Ukrainan sota on avannut monet silmät.

Niin on tapahtunut myös urheilussa ja jääkiekossa.

Miten katsomme nyt NHL-tähti Aleksandr Ovetškinia, joka on toiminut Vladimir Putinin tukijoukoissa ja joka ei edelleenkään ole vaihtanut Instagram-profiilistaan kuvaa, jossa venäläistähti poseeraa hirmuhallitsijan kanssa. Ovetškin ei ole tuominnut sotaa ja se näyttää pahalta. Jatkuuko kaikki edelleen ennallaan ja seuraamme hänen kaikkien aikojen NHL-maaliennätyksen jahtaamista?

Miten eniten silmiään Jokereiden KHL-seikkailulta silmänsä ummistaneetkin tahot katsovat KHL:n tarinaa nyt? Ja miten katsoimme ennen?

Olemme tienneet KHL:n olemuksesta, mutta olemme mediankin puolella silti seuranneet sarjaa normaalin tapaan. Samalla on jollain tavalla hyväksytty asioita, vaikka nyt on käynyt entistä paremmin ilmi, mistä Jokereissa ja KHL:ssä paljaimmillaan oli kyse.

Ja miten katsomme IIHF:n kunniapuheenjohtajaa ja Kansainvälisen Jääkiekkoliiton vuosikymmenien ylintä vallankäyttäjää René Faselia nyt?

Naamioita on toden totta riisuttu.

***

Jo toimiessaan vuosia IIHF:n puheenjohtajana  Fasel oli moneen otteeseen tunnustanut rakkauttaan Venäjän suuntaan, mutta viime viikolla keskellä sotaa uutisoitu pesti KHL:ään saivat jo jääkiekkodiplomaattisimmatkin voimaan julkisesti pahoin.

Eikö Faselilla ole mitään häpyä? Eikö hänellä ole mitään moraalista köliä ja kompassia?

Viimeistään nyt Faselin puheet siitä, miten politiikkaa ja urheilua ei pitäisi sotkea keskenään ovat jääneet vain lahoksi, omaa agendaa varten räätälöidyksi lauseeksi. Varsinkin nyt, kun on käynyt kirkkaasti ilmi, että kukaan ei ole tehnyt yhtä paljon politiikkaa toimillaan kuin Fasel itse.

Fasel toki riensi uutisoinnin jälkeen kertomaan, että ei hänellä ole sopimusta KHL:n kanssa – ja, että sellaista ei tule olemaan. Ehkä on, ehkä ei, mutta sveitsiläisen kytkyä Venäjään ei kiistä mitkään sanat. Faselin mukaan ystäviä pitää auttaa.

Faselin puolustuspuheenvuorossa oli myös erityisen iljettävä piirre.

”On totta, että olen ollut vuosia tiiviissä yhteydessä KHL:n johtoportaan kanssa. KHL on nyt ongelmissa. Tuhannet työpaikat ovat vaakalaudalla. Kun ihmiset, jotka olen tuntenut vuosikymmeniä, soittavat minulle kysyäkseen neuvoa, on ihan okei vastata heille”, Fasel totesi sveitsiläisen Watson-sivuston mukaan.

On kiinnostavaa, että keskellä sotaa Fasel ei tuominnut Venäjän yksipuolista hyökkäystä Ukrainaan tai osoittanut myötätuntoa sen uhreille.

Sen sijaan Fasel osoitti läpimädännäisyytensä osoittamalla huolensa KHL:n erityisen hyvin palkatuista tuhansista työpaikoista. Sekö on nyt tässä maailmantilanteessa todella Faselin suurin huoli?

Se panee miettimään, miten on mahdollista, että tämänkaltainen johtaja on voinut olla niin pitkään kansainvälisen jääkiekkoyhteisön ylin vallankäyttäjä.

On muistettava, että yksin Fasel ei ole valtaan voinut nousta, eikä hän siellä yksin vuosikymmeniä voinut pysyä.

Sen vuoksi peiliin tulisi katsoa koko kansainvälisen jääkiekkoyhteisön.

***

Faselin ovat tuominneet kovaan ääneen myös suomalaiset jääkiekkovaikuttajat ja muutkin vaikuttajat Alexander Stubbista lähtien. Faselille kritiikkiä ovat antaneet esimerkiksi Hjallis Harkimo ja Jarmo Kekäläinen.

