Veikkausliigan osakatsaus

1. KuPS

Simo Valakarin suojatit keikkuvat liigan puolivälissä sarjan kärjessä. 29 pistettä 12 ottelusta on hyvä saldo. KuPS rikkoi myös Veikkausliigan tappiottomien otteluiden putken, joka päättyi vierastappioon FC Honkaa vastaan toissa viikonloppuna.

Pelillisesti KuPS on vain ajoittain yltänyt viime kauden tasoiseen tekemiseen, mutta se on silti kairannut voittoja pelistä toiseen ja kyennyt välttämään tappiot tehokkaasti. KuPSin konemainen syöttely on ollut monessa pelissä hyvällä tasolla ja on antanut kuopiolaisille kontrollia peleihin.

KuPS hyökkää paljon vasemman laitansa kautta ja Janis Ikaunieks on isossa roolissa Tim Väyrysen ohella. Ikaunieks kärsii edelleen epätasaisuudesta otteissaan. Anton Popovits on ottanut askeleita eteenpäin Valakarin alaisuudessa, eikä siirto ulkomaille ole enää kaukana.

KuPS kertoi maanantaina hankkineensa viime kaudella HJK:ssa loistaneen Filip Valenčičin. Slovenialainen on kovan luokan hankinta KuPSilta ja vahvistaa joukkuetta entisestään. Väyrynen saa rinnalleen nyt kaivattua laajuutta. Myös hyvälle oikealle laitapuolustajalle olisi tarvetta ja käyttöä.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että KuPS on todennäköisin mestari kaudella 2022.

2. HJK

HJK on ollut pitkin kautta median ja kannattajien hampaissa tehottoman ja köyhähkön pelaamisen takia. Tulosta on kuitenkin tullut paria viimeistä ottelua lukuun ottamatta HJK:n kärsittyä pahat tappiot AC Oululle ja IFK Mariehamnille. AC Oulu on noussut tasolle, jossa se pelaa voitosta joka ottelussa, mutta Ahvenanmaan reissu oli Klubilta masentava esitys. HJK:lla oli jälleen peli kontrollissa ja paikat paketoida ottelu jo ensimmäisellä puoliajalla, mutta koko kauden vaivannut heikko viimeistely yhdistettynä huolimattomaan puolustamiseen aiheuttivat jälleen ongelmia.

HJK:lta odotetaan aina menestystä. Se on perusasia, eikä joukkuetta hetkauta kritiikki voitetun 1-0-ottelun jälkeen. Nyt tilanne on kuitenkin se, että europelit lähestyvät ja Klubin tilanne on haastava. Hyökkäyspään avainpelaajiksi kaavaillut pelaajat ovat joko telakalla ja osa kentällä olleista pelaajista on pettänyt. Riskin veljesten poissaolo on iskenyt odotettua kovempaa, mutta monella pelaajalla on myös peiliin katsomisen paikka. Toki niin on myös Toni Koskelalla, joka on tällä hetkellä HJK-pestinsä kovimmassa paikassa.

HJK:n satsaukset tämänkin vuoden joukkueeseen ovat olleet isoja ja tavoite varmasti oli jatkaa viime kauden tasosta ja saada joukkue vielä kilpailukykyisemmäksi varsinkin Euroopassa. Tällä hetkellä Klubi on reilustikin takamatkalla viime kauden suorituksia ja monet loukkaantumiset laittavat HJK:n johdon isojen päätösten eteen. Mistä löytyy Roope Riskin korvaaja, jos hän ei tosiaankaan palaa enää tällä kaudella pelikentille? Nähdäänkö kesän ikkunassa sopimusten purkua floppien kanssa ja isoakin liikehdintää? Joka tapauksessa HJK on isojen asioiden äärellä, ja pelaajien ja johdon on kannettava iso vastuu omasta toiminnasta, jos kelkka meinataan kääntää.

Voidaan myös miettiä, mistä nämä monet loukkaantumiset johtuvat? Onko harjoittelussa tehty esimerkiksi jotain liikaa tai liian vähän?

