Alajärven Ankkurit lukeutuu pesäpallon pieniin suuriin seuroihin. Se oli pitkään rakkaan naapurinsa, Vimpelin Vedon, varjossa, kunnes 70-luvulla tuuli muutti suuntaansa. Samaan aikaan, kun Vimpelin meno alkoi hyytyä, Alajärven alkoi kiihtyä.

Ankkureiden nousu huipentui kultaisella 80-luvulla, jolloin Alajärvi voitti kaksi Suomen mestaruutta (1988, 1989), kaksi SM-hopeaa (1980, 1987) ja kaksi pronssia (1984, 1985). Viimeisen seitsemästä mitalistaan Ankkurit voitti 1992, jolloin se sijoittui pronssille.

Ankkurit putosi pääsarjasta 2001 ja nousi sinne uudelleen kaudeksi 2012. Viimeiset kaksi kautta Ankkurit on pelannut jälleen Ykköspesiksessä.

Vuonna 1944 perustettu Ankkurit on edelleen yleisseura. Pesäpallon ohella vahvimmat lajit ovat yleisurheilu, hiihto ja suunnistus. Ankkureiden tunnetuin urheilija pesäpalloilijoiden lisäksi on korkeushypyn EM-hopeaa 1969 voittanut Reijo Vähälä.

Ankkureiden seurahistorian voimahahmoihin lukeutuu monia legendaarisia vaikuttajia. Heistä legendaarisin on Pekka Peltomäki. Peltomäki oli itse huippupelaaja ja siirtyi sen jälkeen pelinjohtajaksi. Hän luotsasi Ankkurit vuosien 1988 ja 1989 mestaruuksiin. Peltomäki oli myös Kitron pesäpallostadionin kenttämestari ja koko alajärveläisen pesäpalloilun sielu, jonka vaikutusvalta ulottui lähes kaikkeen siihen, mitä Ankkureissa ja oikeastaan koko Alajärvellä tapahtui.

Peltomäen asema kaikkien aikojen Ankkuri-pelaajana on kiistaton. Myös muiden listalla olevien pelaajien valinnat ovat valtaosin selkeitä. Vaikeinta valinnoissa on ollut ratkaista muutamien pelaajien kohtalo. Niistä monisärmäisin kysymys on tapaus Vesa Liikala. Liikala pelasi Ankkureissa kahteen otteeseen, ensin kolme kautta 1984-86 ja sitten kaksi kautta 1993-94. Hänet valittiin Ankkureiden pelaajana 1994 Vuoden pesäpalloilijaksi, minkä lisäksi hän voitti myös kaksi pronssia, 1984 ja 1985.

Mutta kuuluuko hän silti Ankkureiden kaikkien aikojen pelaajien TOP10-listalle?

Vastaukseni on, ettei kuulu. Hänen kokonaismerkityksensä Ankkureiden historiassa ei paikkaan riitä.

Sen lisäksi on olemassa toinenkin kysymys. Alajärven ja Vimpelin välissä ei ole kuin 20 kilometriä suoraa eteläpohjalaista maantietä, mutta tuo maatie on eräänlainen vihan valtatie. Alajärvi ja Vimpeli eivät ole kaksi naapuriseuraa. Ne ovat kaksi verivihollista, jotka ovat olleet osa toistensa tarinaa. Voimanlähteitä, jotka ovat piiskanneet toisiaan raivokkaasti eteenpäin. Välillä tunne seurojen ja kannattajien välillä on palannut suurella liekillä, eikä kaikki naapurista sanottu ja ajateltu ole ollut aina kaunista.

Myöskään sitä, jos joku pelaaja on siirtynyt verivihollisensa riveihin, ei ole katsottu hyvällä. Ei varsinkaan menneinä vuosikymmeninä. Liikala on tunnetuin tuon vihan valtatien ylittäneistä pelaajista. Hän on niin voimakkaasti vimpeliläinen ja vetolainen, että hänen valitsemansa Ankkureiden kaikkien aikojen pelaajien listalle olisi jonkin asteinen majesteettirikos. Molempia seuroja kohtaan.

Alajärven Ankkureiden kaikkien aikojen pelaajat

1. Pekka Peltomäki

Ankkureiden suurin legenda. Nousi seuran edustusmiehistöön 15-vuotiaana ja pelasi yhtäjaksoisesti vuodesta 1966 vuoteen 1986 saakka. Siirtyi saman tien Ankkureiden pelinjohtajaksi ja johti Ankkurit kahteen peräkkäiseen mestaruuteen 1988 ja 1989. Suuri pelillinen johtaja jo pelivuosinaan. Sisällä numero ykkönen. Oli ajan hengen mukaisesti monipuolisuusihme, erinomainen etenijä, vaihtaja ja jopa kotiuttaja. Ulkona yksi kaikkien aikojen parhaista kakkospolttajista. Voitti pelaajana yhden SM-hopean ja kaksi pronssia. Vuoden pesäpalloilija 1978. 13 Itä-Länttä.

