Vimpeli karjui ensimmäisen kerran omalla äänellään ja mestaruus on jälleen täysin avoin
Vimpeli piti miesten finaalisarjan hengissä kaatamalla Sotkamon 2-0. Pekka Arffman avaa, mikä nosti Vimpelin kolmannen finaalin voittajaksi.
Miesten Suomen mestaruus ei ratkennut vielä lauantaina, kun Vimpeli voitti kotikentällään kolmannessa finaaliottelussa Sotkamon 2-0 (4-3, 3-0). Pekka, mikä nosti Vimpelin pahasta sillasta ottelun voittajaksi?
Lyhyesti sanottuna se, että Vimpeli pelasi nyt sellaista sisäpeliä, jollaista se on koko kesän pelannut. Se sai tilanteita ja kaipaamiaan läpilyöntejä, sisäpelissä oli isoja onnistujia ja Jukka-Pekka Vainionpää sai lyöntinsä ja ennen kaikkea kumuransa toimimaan.
Vastaavasti Sotkamon sisäpelissä oli omat haasteensa, mutta se ei tarkoita, etteikö Vimpeli pelannut tänään myös hyvää ulkopeliä.
Vimpeli oli tehnyt lyöntijärjestykseensä ja ulkopelikoosteeseensa muutoksia. Herättivätkö ne Vimpelin?
Varmasti tärkein herättäjä Vimpelillä oli, että se oli pakkovoiton edessä. Nämä muutokset, jotka joukkueeseen oli tehty, toimivat toki hyvin.
Mikko Vihriälä ei selkeästi ole vielä täydessä pelikunnossa ja siksi Lauri Vihriälän ottaminen avauskokoonpanoon oli järkevä ratkaisu. Nuorempi Vihriälä pelasi hyvän pelin kakkoskopparina ja mailassa hän oli suorastaan erinomainen kakkoskärjessä. Vihriälä onnistui mailassa kahdeksalla yrityksellä seitsemän kertaa. Muutenkin Vimpelin kakkoskärki pelasi hyvän ottelun.
Toinen muutos oli Aleksi Lassilan siirtäminen ykköskärkeen. Myös tämä oli onnistunut ratkaisu, sillä kakkosena pelanneella Mikko Kanalalla ei ollut paras päivänsä mailassa. Se ei kuitenkaan haitannut, koska kärkeä oli jatkettu ja Olli Heikkala, Lassila ja Elmeri Anttila pelasivat erinomaisen ottelun.
Vimpeli sai hyvin tilanteita Vainionpäälle, joka pelasi nyt parhaan finaaliottelunsa. Sen lisäksi on korostettava näitä Vimpelin vaihtajien lyömää neljää läpilyöntiä, jotka paitsi avasivat Vimpelin peliä, toivat myös elintärkeitä juoksuja ja tilanteita.
Vimpeli oli muuttanut myös lyöntistrategiaansa siten, että se käytti vaihtotilanteissa nyt enemmän kovia lyöntejä. Ne onnistuivat tosi hyvällä prosenteilla, kun Sotkamo suojasi läpilyöntejä.
Ulkopelissä ei ollut heikkoja lenkkejä, vaikka Roope Korhosen toisessa juoksussa Anttila epäonnistui tappoheitossaan heittämällä pallon ohi kotipesästä. Anttila korjasi kuitenkin virheensä tekemällä uskomattoman pelastuksen joen pohjalta, mikä sytytti Saarikentän yleisön.
Vakuuttava esitys Vimpeliltä – ja ennen kaikkea sellainen esitys, jota Vimpeliltä voidaan odottaakin.
Sanoit, että Sotkamolla oli haasteita sisäpelissä. Millaisia?
Iivari Vihannon pelaaminen puolikuntoisena on yllättävänkin iso asia Sotkamon kannalta.
Kun Vihanto ei pysty etenemään, Sotkamo on joutunut käyttämään kärkenä etenijäjokeri Elmeri Purmosta. Purmonen meni tänään hyvin kentälle, mutta hän teki jälleen muutamia etenemisvirheitä. Näiden virheiden seurauksena Purmosen hyvä kentällemenopelin valui osittain hukkaan ja sotki Sotkamon kärjen pelaamista.
Myös ulkona Vimpeli oli ottanut Vihannon pommituksensa kohteeksi eikä Vihannon esitys kakkoskopparina ollut tänään sellainen, mihin olemme tottuneet.
Myös Aleksanteri Huotari pelasi tänään ottelusarjan heikoimman ottelunsa. Sisällä hänen onnistumisprosenttinsa oli 0 ja ulkonakin hän pelasi epävarman ottelun.
Vaikka Sotkamolla oli sisäpelissä omat ongelmansa, se hävisi kolmostilanteet vain 11-15. Roope Korhoselle saatiin hierottua kuusi kotiutusyritystä, joista hän onnistui vain kahdesti. Roope olisi tarvinnut apuja nyt muiltakin, mutta niitä tuli vain Niko Korhoselta.
Myöskään Sotkamon ulkopeli ei ollut tänään yhtä hyvää kuin kahdessa ensimmäisessä finaalissa. Vimpeli sai kovilla lyönneillä vaihtoja yllättävänkin helposti ja vaikka valtaosa Vimpelin juoksuista tuli hyvillä ja vastustamattomilla lyöneillä, mukaan mahtui myös ulkokentän häpläyksiä.
Neljäs finaali pelataan sunnuntaina Hiukassa. Mikä muuttuu?
Ensimmäinen asia, joka muuttuu, on sää. Sotkamoon on luvattu sunnuntaiksi sadetta ja kymmenen asteen tuntumassa pyörivää tai jopa sen alle jäävää lämpötilaa.
Lämpötila ei vielä sinällään olisi ongelma, mutta jos ottelun aikana myös sataa, se heijastuu varsinkin sisäpeliin. Mailoista tulee liukkaita ja osuman on oltava todella tarkka. Pallo ei myöskään käyttäydy kylmänä ja märällä alustalla samalla tavalla.
Mutta keli on molemmilla sama, joten siinä suhteesta puntit ovat tasan.
Toinen asia, joka muuttuu, on kenttä. Sotkamossa on helpompi katkaista läpilyönnit kuin Saarikentän valleilla, mutta vastaavasti jos pallo menee Hiukassa läpi, se tarkoittaa herkästi kentän tyhjentämistä.
Vimpeli otti lauantaina ison voiton myös siinä mielessä, että se luo varmasti Vimpelin uskoa siihen, että mestaruus on edelleen täysin voitettavissa. Kanalan kramppi nostatti varmasti kulmia Vimpelin leirissä, sillä Mikko Vihriälän ollessa keskenkuntoinen, joukkueessa on etenijäjokeri Jere Saukon lisäksi on vain kaksi todella nopeaa etenijää – Olli Heikkala ja Kanala – eikä kukaan näistä kolmestakaan pääetenijästä ole lentänyt 100-prosenttisella jalalla.
Sotkamossa joudutaan varmasti miettimään ennen muuta kahta kysymystä: Ensimmäinen on se, kannattaisiko Vihannon ollessa poissa etenemisvahvuudesta siirtyä yhteen kärkeen ja keskittää kaikki jalat ykköskärkeen. Toinen kysymys on Huotarin paikka ja rooli varsinkin sisäpelissä.
En kuitenkaan lähde ennakoimaan sunnuntain voittajaa yksinkertaisesti siksi, että voittajan ennakoiminen on mahdotonta. Niin tasaiset puntit ovat.
