Vimpeli kaatoi Sotkamon toisessa välieräottelussa Saarikentällä tiistaina 2-0 (3-1, 5-3) ja tasoitti ottelusarjan 1-1:een. Pekka, iso voitto Vimpelille?

Iso voitto ja ennen muuta myös vahva esitys Vimpeliltä. Sotkamo oli avausottelussa numeroiden valossa ylivoimainen ja sitä se oli toki myös kentällä. Tiistaina Vimpeli palasi kuitenkin mukaan tähän ottelusarjaan. Näimme todella hyvän ja jännittävän pesäpallo-ottelun ja ennen kaikkea Vimpeliltä sellaisen ottelun, mitä siltä voidaan odottaa.

Vimpeli ykköskärki kulki pientä yskähtelyä lukuun ottamatta erinomaisesti, ottelussa nähtiin Vimpelille ominaisia läpilyöntejä ja Vimpelin kotiuttajista neljä juoksua lyönyt Jukka-Pekka Vainionpää on löytänyt  vanhan vireensä.

Tämän ottelun tärkein ratkaisu syntyi kuitenkin ulkopelin kautta. Sotkamo sai toki tilanteita, mutta Vimpeli riisui Roope Korhosen ja muut Sotkamon kotiuttajat aseista kotiutustilanteissa. Roope löi toki kolmen juoksun arvoisen kunnarin, mutta se meni Lauri Vihriälän räpylän alta jokeen.

Helppo virhe voi syödä Vihriälää, mutta todellisuudessa hän oli ottelun hahmo. Hän löi yhden juoksun ja teki kakkoskopparin paikalta sellaisia paloja, joilta tuolta etäisyydeltä ei yleensä tehdä.

Monet harmittelivat Mikko Vihriälän vaisuja ulkopeliesityksiä, mutta Mikon käsi ei olisi riittänyt samoissa palloissa, joissa velipojan käsi tänään riitti. Uskomattoman hieno peli kaikkineen Lauri Vihriälältä. Hän oli yksi keskeinen syy siihen, että Sotkamon kotiutusase oli tänään niin tehoton.

Vimpelin alkukausi oli tahmea, mutta kauden edetessä se sen pelaaminen alkoi parantua kohisten. Mikä Vimpelin nousun selittää?

Vimpeli teki kauden edetessä oikeita ratkaisuja, joiden seurauksena sen peli lähti paranemaan. Ulkopuolisen on mahdoton sanoa, mitkä näistä ratkaisuista olivat tietoisia ja mitkä onnekkaita sattumia, joiden kautta toimiva kokonaisuus on löytynyt.

Yksi onnekas sattuma oli se, ettei Mikko Vihriälän taso riittänyt ulkopelissä. Se johti siihen, että taakse siirrettiin aiemmin etukentällä pelannut Lauri Vihriälä, jolla on veljeään kovempi käsi. Etukentälle piti löytää puolestaan uusi pelaaja Vihriälän paikalle – ja valinta kohdistui automaattisesti Matias Rinta-ahoon, joka on pelannut etukentällä koko uransa.

Vimpelin laski todennäköisesti, että se pelaa Janne Mäkelän loukkaantumisesta huolimatta kahdella lyöjäjokerille. Kun Rinta-ahoa tarvittiin etukentällä, kahden lyöjäjokerin malli muuttui kahden etenijäjokerin malliksi. Tämä on tuonut tervetullutta happea Vimpelin ykköskärjen pelaamiseen.

Vimpelillä on hurja ja läpilyöntiherkkä kolmikko ykköskärjessä – Mikko Kanala kakkosena, Aleksi Lassila kolmosena ja Elmeri Anttila nelosen. Sisäpelin ideaalinen kaava on, että Vimpeli saa rakennettua palottoman ajon jo Anttilalle, jolloin Vimpeli saa käyttöönsä kaikki parhaat kotiuttajansa, Anttilan, Vainionpään ja viitosena pelaavan Rinta-ahon.

Kakkoskärjen merkitys on muutosten seurauksena laskenut, mutta toisaalta siitäkin löytyy vaarallisuutta, kuten Juho Heikkalan kunnari tyhjään kenttää toisen jakson avausvuorossa osoitti.

Muutokset toimivat myös ulkopelissä, varsinkin, kun Vimpeli teki ainoan oikean ratkaisun myös lautasen äärellä ja betonoi Ville Soinin ykköslukkariksi.

Kun nämä kaikki muutokset ja niiden vaikutukset lasketaan yhteen, aletaan olla lähellä sitä, miksi Vimpelin peli on parantanut kauden alkuun verrattuna niin paljon. Toki Vimpelillä oli jo loistavia pelaajia jo alkukaudella, mutta nyt palapelin palat ovat parhaassa mahdollisessa asemassa.

Miltä Sotkamon tilanne näyttää kahden välieräpelin jälkeen?

Sotkamon tilanne on siinä mielessä samankaltainen Vimpelin kanssa, että sekin pelaa käytännössä vain ykköskärjellään. Iivari Vihannolla oli vaikeuksia kentällemenon kanssa Kiteetä vastaan, mutta Vihanto on taas löytämässä itsensä ja meni tänäänkin kentällä seitsemällä yrityksellä viidesti.

Jere Vikström pelaa kakkosena – kuten myös ulkona – aivan hurjaa kautta ja on yksi Sotkamon ehdottomista kulmakivipelaajista. Hannes Pekkinen on ammattisotilas, joka hoitaa kylmäpäisesti tonttinsa niin sisällä kuin ulkonakin.

Sotkamon ulkopeli on kokonaisuudessaan erinomaista, vaikka Vimpeli tekikin tänään 17 kolmostilannetta ja löi kahdeksan juoksua seitsemässä pelaamassaan vuoroparissa.

Monet epäilivät lukkari Miika Keski-Petäjää ennen kautta ja myös ennen pudotuspelejä. Hän on kuitenkin selvinnyt haasteestaan erinomaisesti.

Oikeastaan ainoa, mitä pitää epäillä, on Keski-Petäjän syötön korkeus. Välillä näyttää, että syötöt ovat parikymmentä senttiä alle metrin, mutta jos niitä ei huudeta vääriksi, niin sittenhän Keski-Petäjää pitää vain onnitella.

Sotkamon suurin haaste ja ongelma on edelleen sen liiallinen riippuvuus Roope Korhosesta. Roope löi avausottelussa Vimpeliä vastaan Sotkamon 11 juoksusta yhdeksän ja tänään neljästä juoksusta kolme.

Sotkamo ja Vimpeli ovat erittäin vahvoja joukkueita kotikentällään ja olisi houkutus sanoa, että kotikenttäetu ratkaisee tämän sarjan Sotkamon eduksi. Toki niin voi käydä, mutta nosta silti tämän sarjan avainkysymyksen sen, kuinka monta juoksua Roope lyö otteluissa.

Jos Roopen ase pelaa, silloin Sotkamo menee finaaliin – mutta jos Vimpelin ulkokenttä saa takatilanteissa Roopen yhtä hyvin kiinni, mitä se tänään sai, silloin Vimpeli menee finaaliin.

Tuota tarkempaa ennustetta on mahdoton antaa. Tämän välieräsarjan voi voittaa kumpi tahansa – sen tämän päivän ottelu osoitti.