Tätä menoa HJK pelaa tällä kaudella sijoista 2-4.

3. FC Honka

Honka on tämän kauden valovoimaisin joukkue pelillisesti Veikkausliigassa. Vesa Vasara tiimeineen on saanut talven aikana korjattua Hongan kurssin taas kohti Suomen kärkeä. Onnistuneet hankinnat yhdistettynä uuteen pelimuotoon on ollut myrkkyä niin kotimaisille vastustajille kuin kenraalissa kaatuneelle Djurgårdenille.

Tämän kauden Hongassa näkyy se monen vuoden identiteetti, jota on rakennettu ja jonka päälle on helppo rakentaa uutta. Ei tarvitse keksiä kaikkea uudestaan, vaan ymmärrys pelistä mahdollistaa järkevät taktiset muutokset.

Hongan palaaminen neljän puolustuslinjaan perustilanteissa on selvästi ollut oikea ratkaisu, joka on saatu myös vaivatta toimimaan. 4-5-1 puolustusmuoto on toiminut hyvin ja Honka on onnistunut säätelemään prässikorkeuttaan pääosin hyvin. Harvemmin joukkue on nähty 60 metriä pitkänä, kuten moni muu liigajoukkue.

Honka on saanut monia riistoja hyökkäyskolmanneksellaan ja toisaalta onnistunut hyvin matalassa blokissa puolustamisessa ja ennen kaikkea oman boksinsa puolustamisessa, jossa sillä oli suuria vaikeuksia viime kaudella.

Henri Aallon loukkaantuminen KuPS- ottelussa oli harmillinen Nasiru Banahenen ollessa myös toipilaana. Nähtäväksi jää, miten Honka ratkaisee oikean puolustajan tontin haasteen jatkossa. Vaasassa Matias Rale hoiti oikean pakin paikan hyvin iskien yhden maalinkin.

Hyökkäyspelissä Hongalla on käytössä systeeminsä ansiosta hyvät laitakombinaatiot ja keskikentän Kevin Jansen on loistava box to box -pelaaja, jollaista Hongalla ei ole 2020- luvulla ollut. Jerry Voutilaisen pitempi jakso terveenä on ollut myös tervetullut asia. Joukkueesta voisi nostaa monia muitakin esiin, mutta sanotaan nyt, että joukkue on suoriutunut kollektiivina hienosti. Nämä korkealla saadut riistot ja maalipotkuista käynnistetyt hyökkäykset ovat olleet joukkueen terävimmät aseet hyvien erikoistilanteiden ohella.

Honka on KupPSn ykköshaastaja mestaruudesta ja saa merkittävän lepoedun KuPSiin ja HJK:hon nähden ollessaan ulkona Cupista ja europeleistä.

Honka on kauden lopussa sijoilla 1-3.

4. FC Inter

Inter on pelannut hiukan vaihtelevan alkupuoliskon uuden valmentajansa Miguel Graun alaisuudessa. Toisaalta joukkue on voittanut HJK:n ja ottanut suurimaaliset voitot myös IFK Mariehamnista ja FC Lahdesta. Vastapainona on kotitappio Hakalle ja tasapeli kriisijoukkue HIFK:ta vastaan. Inter on myös kärsinyt tappiot kauden muissa kärkikamppailuissa.

Grau vaikuttaa tulisieluiselta valmentajalta ja häneltä on kuultu ehkä turhankin paljon selittelyä pelien jälkeen yksittäisistä tilanteista ja tuomareista.

Inter on saanut aika lailla sen, mitä on ansainnut kauden peleissä. Joukkue on tehnyt eniten maaleja sarjassa. Tulivoimaa siis löytyy, mutta tehot ovat olleet liikaa Benjamin Källmanin  ja Petteri Forsellin varassa, kuten kausiennakossa jo ennakoin. Kaksikko on tehnyt lähes puolet Interin maaleista. Källmanin lähtöä jo kesän siirtoikkunassa pidetään varmana, joten Inter kaipaa kovasti uutta maalintekijää pysyäkseen kärjen mukana. Tommi Jyry on tehnyt hyvän paluun pitkän loukkaantumisen jälkeen. Olisi ollut kiinnostavaa nähdä Jyry tällä kaudella edelleen Simo Valakarin KuPSissa.

