Vimpelin ylivoima oli liikaa Manselle, mutta Sotkamo käytti kylmää teloitustaktiikkaa
Vimpeli ja Sotkamo kohtaavat odotetusti Superpesiksen finaalissa. Niiden tie finaaleihin oli Pekka Arffmanin mukaan kuitenkin erilainen.
Vimpeli ja Sotkamo raivaisivat odotetusti tiensä Superpesiksen finaaleihin. Pekka, aloitetaan Manse-Vimpeli-ottelusta. Oliko Mansella todellista saumaa pysäyttää Vimpeli?
Ensimmäinen jakso oli kolmannen vuoroparin aloittavaan asti kyttäilyä, mutta kun Lauri Vihriälä löi läpi ja Vimpeli siirtyi 3-1-johtoon, niin sittenhän se oli menoa. Mikko Kanala löi samassa vuorossa kunnarin tyhjään kenttään ja Matias Rinta-aho tyhjensi täyden kentän neljännen aloittavalla. Kolme läpi lyöntiä, joilla tuli seitsemän juoksua, joten 10-3-numeroissa ei ollut ihmettelemistä.
Toinen jakso oli tasaisempi ja siinähän näytti hetken aikaa siltä, että Manse voisi voittaa jakson ja viedä ottelun Supervuoroon. Vimpeli tuli kuitenkin takaa ja ottelu huipentui neljännen tasoittavalla kolmeen ajolähtöön, joista viimeinen tuotti tulosta, kun Janne Mäkelä löi kumurunsa kakkospuolelle.
Vimpeli oli toki parempi joukkue niin tänään kuin koko ottelusarjassa, mutta Manselle on annettava tunnustus tästä ottelusarjasta ja loppukaudesta.
Joukkue paransi pelaamistaan koko ajan ja kun Jani Komulainen löi lyöntijärjestyksen ja ulkopeliryhmityksen kiveen, Mansen peli selkiintyi ja parani entisestään. Lopulta Manse oli selvästi kovempi kuin mitä vielä runkosarja antoi odottaa.
Kouvolan pudottaminen oli täysin ansaittua ja vaikka Vimpeli vei välieräsarjan 3-1 ja mukaan mahtui muutama rumempinumeroinen jakso, Vimpeli ei päässyt missään tapauksessa helpolta. Lopulta joukkueiden tasoero oli kuitenkin vain liian suuri.
Joka tapauksessa hieno nousu Manselta. Se pystyi tekemään hyvin tilanteita, mutta pumppu hitsasi kiinni kotiutuksissa. Perttu Ruuska pelasi pääkotiuttajana kohtalaisen välieräsarjan, mutta hänen olisi pitänyt tehdä ihmeitä pystyäkseen vastaamaan miltei yksinään Vimpelin kotiutusvoimaan.
Ulkopeli parani myös ja sen nousun kruunasi lukkari Juha Puhtimäki, joka pääsi kauden ratkaisevilla hetkillä hurjaan vireeseen. Totta kai koko ulkokenttä ansaitsee kiitoksen, mutta Puhtimäen rooli ja merkitys Mansen ulkopelissä oli ylivertainen. Todella vahva syksy Puhtimeältä.
Missä iskussa Vimpeli lähtee finaalisarjaan Sotkamoa vastaan?
Vimpelin pelaamisessa ei ole mitään sellaista asiaa, josta pitäisi olla huolissan tai jonne Sotkamon olisi helppo iskeä. Toki sitä voidaan miettiä, onko Vimpeli yhtä hurjassa iskussa kuin viime vuonna, mutta Vimpeli lähtee ilman muuta suosikkina loppuotteluihin.
Monet ehtivät olla jo hieman huolissaan Jukka-Pekka Vainionpään lyöntikunnosta ja siitä, ettei hän juurikaan onnistunut braavurilyönnissään eli kumurassa kolmoskopparin eteen. Tänään sekin jo putosi, enkä olisi muutenkaan huolissaan Vainionpäästä. Eivät hänen taitonsa ole mihinkään kadonneet.
Vimpelin voima on edelleen sisäpelissä. Joukkue saa kaksi kärkeä, mutta mitä tiukemmaksi meno muuttuu, sitä enemmän korostuu ykköskärjen merkitys.
Suurin ero Sotkamoon tulee kotiutusosaston leveydessä. Vimpeli voi heittää kehiin kolme raskaansarjan kotiuttajaa, joista jokainen voi ratkaista minkä ottelun tahansa – kuten Rinta-aho tänään osoitti. Ja mikä yhtä tärkeää, Vimpeli hurja pelintekokoneisto tekee tilanteita liukuhihnalta, mikä takaa sen, että pääkotiuttajilla riittää ruokaa.