2. Matti Iivarinen

Yksi Ankkureiden kultakauden tärkeimmistä pelaajista. Maaningan Mahdin kasvatti siirtyi Ankkureihin Siilinjärveltä kaudeksi 1985 ja oli lukkarina viimeinen kriittinen pelaaja kaksinkertaisen mestarijoukkueen palapelissä. Oman aikakautensa parhaita lukkareita valtakunnassa, valittiin kahdesti Vuoden lukkariksi. Pelasi sisällä lukkariksi poikkeuksellisesti numerolla 1. Kaikessa tekemisessään kärppämäinen ja terhakka, etenijänä liukas luikku. Voitti Ankkureissa kaksi kultaa, yhden hopean ja yhden pronssin. Pelasi Ankkureissa 11 kautta putkeen vuosina 1985-1995 ja palasi vielä Ankkuri-paitaan 2000 muutamaksi otteluksi pelaajana – ja myöhemmin pelinjohtajana.

3. Jouko Etula

Ankkureiden ikonisimpia pelaaja. Erinomainen kolmoskoppari, sisällä monipuolinen lyöjä ja hyvä etenijä. Pelasi Ankkureissa yhteensä 15 kautta ja oli ainoana pelaajana Tuomo Tallbackan kanssa voittamassa kaikkia Akkureiden seurahistoria seitsemää mitalia. Plakkarissa kaksi kultaa, kaksi hopeaa ja kaksi pronssia. Suuressa roolissa varsinkin vuoden 1988 mestaruudessa. Oli kyseisenä vuonna ylemmässä loppusarjassa lyöjätilaston kakkonen ja etenijätilaston nelonen. Kuuden Itä-Lännen mies.

4. Veijo Turpela

Ankkureiden 80-luvun lopun ja 90-luvun kulmakivipelaajia. Pelasi Ankkureissa yhteensä 13 kautta. Väliin mahtui kahden kauden mittainen piipahdus Kaisaniemen Tiikereissä. Voitti Ankkureissa kaksi kultaa, kaksi hopeaa ja kaksi pronssia. Sisällä parhaimmillaan vaihtaja, ulkona pallovarma linjan pelaaja. Yhdeksän Itä-Länttä.

5. Vesa Vainio

Ankkureiden oma kasvatti, joka pelasi keltasinisessä paidassa vuosina 1983-1995 yhteensä 11 kautta. Väliin mahtui kauden mittaiset visiitit Hyvinkäällä ja Vaasassa ja uran päätösvuodet Siilinjärvellä ja Loimaalla. Erinomainen kakkosvaihdon purkaja ja kotiuttaja, ulkona perusvarma ykkösvahti. Kahden Suomen mestaruuden, kahden SM-pronssin ja kolmen Itä-Lännen ankkurilegenda.

6. Kari Myllyniemi

Pesäpallokenttien väriläiskä. Kuortaneen Kunnon kasvatti, joka ponnahti Vimpelin ja Vaasan kautta Ankkureiden kultakauden joukkueeseen kausiksi 1987–1989. Pelasi sen jälkeen yhden kauden Seinäjoella ja yhden Manse PP:ssä, kunnes palasi kahdeksi kaudeksi takaisin Ankkureihin. Ulkona erinomainen kakkospolttaja, sisällä parhaimmillaan kotiuttajana, mutta oli myös hyvä vaihtaja. Voitti Ankkureissa kaksi mestaruutta sekä yhden hopean ja yhden pronssin. Pelasi urallaan kuusi Itä-Läntä, joista neljä Ankkureissa.

7. Tuomo Tallbacka

Tallbackan pesäpallosuvun tunnetuin pelaaja. Pelasi Ankkureissa 15 kautta ja oli mukana kaikissa seitsemässä mitalijoukkueessa. Saldona kaksi mestaruutta, kaksi hopeaa ja kolme pronssia. Vahvuudet ulkona. Takuuvarma kakkospuolen pelaaja, joka pystyi pelaamaan sekä kakkosvahtina että kakkospolttajana. Hyvä heitto. Sisällä peruspelaaja, vaihtaja ja lyöjä.

8. Jouni Peura

Soinin Sisun kasvatti oli suuressa roolissa Ankkureiden nousukiihdytyksen aikana. Pelasi vuosina 1976-1987 Ankkureissa 261 ottelua ja voitti kaksi SM-hopeaa ja kaksi pronssia – mutta hyppäsi junan kyydistä ennen mestaruusvuosia. Palasi uran loppuvuosiksi Soiniin. Sisällä pommilyöjä, ulkona etukenttäpelaaja. Pelasi kaksi Itä-Länttä.

9. Aki Orava

Vaasan Mailan kasvatti pelasi uransa parhaat vuotensa Sotkamon Jymyssä, mutta piirsi silti Ankkureidenkin historiaan vahvan puumerkkinsä – ensin Ykköspesiksessä 2002–05 ja sitten Superissa 2014–18. Oli Superin vuosina Ankkureiden ehdoton pelillinen johtohahmo, valittiin Ankkureissa kahdesti Itä-Länteen. Ulkona valtakunnan parhaita etumiehiä, pystyi sisällä etenemään, vaihtamaan ja kotiuttamaan.

10. Taavi Kivipelto

Ankkureiden oma kasvatti. Taitava mailassa, vuorenvarma kolmosvahti. Pelasi Ankkureissa vuosina 1981–1995 yhteensä 11 kautta, jona aikana voitti kaksi mestaruutta ja yhden pronssin. Kävi vuosina 1984-87 neljän vuoden keikan etelässä, jolloin pelasi yhden kauden Helsinki Pesiksessä ja yhden kauden PunaMustissa sekä kaksi kautta Riihimäellä. Janne Kivipellon isä.