Yllättävän suoraviivaisesti pelaava Inter pelaa sijoista 4-6 olettaen, ettei kärkikolmikkoon iske joku pahempi kriisi. Avainasia on löytää Källmanille hyvä korvaaja, eikä hyviä hyökkääjiä ole Suomeen saatavilla joka oksalla.

5. AC Oulu

Ennakoin Ricardon Duarten menestystä jo viime syksynä, eikä portugalilainen ole pettänyt. Itseasiassa Oulu on sarjan positiivisin ’’yllättäjä’’. Yllättäjä siksi lainausmerkeissä, että ainakaan minulle menestys ei ole tullut yllätyksenä. Toki muutamat tulokset ovat olleet yllättäviä, joiden ansiosta Oulu on kiivennyt sarjassa jo viidenneksi tasapisteisiin Interin kanssa. Voitot HJK:sta ja Hongasta ovat isoja päänahkoja lähtökohtaisesti putoamista vastaan pelaavalta joukkueelta ja tietenkin kenelle vain.

Duarte on hyvä valmentaja, joka osaa luoda sitoutuneen ilmapiirin joukkueeseensa. Hän on hyvä myös erilaisten pelisuunnitelmien luomisessa. Duarte on kaiken lisäksi joutunut tulemaan toimeen välillä todella rajallisella materiaalilla. Oulu on onnistunut tuomaan omia nuoria pelaamaan isoja minuutteja ja kokeneempi kaarti on onnistunut myös. Topparina operoiva 40-vuotias Rafinha on edelleen loistava pelaaja ja erinomaisen fysiikkansa ansiosta hän liikkuu edelleen hyvin.

Oulu julkisti juuri kovat pelaajasopimukset Rasmus Karjalaisen ja SJK:n kanssa sopimuksen purkaneen Cristhian Valencian kanssa. Karjalainen pääsi maistamaan Allsvenskanin putoamistaistelun happamuuden ja häneltä oli varmasti fiksu veto vaihtaa maisemaa. Karjalainen tuo hyvän vaihtoehdon Oulun hyökkäyspelaamiseen ja vaaraa vastahyökkäyksiin. Valencia oli SJK:n harvoja valopilkkuja alkukaudella, tahrana tietenkin hölmöily HJK:ta vastaan. Duartelle ei ole ongelma käsitellä isoja persoonia joukkueessa, joten oletan Valencian olevan hyvä lisä Oulun puolustukseen.

Oulu on hyvässä tilanteessa ja on kiinnostava nähdä, pystyykö joukkue pitämään jalan kaasulla koko kauden vai hyytyykö lento syksyyn mennessä ja Oulu pompsahtaa ulos ylemmästä loppusarjasta?

AC Oulu pelaa sijoista 5-7.

6. Ilves

Tamperelaiset ovat pelanneet aika odotetusti tulosten valossa. Joukkue on ollut ennakko-odotusten mukaisesti myös paljon Petteri Pennasen varassa. Pennanen ei ole pettänyt, vaan kantanut vastuunsa hyvin. Kai Meriluoto on noussut kantamaan maalintekovastuuta ja varmasti Ilveksen leirissä odotellaan Tucon heräämistä maalinteon suhteen tällä kaudella. 22- vuotias vasen puolustaja Tuomas Ollila on pelannut myös vahvasti. Neljä maalia ja lukuiset hyvät keskitykset ovat olleet Ilvekselle kullanarvoisia.

Ilves on edelleen työteliäs ja sen pelissä on hyviä elementtejä. Liialliset tekniset virheet ja niin sanotut paineettomat virheet ovat hiukan rokottaneet Ilveksen suorituksia.

