti inhimilliset” virheet – mutta toisesta päästä löytyy sellaisia virheitä, joissa kysymys enemmän huolimattomuudesta tai siitä, etteivät vastuussa olevat ihmiset ole tehtäviensä tasalla.

Inhimillisten virheiden erilaisten sävyjen ymmärtäminen on siinä mielessä tärkeää, että inhimillisten virheiden määrään voidaan vaikuttaa. Jos vastuulliseen tehtävään laittaa osaamattoman ja torkuksissa olevan tontun, silloin tulee helposti juuri sellaisia virheitä kuin Arsenalin ja Brightonin otteluissa lauantaina tuli.

Siksi tuomariorganisaatioiden on katsottava peiliin ja kannettava oma vastuunsa. Esimerkiksi Arsenal-ottelussa kohun keskipisteenä ollut Lee Mason on tehnyt jo useampia raskaita virheitä VAR-kopissa, mutta silti hän on saanut jatkaa tehtävässään aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Champions League is back. Check the odds for and play at Mr Geen!

Tilanne näiden tumpeloiden suhteen saattaa toki nyt muuttua, sillä Howard Webb on kutsunut kaikki Valioliigan erotuomarit ja VAR-tuomarit hätäistuntoon, jossa käsitellään VAR:iin liittyviä ongelmia. Lienee väistämätöntä, että ainakin Masonille tulee lähtö VAR-kopista, todennäköisesti myös Brooksille.

Hyvä niin, mutta ongelmat ovat paljon syvemmällä ja vaikeammin korjattavia. Vaikka VAR on ollut kansainvälisessä jalkapallossa käytössä jo useamman vuoden, käytännön toteutus ja tilanteiden tulkinnat heittelevät edelleen laidasta laitaan.

Tässä kohtaa vastuu ei voi olla vain erotuomariorganisaatioille. Myös FIFA, UEFA ja paikallisten lajiliittojen ja eri sarjojen katto-organisaatioilla on VAR:in häilyvässä toteutuksessa oma vastuunsa. Heillä on viime kädessä suurin valta ja painavin asia puuttua kaikkiin epäkohtiin – myös VAR:in osalta.

Vastuunkantajat ovat olleet kuitenkin harvassa. Ilmeisesti joku ajattelee, että kun pään pistää pensaaseen, ongelmat ratkeavat sillä. Eivät ikävä kyllä ratkea.

***

Monet ovat kyseenalaistaneet koko VAR-järjestelmän käytön. Jos VAR-järjestelmää ei osata käyttää, eikö silloin olisi parempi pistää koko VAR ainakin joksikin aikaa hyllylle.

Hyvä ja aiheellinen kysymys – mutta pysyn edelleen VAR:in kannattajana.

VAR on kaikista ongelmista huolimatta tuonut jalkapalloon selvän parannuksen. Viikonloppuna nähdyt virheet olivat skandaalimaisia ja niistä on päästävä eroon – varsinkin kun nyt tiedetään, mistä virheet johtuivat.

Kokonaisuudessaan tilanne ei ole kuitenkaan näin synkeä. VAR:in avulla vääriä tuomioita on pystytty karsimaan dramaattisesti.

Esimerkiksi Valioliigan tekemän selvityksen perusteella syyskaudella Valioliigassa VAR muutti 48 erotuomarin tekemään ratkaisua. Niistä 42:ssa tapauksessa VAR:in tuomio oli oikea ja vain kuudessa väärä.

Yksi näistä vääristä tuomioista sattui – kas kas – samaiselle Lee Masonille, joka unohti vetää lauantaina paitsioviivat Brentfordin maalissa. Silloinkin kärsijänä oli Arsenal, jolta vietiin 1–0-osuma Manchester Unitedia vastaan Old Traffordilla väärin perustein.

VAR:in käytössä on kiistatta omat ongelmansa, mutta VAR:in arvostelussa on kysymys myös optisesta harhasta, jonka tuo erotuomaripaneelin tekemä selvitys paljastaa. Jos VAR:ia ei olisi ollut, Valioliigassa olisi tehty syyskauden aikana kuuden virheen sijasta 42 väärää erotuomariratkaisua niiden tuomioiden osalta, joissa VAR:ia voidaan ylipäätään käyttää.

VAR:in ongelma sen oman maineen kannalta on, että VAR tekee virheet niin läpinäkyviksi, ettei vääriä ratkaisuja voi juosta karkuun. Toki erotuomareiden tekemistä ratkaisuista on väitelty iät ja ajat – joistakin jopa vuosikymmeniä –, mutta VAR:ia ennen valtaosa vääristä tuomariratkaisuista tuli ja meni.

Hyvä esimerkki on tuo kohuttu Brentfordin tasoitusmaali. Nyt sitä pidetään skandaalina, mutta jos VAR:ia ei olisi ollut, kuinka moni olisi pystynyt sanomaan, että kyse oli paitsiosta?

Jos Mikko ”Haukansilmä” Innanen ei pystynyt sitä ViaPlayn selostuksessa sanomaan, uskallan väittää, että silloin muillakin tuomio olisi mennyt silkaksi arvailuksi.