Mitä ottelu kertoi Vimpelistä?

Vimpelin peli oli vielä valmiimpaa kuin ennalta odotettiin ja niin sisä- kuin ulkopelikin oli tyrmäävän hyvää. Toisella jaksolla tahti toki hieman hyytyi, mutta ottelu pysyi sen hallinnassa. Vimpelin ensimmäisen jakson seitsemästä lyönneistä viisi tuli erinomaisilla lyönneillä – ja tärkeimmät naulat löi kokeneet pääkotiuttajat Perttu Ruuska, Matias Rinta-aho ja neljä juoksua illan aikana lyönyt Janne Mäkelä. Vimpelin kotiutuslyönnit olivat sopivan suorasanainen varoitus muille seuroille, mistä Vimpeli on tehty.

Se, mikä eniten hiveli silmää, oli kuitenkin Vimpelin ulkopeli. Perttu Ruuska on armeijasta huolimatta jäätävän hyvässä vireessä ja hän sai sotkettua Kempeleen lyöntipeliä. Pomput Ruuska karsi erinomaisesti, ja hän viihdytti itseään nappaamalla myös pari kärpästä.

Ottelu osoitti myös, että viime kaudella Vimpelin heikkoutena ollut takakenttä on nyt huippuluokkaa. Veli-Pekka Yli-Hirvelä oli erinomainen hankinta Vimpeliltä. Hän on loistokoppari, mutta sen lisäksi hän pelasi hyvän pelin myös kakkosena.

Kolmas pelaaja, joka kannattaa nostaa esille on Matias Rinta-aho. Hän oli vahva mailassa ja näytti ulkona Antti Korhoslle, mitä eroa on hyvällä siepparilla ja huippuhyvällä siepparilla. Rohkea, yllättävä ja hämäävä liikkuminen sotki pahasti Kempeleen lyöjiä.

Myös pelinjohtaja Tomi Niskanen ansaitsee tunnustuksen. Vaikka kysymys on vasta yhdestä ottelusta, se osoitti, että Niskanen osaa soittaa kaikilla kanteleensa kielillä. Hän pelasi sopivasti paraatihevosillaan ja yllättävillä ratkaisuilla.

Hyvältä näyttää. Tai oikeastaan erinomaiselta.

Mitä ottelu kertoi Kempeleestä?

Kempele oli yllättävän hampaaton. Etenkin kokeneen Onni Määtän ilta oli murheellinen. Hänen musta iltansa kakkosena romahdutti käytännössä Kempeleen sisäpelin ja jätti kolmosena ja nelosena pelanneet Markus Keski-Petäjän ja Antti Korhosen tekemättömään paikkaan. Määttä tehtaili pahimmillaan jopa kaksi paloa samalla lyöntivuorolla ja hän nukahti myös etenijänä. Myöskään Määtän ulkopeli ei vakuuttanut.

Kempele oli hampaaton, mutta sen täydellinen tuomitseminen olisi kuitenkin vaarallista, koska ongelmat tiivistyivät sisällä pitkälti Määttään.

Illan positiivisen asia Kempeleen pelissä oli kärkenä pelannut Sami-Jukka Korvola. Hän näytti, että hän haluaa ja uskaltaa yrittää kentälle. Korvolan myötä Kempele saa hyvän kärjen, joka vapauttaa hyvän pelin mailassa pelanneen Jani Lassilan keskittymään täysipainoisemmin lukkaripeliinsä. Myös Marko Pelkonen oli Kempeleen harvoja onnistuja.

Pelinjohtaja Teemu Körkkö oli aseeton, mutta toisaalta häntä ei kannata vielä tuomita, sillä jos joukkueen ehdottomiin avainpelaajiin kuuluva pelaaja notkahtaa noin pahasti mitä Määttä teki, sille ei pelinjohtaja hirveästi voi.

Körkkö tullaan mittaamaan kuitenkin kesäkuussa, sillä jos Kempeleen tahti ei tästään muutu, sillä on edessään kylmä kesäkuu. Vimpelin lisäksi se kohtaa kesäkuussa Joensuun ja Mansen kahdesti, Sotkamon kerran, käy kerran Pattijoella ja sen ainoa helpompi ottelu on kotiottelu Kankaanpäätä vastaan. Jos taso on tätä, mitä nyt nähtiin, Sarkkirannassa voi olla kesäkuun lopussa kireä tunnelma. Yhdellä voitolla ei saunaa lämmitettäisi.

Extrahuomio

Juha-Matti Ranta ja Iiro Åman jatkoivat siitä, mihin viime kaudella jäivät. Kaksikko on Ruudun ylivoimaisesti paras selostajakaksikko. Näkee, että molemmat ovat pelanneet pesäpalloa ja ymmärtävät sitä syvällisesti. Muutenkin heidän asiantuntevaa rupattelua on mukava kuunnella. Heittämällä illan parasta kempeleläistä tekemistä.