Vaikeuksia tuottaa myös liian isot tilat joukkueen muodon sisällä, minkä seurauksena vastustajat ovat päässeet pelaamaan aivan liian helposti Ilveksen muodon sisään. Vastustajan nopeissa hyökkäyksissä Ilveksen toppareilla on taipumus tippua liian aikaisin, jolloin Ilveksen muoto venyy pituussuunnassa ja syntyneitä isoja tiloja on vaikea puolustaa. Vastustajat pääsevät nopeasti Ilveksen puolustuslinjan eteen ja siitä hyökkäämään Ilveksen linjaa vastaan.

Ilves pystyy pelaamaan itsensä ylempään loppusarjaan. Se edellyttää kuitenkin joukkueelta parempaa puolustamista joukkueen lyhyemmän ja kapeamman muodon kautta, mikä antaa Ilvekselle hyviä riistomahdollisuuksia ja vastaiskuja, joissa Pennanen, Meriluoto ja Tuco ovat vaarallisia.

Sijat 5-7

7. Haka

Teemu Tainion suojatit saivat kauteen loistavan alun, mutta arki tuli hyvin nopeasti vastaan ja joukkue majailee seitsemäntenä ensimmäisten kierrosten voittojen ansiosta vielä seitsemäntenä.

FC Honka paljasti jo toisella kierroksella Hakassa ne rakenteelliset ongelmat, jotka ovat olleet läsnä koko ajan.

Joukkueella on pintapuolinen ajatus molempiin suuntiin. Tainio on hyvänä tyyppinä myös varmasti mukava valmentaja ja samalla osaa vaatia asioita. Silti se taktinen ymmärrys, mitä ja miksi kentällä tapahtuu, puuttuu Hakan pelistä. Siksi joukkue on liikaa sattumien varassa. Myös sen muoto venyy helposti liian pitkäksi, jolloin vastustajan on helpompi saada vahinkoa aikaan. Tämän vuoksi Hakan on ollut myös haasteellista kontrolloida otteluita.

Näitä sattumia on ollut Hakan hyväksi kääntämässä valkeakoskelaisten onneksi Lee Erwin, joka jakaa liigan maalipörssin kärkipaikan seitsemällä maalilla. Erwin on myös syöttänyt kaksi maalia, joten hän on ollut mukana yli puolessa Hakan maaleista. Erwin on hyvä maalintekijä, joka on vaarallinen saadessaan oikean jalkansa vapaaksi 20 metrin säteellä vastustajan maalista. Erwiniltä luonnistuvat myös rangaistuspotkut ja hän osaa pelata itsensä vapaaksi maalin edessä. Tulitukea Erwin on saanut Stavros Starokostasilta ja Logan Rogersonilta.

Haka on päästänyt 22 maalia 12 pelissä. Yksi keskeinen syy suureen päästettyjen maalien määrä on, että Haka löytää itsensä jatkuvasti tilanteista, jossa se puolustaa maaliaan vain puolustuslinjansa tai muuten epämääräisen muodon voimin, eikä saa organisoitua puolustustaan riittävän nopeasti. Tämä on yllättävää, jos ajatellaan Tainion pelityyliä hänen pelaajaurallaan ja millaista taistelutahtoa hän varmasti haluaisi nähdä kentällä.

Haka on todennäköisesti turvassa putoamiselta, mutta mikäli Erwinin maalihanat tyrehtyvät kesän aikana, odottaa Hakaa auttamatta valuminen kohti putoamistaistelua. Yksi pelko Erwinin kohdalla saattaa olla myös se, haluaako herra siirtyä muualle kesän ikkunassa pelaamaan korkeammista sijoituksista?

Sijat 8-10.

8. VPS

Nousijajoukkue VPS on tasaisessa keskikastissa kahdeksantena. Joukkue on valmentaja Jussi Nuorelan johdolla pelannut välillä todella näyttävää jalkapalloa ja monet aiemmin urallaan lähinnä vain alemmilla sarjatasoilla onnistuneet pelaajat ovat pelanneet uskottavasti Veikkausliigaa tällä kaudella.

