Liverpoolilla on turvallisen tuntuinen 2-0-johto, kun se kohtaa tiistaina Mestarien liigan välierien toisessa osaottelussa Villarrealin vieraskentällä. Jukka, onko tänään mitään saumaa yllätykseen?

Liverpool on ilman muuta supersuuri ennakkosuosikki, mutta on hyvä muistaa, että Villarreal on pudottanut tänä keväänä Mestarien liigasta ulos niin Juventuksen kuin Bayern Münchenin. Kovin moni ei antanut Unai Emeryn miehille juurikaan mahdollisuuksia kumpaakaan vastustajaa vastaan, mutta sieltä Villarreal vain naarasi jatkopaikan.

Nyt sillä on kuitenkin vastassa maailman tämän hetken kahdesta parhaasta seurajoukkueesta toinen –Liverpool. Kun tämän päälle lisätään Liverpoolin kahden maalin etumatka, tehtävä toki kuulostaa Mahdottoman tehtävän uusimmalta jatko-osalta, mutta jalkapallossa tällä tasolla ja tämän tasoisten joukkueiden iskiessä yhteen mikään ei ole mahdotonta.

Jos joku haluaa uskoa Vila-realin ihmeessä, siitä vaan. Itse en kuitenkaan siihen usko.

Millä taktiikalla Villarrealin pitäisi tähän otteluun lähteä?

Nyt on oikeastaan turha puhua muodoista. Tärkein kysymys on, millaisen strategisen lähestymistavan Villarrealin manageri Unai Emery valitsee otteluun ja millaiseksi hän mielessään rakentaa ottelun käsikirjoituksen.

Nythän olisi helppo ajatella, että Villarrealin on pakko hyökätä alusta pitäen koko tykistöllään, mutta siinä tanssissa on suuri vaara. Jos Liverpool tekee ottelussa maalin, tämä pari on silloin taputeltu. Todennäköisyys sille, että Villarreal tekisi tätä Liverpoolia vastaan kolmea maalia on niin pieni, että sen varaan ei kannata strategiaa rakentaa. Ainoa mahdollisuus on, ettei Villarreal päästä ottelussa yhtään maalia. Villarrealin olisi siksi rakennettava monessa mielessä jääkylmä taktiikka ja lähtä turvaamaan ottelun alussa ja jopa ensimmäisellä puoliajalla se, ettei Liverpool pääse johtoon. Tällainen taktiikkaa vaatii Emerylta jääkylmiä hermoja, mutta kuten sanoin, varaa antaa Liverpoolille maali lisää siimaa tappaa ottelun.

Unai Emerya punnitaan tänään ennen ottelua ja sen aikana.

Sen jälkeen kysymys on, saako se itse tehtyä maalin ja missä vaiheessa ottelua. En ennusta, että näin kävisi, mutta mitä tapahtuisi, jos Villarreal onnistuisi tekemään ottelun avausmaalin esimerkiksi toisen puoliajan alussa ja sillä olisi esimerkiksi 30-40 minuuttia aikaa hakea sitä toista maalia. Villarreal tietäisi, että sen on pakko tehdä se maali, mutta yhtä lailla Liverpool tietäisi, että sillä ei ole vara päästää maalia.

Liverpool on jyrännyt viimeisinä kuukausina voitosta voittoon ja usein vielä ylivoimaisesti, mikä on valtava meriitti Jürgen Kloppille ja Liverpoolille. Olisi kuitenkin hienoa nähdä, miten Klopp ja Liverpool reagoisivat tuollaisessa tilanteessa. Yrittäisivätkö he ratkaista otteluparin tekemällä itse maalin vai lähtemällä siitä, että tärkeintä on estää Villarrealia maalaamasta?

Tällaiset hetket ovat sellaisia hetkiä, joissa valmentajista ja joukkueista saadaan usein uudenlaisia kuvakulmia siitä, miten kovaa ja millaista tekoa ne ovat.

Maailmassa on Sir Alex Fergusonin ja Antonio Conten kaltaisia valmentajia, joita voisi luonnehtia voittamiseen pakottavina valmentajina. Heidän vastapainonaan on taas niitä valmentajia, jotka tiukassa paikassa jäätyvät ja heitä alkaa onnistumisen sijasta ohjata epäonnistumisen pelko. Kysymys ei ole siitä, etteivätkö tällaisetkin valmentajat voisi pelata vaikka koko kauden Valioliigassa ilman tappiota, kun prosessi on saatu toimimaan sinällään pakostakin aivan upean työn seurauksena maksimaalisella tasolla.

Mutta on ovatko nämä joukkueet ja valmentajat yhtä hyviä silloin, kun mestaruus ei perustu ylivoimaisuuteen, vaan siihen, miten kovasta aineesta heidät ja heidän joukkueensa on tehty tiukoissa paikoissa. Ei se ole sattuma, että Sir Alex Ferguson ja Arsène Wenger tekivät valmentajina jotakuinkin yhtä pitkät urat, mutta Sir Alex voitti 16 liigamestaruutta – joista 13 Valioliigassa – ja Wenger kolme mestaruutta – joista kolme Valioliigassa. Ja nyt ei puhuta, että herrat olisivat valmentaneet eritasoisia joukkueita, vaan sarjojensa ehdottomia kärkijoukkueita.

Myös tämän illan valmentajat ovat tässä mielessä mielenkiintoisia tapauksia. Klopp on osoittanut olevansa valmentajana maailman tämän hetken paras valmentaja yhdessä Pep Guardiolan kanssa. Hän on voittanut liigamestaruuksia Saksassa ja Englannissa ja hän on voittanut myös Mestarien liigan. En epäile yhtään hänen kanttinsa kestävyyttä, mutta silti olisi mielenkiintoista nähdä, mitä hän tekisi Villarrealin tehtyä tänään ottelun ensimmäisen maalin.

Emerylla on toki yksi liigamestaruus PSG:ssä, mutta silti hän on selkeästi cup-muotoisten kilpailujen valmentaja. Eli valmentaja, joka pystyy yksittäisten otteluiden tasolla säätämään oman joukkueensa pelaamista vastustajan mukaan mestarillisesti, mutta jolla on selviä vaikeuksia hallita ja rakentaa pidempikestoisia prosesseja. Tämä on ollut leimallista jokaiselle Emeryn projektille aina Villarrealia myöten.

Siksi odotan todella suurella mielenkiinnolla illan ottelua. En vain siltä kannalta, kumpi joukkueista menee finaaliin, vaan miten kumpikin manageri ja kumpikin joukkue käsittelee tätä tilannetta. Totta kai tunnelma voi myös lässähtää, jos Liverpool tekee avausmaalin, mutta olisi hienoa nähdä se Villarrealin johto-osuma ja mitä sitten tapahtuu.

Tiistai klo 22.00 Mestarien liigan välierä Villarreal-Liverpool.