Kritiikin antajiin lukeutuu myös Kalervo Kummola. Kummolan kohdalla kysymyksiä on kuitenkin herännyt, sillä hän toimi vuosikaudet IIHF:n puheenjohtajana toimineen Faselin rinnalla varapuheenjohtajana.

Se on ihan oikein.

Kummolan hieman jälkijättöiseltä vaikuttava reagointi Faselin veljeilyyn on noussut kuitenkin esille myös otsikoissa myös toisella tavalla, kun kansainvälisessä jääkiekossa vaikuttanut ruotsalainen Szymon Szemberg otti Twitterissä kovin sanoin kantaa Kummolan kritiikkiin Faselia kohtaan.

”Suomalaisen Kalervo Kummolan yhtäkkisessä kritiikissä Faselia kohtaan ja siinä, että hän kyseenalaistaa pitäisikö ex-puheenjohtajan olla tervetullut MM-kisoihin Suomeen, ei ole mitään jaloa. Ollessaan 20 vuotta IIHF:n varapuheenjohtajana hän katsoi aina Faselin hämäriä yhteyksiä Venäjään sormiensa läpi”, Szemberg kirjoitti.

”Se oli myös Kummola, joka oli välittämässä kauppaa, jossa helsinkiläinen Jokerit myytiin venäläisille miljardööreille Timtshenkolle ja Rotenbergille 2013–14.”

Kummola ei jäänyt sanattomaksi. Nähtiin Twitter-vastajyrähdys.

”On se erikoista, että Iihf:stä ja CHL:stä potkut saanut toimittaja levittää valheita useista ihmisistä twitterissä ja sitten eräs suomalainen iltapäivälehti lainailee vielä niitä”, Kummola kirjoitti sanatarkasti.

Se kysymys kuitenkin jäi jäljelle, että mikä Szembergin sanoissa oli valetta?

Sekö, että Kummola ei olisi ainakin joiltain osin katsonut Faselin yhteyksiä Venäjään sormiensa läpi?

Varmaankin voidaan sanoa, että aivan kaikkea Kummola ei ole katsonut sivusta, mutta onko kaikkeen puututtukaan?

Vai suututtiko se, että Kummolalla ei olisi ollut näppejään pelissä Jokereiden myynnissä venäläisille?

Kummola kirjoittaa kirjassaan yhdestä suomalaisen jääkiekkohistorian tunnetuimmista lehdistötilaisuuksista Areenalla, jossa kerrottiin Areenan myynnistä ja Jokereiden KHL-siirrosta.

”Menin kauppoja koskevaan Hartwall Areenan tiedotustilaisuuteen liiton toimitusjohtajan Matti Nurmisen kanssa. Siellä oli pöydällä valmiina nimilaput Harkimolle, Gennadi Timtšenkolle, Roman Rotenbergille – ja minulle. Onneksi menin paikalle hyvissä ajoin, että ehdin hävittää lappuni. Media ei ehtinyt nähdä, että siellä oli Kummolallekin puheenvuoro varattuna.”

Miksi nimilappu siellä alun perin oli? Ja miksi Kummola ei lopulta puheenvuoroa halunnut pitää?

Sekin kysymys herää, mistä näin voimakas reaktio Szembergin puheisiin oikeastaan kertoi?

***

Ilta-Sanomien Juha Hiitelä kysyi jo ansiokkaassa näkökulmatekstissään sen perään, miten Suomi on äänestänyt, kun kisoja on myönnetty Venäjälle ja Valko-Venäjälle – ja miksi Leijonien maajoukkueottelut on haluttu pelata tiukasti venäläisomisteisessa Areenassa. Näihin asioihin kun ei ole saatu vastauksia.

Kysymykset ovat aiheellisia. On toki totta, että Pasilan Areena on ennen Nokia-areenan valmistumista ollut Suomen modernein jääkiekkoareena, mutta olisiko esimerkiksi liigaseurat voineet saada jonkinlaista kompensaatioita sille, että monen maajoukkuepelaajan palkanmaksajina suomalaista jääkiekkoyhteisöä olisi voitu edes toisinaan rikastuttaa pelaamalla eri paikoissa.

***

Suomalaisen jääkiekon ja venäläisellä rahoituksella on pitkä historia.

Esimerkiksi Euroopan unionin pakotelistalta löytyvän Gennadi Timtšenko ei ole ensi kertaa ollut rahoittamassa suomalaista jääkiekkotoimintaa Jokereiden kautta.