Laitoin VPS:n ennakossa viimeiseksi, mutta näillä näkymin siitä ei ole pelkoa – kiitos HIFK:n ja Lahden totaalisen kriisin. VPS moukaroi molemmat murheenkryynit ja iski kummankin verkkoon viisi osumaa.

Muiden epäonnistumiset ovat toki aina tervetullut apu, mutta olennaista vaasalaisten kaudessa on kuitenkin se, että VPS vaikuttaa olevan matkalla taas pysyväksi Veikkausliiga-joukkueeksi.

Sebastian Strandvallin ja Joonas Vahteran poissaolot ovat näkyneet VPS:n pelaamisessa pelin suoraviivaistumisena ja joukkue on luonut viime otteluissa uhkaa enimmäkseen keskitysten kautta. Sarjan kärkijoukkueita vastaan vaasalaisille on hiukan noussut fyysinen ja pelillinen seinä vastaan, mutta siitä huolimatta se on roikkunut peleissä mukana ja oli lähellä tasapeliä Honkaa vastaan viime kierroksella.

Kärjessä nuori Tete Yengi on iskenyt jo neljä maalia, mutta hän on myös tuhlaillut luvattoman paljon laatupaikkoja. Yllätyksellisellä ja kevytjalkaisella Yengillä tuntuu olevan tyhjänkin maalin edessä vielä joku kikka takaraivossaan ja viimeistelyt ovat jättäneet toivomisen varaa. Tässä on kuitenkin taas yksi nuori hyökkääjä, jota kannattaa seurata. Mikäli hän alkaa saada palloa pussiin paremmalla prosentilla, saattaa hän nousta mukaan kilpailuun jopa maalikuninkaan tittelistä.

VPS:stä löytyy muutenkin tulivoimaa ja onnistumisia on tullut laajalla rintamalla. Olisi hienoa, jos VPS jatkaisi ennakkoluulotonta pelaamista poissaoloista huolimatta.

VPS:llä voisi peliesitysten perusteella olla enemmänkin pisteitä, mutta nyt oleellista on katsoa tulevaan. Hyvä loppukausi edellyttää avainpelaajien säilymistä terveenä ja Vahtera olisi tärkeä saada taas peleihin mukaan, varsinkin kun Strandvall on koko loppukauden sivussa. Kokeneet Steven Morrissey, Kalle Multanen ja Aleksi Pahkasalo ovat toistaiseksi osuneet ja kantavat Yengin ohella joukkueen maalintekovastuuta. VPS:n on tärkeä jatkaa maalintekoa erikoistilanteista.

VPS pelaa sijoista 7-10.

9. SJK

Seinäjoella mennään tuttujen asioiden äärellä jälleen kerran. Varoittelin jo Joaquín Gómezin nimittämisen yhteydessä marraskuussa, kuinkahan SJK:lle Gómezin alaisuudessa käy. Ja huonostihan siinä kävi. 12 peliä ja 12 pistettä on surullisen tuttu näky Seinäjoella, jossa pitäisi olla pelaamassa yksi Suomen kärkiseuroista.

SJK:n pallollinen pelaaminen on köyhää ja pelaajat sijoittuvat kentälle välillä miten sattuu, eikä syöttösuuntia ole helposti saatavilla. Epämääräinen muoto tekee puolustamisesta vaikeaa menetyksen jälkeen, eikä ryhmästä löydy samaa tsemppiä kuin Gómezin viime kauden HIFK:stä.

SJK on onnistunut voittamaan vain sarjan heikompia joukkueita, kärsinyt viiden ottelun tappioputken alkukaudesta ja onnistunut häviämään FC Lahdellekin. On kummallista, että Gómez ylipäätään on edelleen SJK:n valmentajana.

SJK pelaa parempia aikoja odotellessa sijoista 6-12.

