Tarunhohtoinen NHL. Siihen kiinnittyvät suomalaistenkin jääkiekkojännäreiden katseet usein ohi kotimaisen Liiga-kiekon. Pohjois-Amerikan kiekkosarja haukkaa viikoittain monen suomalaisen kiekkokuluttajan huomion.

Samaan aikaan ruotsalaisella Viaplay Groupilla on NHL:n lähetysoikeudet, toki nykyään jaettuna Ylen kanssa. Viaplayn tuotanto kantaa siis suurta vastuuta suomalaisesta jääkiekkopuheesta. Joka viikonloppuisissa NHL-studioissa Viaplayn kanavilla tehdäänkin voimakasta mielipidevaikuttamista jääkiekkoon liittyvissä asioissa.

Siksi Viaplayn studioilla onkin merkittävä vastuu suomalaisesta kiekkopuheesta. Eikä se suoraan sanottuna ole suoriutunut kuluvalla kaudella vastuullisesta tehtävästään kovinkaan hyvin.

Kanavan NHL-tuotannon uudet asiantuntijavalinnat aiheuttivat epäilyksiä jo ennen kauden alkua. Suuria kysymyksiä leijui Helsingin IFK:n urheilutoimenjohtajan Tobias Salmelaisen ympärillä.

Salmelainen on HIFK:n johdossa kuudetta kauttaan. Tulokset ovat olleet jo aiemmilla kausilla lähinnä välttäviä, joten moni saattoi ajatella, että leipätyössä HIFK:ssa saattaisi riittää keskittymistä.

Sivuhuomiona todettakoon, että HIFK on ollut tällä kaudella vielä aiempaakin sekavampi kokonaisuus. Salmelainen on toki ollut studiossa harvakseltaan, mutta varsinaisia nappisuorituksia ei vielä kameroiden edessäkään ole nähty.

Vaikka Viaplay perusteli Salmelaisen valintaa sillä, että Salmelainen voi perehdyttää yleisöä syvemmälle esimerkiksi GM-maailmaan, ei siitä kovin syvälle menevää puhetta olla kuultu.

Ja mitä voisikaan olettaa, kun Salmelaisen oma seura kyntää sarjan kovimmalla budjetilla ilman NHL:n palkkakaton kaltaisia rajoitteita. Vaikka esimerkiksi Jarmo Kekäläisen päävalmentajavalintojen kritisoinnille voisi olla tilauksensa, Salmelaisen omat päävalmentajavalinnat huomioiden jäisi puheesta painoarvo melko lailla painoarvo pois.

Liekö Salmelaisen silmät avautuneet, kun hän taannoin studiossa kehui New Jersey Devilsin erinomaista pelaamisen rakennetta. Se oli sentään kelpo puhetta, jonka ajatuksia kannattaisi hyödyntää uuden päävalmentajan etsinnässä.

Ville Koistinen on ollut klassinen esimerkki entisestä pelaajasta, josta pelaajatausta ei automaattisesti tee TV-asiantuntijaa. Koistinen on kameroiden edessä väärässä paikassa.

NHL:ssäkin 103 ottelua pelannut entinen puolustaja esiintyy jäykästi, mutta se ei edes ole varsinainen ongelma. Se sen sijaan on, ettei hän käytännössä studiossa suunsa avatessaan sano mitään.

Koistinen varmasti tietää pitkän pelaajauransakin myötä jääkiekosta paljon, mutta TV-lähetyksen kannalta olisi melko tärkeää myös osata sanoittaa oma tietämyksensä.

Täydessä iskussa ei vielä ole uusista värväyksistä ollut myöskään entinen maalivahti Riku Helenius. Pieniä väläyksiä on kuitenkin nähty maalivahtiosaamisesta, jolla Heleniuksen on tarkoitus studiomiehitystä täydentää.

Vanhat tekijätkään eivät selviä puhtain paperein

Kolmikko Ville Nieminen, Sami Hoffrén ja Ismo Lehkonen ovat hoitaneet leiviskänsä toistaiseksi totutulla laadulla. Silti varsinkin Niemisen ja Lehkosen tapauksissa heidän asiantuntijuuksiinsa liittyy ongelmia.

Ensimmäinen kysymys liittyy sitoutumiseen. Jos urheilijalta vaaditaan sitoutumista esimerkiksi joukkueeseen, saattaisi urheilumediassa toimimisesta ajatella samaa. Niemisen kohdalla kädet ovat vahvasti savessa jyväskyläläisessä pääsarjajääkiekossa.

Se tarkoittaa luonnollisesti vähempiä esiintymisiä studioissa. Ja vaikka tämän tekstin tarkoitus ei liity JYPin tilanteeseen, voi Jukka Rautakorvella olla sanansa sanottavana siihen, kuinka paljon Nieminen voi apuvalmentajan ajastaan pyhittää NHL:n seuraamiselle.

Lehkosellakin riittää vientiä Ylen ja Viaplayn studioiden lisäksi juniorivalmentajana ja erilaisissa mediaprojekteissa. Toki kaikkiin medioihin, mitä hän tekee, liittyy NHL-jääkiekko jollain tavalla.

Lehkosen puheesta paistaa, että hän tietää mistä puhuu. Sen lisäksi puheenvuorot esimerkiksi juniorijääkiekon tilanteesta ovat olleet mainiota jääkiekkopuhetta.

Jääviysonglema on kuitenkin aito. Vaikka kuinka Lehkonen suhtautuisi poikaansa Artturiin vielä muitakin pelaajia kriittisemmin, ei se ole mediassa terve tilanne, kun oman pojan suorituksia aletaan arvioimaan.

Ja Lehkosella on kaksoisstandardinsa. Esimerkiksi Edmonton Oilersin supertähtien peluutusta on helppo kritisoida. Samaan aikaan kuitenkin Colorado Avalanchen kärkimiehiä, Artturi Lehkonen mukaan lukien, kuormitettiin samaan tapaan todella paljon, ei Urheilucastin haastattelussa Lehkosella riittänytkään selkäranka kritisoida Avalanche-päävalmentajaa Jared Bednaria.

Lehkonen on Suomen parhaita urheilupuhujia värikkäine sanavarastoineen, mutta varsinkin muiden suomalaisten toiminnan kritisoiminen ison veden takana on hänelle ajoittain myös todella haastavaa.

Myös suomalaisen pelitavan tikunnokkaan nostaminen ja sen painaminen alas ovat olleet Lehkoselta hieman erikoinen valinta tämän syksyn aikana.

Viaplayn NHL-tuotannolla olisi mahdollisuus paljon parempaan kuin tänä syksynä on nähty. Kuitenkin niin kauan, kun kanavan pääselostaja Antti Mäkinen iskee kiviä ennen ottelua Patrik Laineen kanssa tai Kimmo Timonen asiantuntijana juttelee Jarmo Kekäläiselle kaksikon välisistä pickleball-otteluista, jää tuotanto liikaa fanituksen tasolle laadukkaan jääkiekkojournalismin sijaan.