Timtšenkon omistama Urals Finland Oy oli jo 1991-94 Suomen maajoukkueen pelipaidoista.

Leijonien pelaajalegenda ja entinen joukkueenjohtaja Hexi Riihiranta kertoi kirjassaan olleen sopimuksissa aloitteellinen ja myös tuoneensa 25 000 Yhdysvaltain dollaria käteistä rahaa Jääkiekkoliiton kassaan Suomen tultua Izvestija-turnauksessa toiseksi.

Rahat ojennettiin Riihirannan kirjan mukaan hänelle jäähallin takahuoneessa. Riihiranta kuljetti rahat käsimatkatavaroissaan Suomeen. Se on vain yksi pieni esimerkki, mutta osoitus siitä, että aivan ”by the book” ei jääkiekkotoiminnassakaan ole aina menty.

Eikä sovi unohtaa, että välillä Jokereiden, HIFK:n, Ilveksen ja HPK:n pelipaidoista löytyi Sunny-Tradingin aurinkologot. Yritystä johtanut Markku Ritaluoma kertoi julkisuuteen, että Sunny-Trading teki rahaa pääomasijoituksilla Venäjällä ja hoitamalla venäläisten liikemiesten sijoituksia Suomessa. Ketkähän taustalla ovat olleet?

Sitten on Jokerit ja KHL, joka ei enää niin viattomalta jääkiekon kansainvälistymistä edistävältä hankkeelta vaikutakaan. Ritaluoma toimi aikoinaan myös Jokereiden hallituksessa.

Tulee miettineeksi, näkeekö tämänkaltaista kuvaa katsoessa jäävuoren – vai ainoastaan sen huipun?

***

On hyvä, että suomalaiset jääkiekkovaikuttajat ovat kerta toisensa jälkeen tuominneet Faselin, sillä tuomittavaa riittää.

Mutta jossain kohtaa olisi yhtä lailla hyvä, että myös oma likapyykki pestäisiin perin juurin.

Jokereiden myynnin ja yritysjärjestelyjen kaikkia ulottuvuuksia ei ole koskaan avattu, eikä edes myönnetty mihin oikeastaan Jokereiden KHL-seikkailussa lähdettiin mukaan ja kenen asialla siinä oltiin. Ehkä jälkimmäistä ei enää tarvitsekaan, sillä viimeistään nyt paksuimmillakin jokerilaseilla maailmaa katsoneen silmätkin ovat avautuneet.

Siksi erilaisten jääkiekkohahmojen puheet KHL-sarjan merkityksestä suomalaisen jääkiekon kehitykselle tuntuvat kovin ontoilta.

Ylipäätään suomalaisen jääkiekon ja venäläisen rahan pitkästä historiasta on puhuttu kovin vähän – ja kun on puhuttu, on puhuttu sinne päin eräänlaisia ”taktisia totuuksia”. On silmät kirkkaana puhuttu, miten Jokerit on suomalainen yritys, vaikka jokainen ymmärtää, että viulujenmaksua ei ole Suomesta hoidettu.

Mutta niin kauan kuin Jari Kurri ei pukahda mitään, Hjallis Harkimo päättää olla kommentoimatta ja Kalervo Kummola ovat asiasta hiljaa, epäilyksen varjo jää jäljelle.

Se ei vielä kenestäkään syntistä tee, jos on ajateltu, että venäläisten kanssa kannattaa käydä kauppaa sen ajan tiedoilla.

Mutta se keskustelu tulisi käydä, miksi hyötyjen äärelle on hakeuduttu sivuuttaen kaikki muut näkökulmat, jotka juuri nyt näyttävät kovin erilaiselta.

Olisikin komeaa, jos joku suomalaiset jääkiekkoihmiset kerrankin kävisivät tämänkaltaisen keskustelun avoimesti. Lajia sen liepeiltä pitkään seuranneena en kuitenkaan pidätä hengitystäni sitä odotellessa. Eikä mediakaan tästä kaikesta puhtaita papereita saa – vaikka olisi pitänyt nähdä politiikka, haluttiin nähdä jääkiekkoa.

Toistaiseksi suomalainen jääkiekko johtajineen on kuitenkin vain jäänyt osoittamaan sormella sveitsiläisen hammaslääkäriin suuntaan ja omista toimista on valittu vaikenemisen tai kaunistelemisen tie.