10. IFK Mariehamn

IFK on tuloksellisesti yksi kauden pettymyksistä. Joukkue on alisuorittanut pisteiden valossa ja se on viitisen pistettä miinuksella pelisuorituksiinsa nähden, mikä on selvästi suurin luku Veikkausliigassa.

Aihioita paremmasta siis on, mutta viimeistely on ollut heikkoa ja erityisesti keskitysten puolustaminen on ollut huonoa. Puolustajien on yksinkertaisesti oltava paremmin tietoisia, missä oma pelaaja menee, kun keskitys on lähdössä ja saatava hyökkääjään mielellään pieni kontakti ennen kuin pallo on ilmassa. Näissä tilanteissa myös keskikentän keskustan tuki toisen aallon kontrollointiin on ollut riittämätöntä.

IFK ei ole onnistunut viime kauden tavoin saamaan keskialueella systemaattisesti riistoja, joista se iski viime syksynä maaleja nopeilla hyökkäyksillä liukuhihnalta. Nyt se on joutunut puolustamaan monesti syvällä, josta on vaikeampaa hyökätä jatkuvasti nopeasti ilman oman joukkueen repeämistä koko kentän pituiseksi.

IFK:lla on edelleen aineksia parempaan, mutta pelkkä potentiaali ei tuo tulostaululle yhtään maalia tai sarjataulukkoon pisteitä. Siksi joukkueen on kaivettava itsestään niin sanotusti ’’kaikkea enemmän’’ erästä mestarivalmentajaa lainatakseni. Voitto HJK:sta ennen juhannusta varmasti luo uskoa saarelle.

Sijat 7-10.

11. FC Lahti

FC Lahti on HIFK:n ja SJK:n ohella sarjan pahin kriisijoukkue.

Tämä kriisi oli selvä asia jo ennen kautta ja FC Lahti ehtikin jo erottaa päävalmentaja Ilir Zenelin, jonka Veikkausliigan avajaistilaisuudessa toistama fraasi ’’vauhtia ja vaarallisia tilanteita’’ toteutui hänen tällä kaudella lähinnä omassa päässä.

Nyt alkaa uusi prosessi Mikko Mannilan johdolla. Mannila on lähtökohtaisesti hyvä valinta Zenelin seuraajaksi, kuten jo otinkin jo kantaa. Mikäli Mannila onnistuu saamaan pelaajat sitoutumaan nopeasti omaan prosessiinsa, voi Lahti nousta taistelemaan yläloppusarja- paikasta. Pelaajat siihen on.

Sijat 6-9.

12. HIFK

Rödan kaudesta ei paljon sanottavaa ole. Päävalmentaja katosi alkukaudesta Indonesiaan, Mixu Paatelainen palkattiin hänen tilalleen kuuleman mukaan isolla sopimuksella ja sitten alettiin puhua HIFK:n konkurssista ja kauden jättämisestä kesken. Siinä puhutuimmat HIFK-uutiset.

Seurassa on niin monta asiaa pöydällä ennen kuin päästään edes kentän puolelle, että itse peliä on edes turha sen suuremmin analysoida. Paatelainen tekee minkä voi ja yrittää saada pelaajiaan motivoitua vaikeassa tilanteessa.

Kaikki varmasti toivovat, että HIFK selviäisi tästä kaudesta ja se vakiinnuttaisi paikkansa Veikkausliigassa uskottavasti ja ilman jatkuvia talousongelmia. Jos tämä ei ole mahdollista, niin totta kai näkisin mieluummin HIFK:n tilalla seuran, joka pystyy tulemaan liigaan uskottavasti. Tällainen kituuttaminen vuodesta toiseen ei tee liigalle, pelaajille eikä kellekään muulle jalkapallon ympärillä hyvää.

HIFK:n säilyminen tällä kaudella olisi yksi suurista selviytymistarinoista, mutta seuran kuntoon laittaminen ajaa nyt kaikkien muiden asioiden edelle – tapahtuipa se putoamisen, säilymisen tai vaikka konkurssin kautta.

HIFK pelaa sijoista 10-12.