“No walking, no running, no laying on the floor, no hanging out in the body, no stretching, no floppy arms or hands, no deliberate loss of grounding, no noodling, no prolonged narrative movement, no obvious sequence of movement, no prolonged body memory apparent, no time to explore, no obvious frontality, no need to be creative or unique, no obvious adrenalin driven movement, no apparent inner timing driving your dancing, no hesitation or reconsideration.”
– Deborah Hay
 
Nähdä todellinen ammattilainen työssään, mikä kunnia. Teekuppiin tehdyt siveltimen vedot, joista voi nähdä tekijän luonteen ja tunteen. Aikojen ja taas aikojen omistautuminen on sama kuin katsoo puolustuslinjaa, jonka korkeus ja orientaatiot ovat mestarillisia. Tällaista mestarillisuutta voi nähdä teekupissa nähtyään sen puolustuslinjassa ja päinvastoin.

Kaikki ammattilaiset tarvitsevat periaatteita työnsä selkänojaksi. Muuten he eivät kykene tekemään säännönmukaisesti laadukasta työtä eivätkä etenkään myrskytuulen tuivertaessa pysty seisomaan järkkymättömästi pystyssä. Periaatteet ja metodit tulisivat olla jatkuvassa muutoksessaankin kirkkaita. Tässä kirjoituksessa avataan yksi valmennuksen toimintaperiaate, koska kaikessa hyödyllisyydessään se on nykyajan suomalaisessa valmennuksessa laiminlyöty.

Tämä periaate on Via negativa, jota on käytetty vuosisatojen saatossa muiden muassa kristillisessä- ja muslimitraditiossa ihmisten halutessa oppia, kuka jumala oikeasti on. Tässä negaatioon perustuvassa ajatusmallissa on lähdetty ajatuksesta, jossa jumalalta riisutaan ominaisuuksia ja tällä tavoin voidaan lopulta kuvata todellinen jumala. Periaatetta on toteutettu myös ihmisten elämässä, jossa elämänlaatua on kehitetty riisumalla turhia asioita pois. Esimerkiksi, terveellisten ruokien ja unen lisäämisen (joita toki kannattaa myös tehdä) sijasta on lopetettu tupakanpoltto ja juominen, jolloin elämä on parantunut merkittävästi lisäämättä siihen mitään.

Esimerkkinä Via negativasta joukkueurheilussa voidaan käyttää joukkueen pelimallia. Yleensä haluamme tehdä pelimallista tehokkaamman lisäämällä siihen asioita. Haluamme lisätä ominaisuuksia tai toimintoja, jotta pelaamisesta tulisi parempaa. Fokus on enemmän ”positiivisissa” asioissa, koska emme mielellään kiellä pelaajia tekemästä jotain. Siitä voi tulla paha mieli eivätkä useat nykyvalmentajat ole hyvistä pedagogisista taidoistaan huolimatta valmiita kohtaamaan hankalia hetkiä pelaajien kanssa. Tämä ajattelu johtaa valheelliseen vuorovaikutukseen. Annetaan pelaajille ikään kuin ”vihjeitä” siitä, mitä haluttaisiin heidän tekevän. Ollaan mukarehellisiä, mikä johtaa valheiden verkkoon. Oikeasti pelaajat pitävät enemmän rehellisyydestä ja suoruudesta, vaikka se olisi ajoittain raastavaa.

Yllä esitelty on vähentänyt toimintamme tehoa ja intensiteettiä, vaikka sekä lisääminen että kieltäminen voivat elää hyvin yhdessä. Toimintojen riisuminen pelimallista auttaa kehittämään peliä, koska silloin siitä voidaan poistaa turhia ja joukkueen toimintaa haittaavia pelitekoja. Kun kompleksia systeemiä rajoittaa ja riisuu, voi saada vastineeksi jotain kaunista ja tehokasta, esimerkiksi hyvää yhteistoimintaa.

Tämä on myös ajankäytön kannalta oleellista, koska ilman harmaalla alueella arvailua pelaajia kielletään tekemistä tiettyjä pelitekoja ja asiat ovat selviä. Ne ovat selviä samalla tavalla kuin huippukoreografi Deborah Haylle, joka katsottuaan suomalaisen nykytanssijan liikkumista ja erityisesti erästä satunnaista askeltamista sanoi, ”minusta tuntuu, että sinun ei tarvitse tehdä enää noin.”

Esimerkkinä Via negativasta murtautumis- ja maalintekovaiheessa on joukkueen ohjaaminen tiettyihin, tehokkaisiin pelitekoihin. Tässä vaiheessa kielletään keskitykset laitakaistalta, koska niiden on näytetty olevan tehoton tapa luoda maalintekopaikkoja ja kerätä pisteitä pidemmällä aikajaksolla. Koska keskityksen määritelmä on jalkapallossa epäselvä, on tehtävä selkeä erottelu erilaisten keskitysten välillä. Keskityksillä laitakaistalta ei tarkoiteta syöttöjä ilmassa rangaistusalueen sivurajalta, kulmasta tai alueen sisältä. Nämä voivat olla hyviä tapoja luoda maalipaikka erityisesti tilanteissa, joissa vastustaja on estänyt maasyötöt maalin eteen. Maasyötöt ovat tehokkaampia kuin syötöt ilmassa, mutta eivät aina mahdollisia.