Ulkonakin Vimpeli on tasainen ja vahva kokonaisuus, jossa ei ole heikkoa lenkkiä. Kuvaavaa Vimpelin vahvuudelle on se, ettei Mikko Vihriälä pelannut välieräsarjassa yhtään ottelua, mutta Lauri Vihriälä paikkasi hänet niin hyvin, ettei Mikon poissaoloa juurikaan huomattu.
Sotkamo katkaisi toisen välieräsarjan Kempelettä vastaan hakemalla Sarkkirannasta 1-0 (3-3, 4-0) -voiton. Mihin tämä ottelu ratkesi?
Tämä ottelu ja itse asiassa tämä ottelusarja ratkesi pitkälti siihen, että Sotkamo oli selvästi analysoinut Kempeleen vahvuudet ja heikkoudet, ja todennut, että suurin heikkous on takakenttä – niin KeKin koppareiden pallovarmuus kuin heidän heittokätensä.
Tämä ottelusarja osoitti, että Sotkamo oli analyysissään oikeassa. Tänäänkin Jymy löi seitsemästä juoksustaan viisi kakkoskoppari Perttu Ollin tontilta. Se oli kylmää ja laskelmoivaa teloittamista, mutta sellaista huippupesäpallo on tänä päivänä.
Kempele ei pelannut missään tapauksessa huonosti. Se pelasi sisällä erinomaisen välieräsarjan tiistain ottelun toista jaksoa lukuun ottamatta ja Kempele sai hyvän sisäpelinsä kautta myös Sotkamon horjumaan.
Yllättävintä ottelusarjassa oli Sotkamon haparoiva ulkopeli. Se lähti pudotuspeleihin Superin parhaan ulkopelijoukkueen maineessa, mutta välieräsarja Kempelettä vastaan horjutti tätä mainetta. Jymy antoi runkosarjassa neljä juoksua per ottelu, mutta Kempele naarasi Sotkamon ulkokentästä peräti 7,25 juoksua per ottelu – ja mikä hälyttävää, juoksuista iso osa tuli ulkokentän virheiden vuoksi.
Sanoit, että Vimpeli lähtee loppuottelusarjaan suosikkina. Miltä Sotkamon mestaruussauma näyttää?
Ensimmäinen iso kysymysmerkki on Sotkamon riippuvaisuus Roope Korhosen kotiutuksista. Roope löi tänään Jymyn seitsemästä juoksusta kuusi ja edellisessä ottelussa 11 juoksusta seisemän mukaan lukien ratkaisevat lyönnit.
Jos Roope löisi tuollaisia määriä myös Vimpeliä vastaan, ongelmaa ei olisi, mutta voittaisiko mestaruuden silloin Sotkamon Jymy vai Roope Korhonen?
Roopelle olisi löydettävä apuja, mutta kuten välieräsarja Kempelettä vastaan osoitti, ei se helppoa ole.
Toinen kysymysmerkki on ulkopeliin tullut epävarmuus. Tämä ongelma on kuitenkin korjattavissa. Tai sanotaan näin päin, että tämä ongelma Sotkamon on pakko korjata, sillä Vimpeliä vastaan ilmaisten juoksujen antamiseen ei ole varaa.
Pelinjohtaja Mikko Kuosmanen teki oikean ratkaisun pudottaessaan Juho Keinäsen ulos avauksesta ja nostaessaan hänen tilalleen Aleksanteri Huotarin. Nyt hän joutuu pohtimaan Jere Vikströmin roolia, sillä Vikströmin vaihtotilannepelaaminen oli Kempele-sarjassa todella heikkoa. Sotkamon onneksi Kalle Kuosmanen onnistui mailassa tiistaina hyvin ja hänhän oli alkukaudella vakiokakkonen.
Pelillisesti iso kysymys on myös Vimpelin läpilyönnit. Tänäänkin sisäpelin tulppa aukeni vasta läpilyöntien seurauksena ja vaikka Vimpeli löikin toisella jaksolla kolme juoksua vastustamattomilla yksittäisillä lyönneillä, läpilyönnit ovat yksi mielenkiintoinen seurattava muuttuja finaaleissa. Vimpelin pitäisi niitä saada – ja Sotkamon ne estettyä.
Näiden joukkueiden kohtaamisessa ei voida unohtaa myöskään henkisiä tekijöitä. Ne voivat olla yksi sellainen asia, joka voisi tasoittaa puntteja Sotkamon eduksi.
Mutta ei mennä asioiden edelle. Seuraavat kaksi viikonloppua kertovat kyllä sen, missä finaaleissa mennään ja mihin tekijöihin mestaruus alkaa ratketa.