Ollaan tilanteessa, jossa Via negativaa sovelletaan laitakaistakeskityksiin. Mitä vaikutuksia tällä on joukkueen toimintaan? Se vähentää keskityksiä määrällä, joka riippuu joukkueen aiemmasta toiminnasta. David Moyesin valmentaman Manchester Unitedin pelattua Fulhamia vastaan 9.2. 2014, Moyes muistutti joukkueensa painostaneen vastustajaa keskityksillä 81 kertaa. Valitettavasti ”getting it into the box” ei auttanut, niin kuin se yleensä ei tee. Tämä on erityisesimerkki, ja nykyään joukkueet saattavat keskittää laitakaistalta 10-20 kertaa pelissä. Laitakaistakeskitykset kieltävässä toiminnassa nämä 10-20 toimintoa lopetetaan ja murtautumistoimintaa jatketaan eri tavoin. Nämä tavat sisältävät esimerkiksi kombinaatiopelaamisen rangaistusalueen ympärillä, puolenvaihdot tai tarvittaessa pallon palauttamisen omalle maalivahdille saakka.

Via negativan soveltaminen laitakaistakeskityksiin johtaa aluksi rangaistusalueelle murtautumisten määrän vähenemiseen, mutta pidemmällä aikajaksolla tarkoitus on murtautua alueelle tehokkaammin. Laatu korvaa määrän. Lisäksi, keskitysten vähentäminen johtaa parempaan pelin kontrolliin, koska monet laitakaistakeskityksistä johtavat pallonmenetyksiin ja vastahyökkäyksiin. Pallonmenetys voi tapahtua alueella, jossa hyökkäävällä joukkueella ei ole ollut hyvää kenttätasapainoa, koska keskitys kaukaa ei ole tarkka ja se lentää tai ohjataan yllättäviin paikkoihin. Kauden aikana laitakaistakeskityksiin sovellettu Via negativa tarkoittaisi satoja pelistä riisuttuja pelitekoja ja antaisi mahdollisuuden korvata ne paremmalla toiminnalla. Niin kuin sanottu, tämä johtaa parempaan pelin kontrolliin.

Käyttämällä englantilaisen tutkijan Edward de Bonon kehittämää lateraaliajattelua ja asettumalla uuteen sekä mahdollisesti sattumanvaraiseen asemaan, urheilu voi oppia muilta aloilta, esimerkiksi teatterista. Jerzy Grotowski, edesmennyt edistyksellinen puolalainen teatteriohjaaja käytti Via negativaa eliminaation tekniikan merkityksessä, jossa ei pyritty lisäämään tekniikoita vaan riisumaan esteitä. Näyttelijät pyrkivät oppimaan olemaan täydellisesti hetkessä riisumalla ajattelusta ja toiminnasta kaikki tarpeeton. Tällä tavalla he saattoivat Grotowskin mukaan löytää teatterin todellisen olemuksen ja ”pyhän näyttelijyyden.” Täydellinen näyttelijä ei Grotowskin mukaan ollut kehoaan myyvä prostituoitu näyttelijä vaan toimija, joka uhrasi kehonsa näyttelemiselle. Vain pyhä näyttelijä kykeni uhraamaan psykofyysiset blokkinsa ja tekemään pyhää työtä.

Samaa toimintamallia voidaan soveltaa useisiin eri joukkueessa olemisen, harjoittelun ja pelaamisen tapoihin. Kun koemme, että tietynlainen käyttäytyminen ei ole joukkueen toiminnan kannalta hyvä asia, voimme loputtoman keskustelun ja harmaalla alueella toimimisen sijaan yksinkertaisesti kieltää sen. ”Minusta tuntuu, että teillä ei tarvitse enää tehdä noin.” Samaa toimintamallia käyttävät vanhemmat kasvatuksessaan muiden keinojen lisäksi. Selkeä ja suoraselkäinen ”ei” on paljon parempi vaihtoehto kuin loputon arvailujen suossa liikkuminen.

Via negativa ei ole negatiivinen siinä mielessä, että sitä soveltamalla on tarkoitus löytää jumala, tehdä elämästä parempi tai pelimallista tehokkaampi. Joukkuepelissä on tarkoitus riisua pelistä pois turhat toiminnot joukkueen pelin kehittämiseksi. Riisutaan joulukuusesta valot ja krääsä, niin voidaan nähdä oikea kuusi. Pelaajan näkökulmasta Via negativa voi tuntua rajoittamiselta ja vapauden viemiseltä erityisesti, jos hän ei ymmärrä toiminnan tarkoitusta. Nämä tilanteet ovat hyvin selviä. Toinen nykytanssija sanoi ison projektin aluksi Deborah Haylle, että ”ennen tällaista työtä minun täytyy lämmitellä ja päästä oikeaan fiilikseen.” Deborah vastasi, ”okei, haluan sinun kuvittelevan seuraavat kolme viikkoa, että tuo on vain ajatus, joka sinulla on itsestäsi.”

Tällaisessa hetkessä kirkas valo sokaisee selkeän mielen ja tekee siitä sekavan ja sotkuisen. Tässä tilassa ihminen joko pakenee valoa tai herkistyy ja jää kokemaan. Hän saattaa uskaltautua kurkistamaan sormiensa välistä nähdäkseen kirkkautta, koska joku jännä tunne kertoo sieltä ehkä löytyvän jotain uutta, jotain uutta kokemusta sekavuuden ja sotkuisuuden seasta.

Jätä siveltimen vetoja tekemättä ja löydä pyhä valmennus.