Jalkapallomaailmassa on spekuloitu viimeisten viikkojen aikana, voisiko suomalainen liikemies Thomas Zilliacus oikeasti nousta Interin uudeksi omistajaksi. Jukka, voisiko?

Jalkapallossa kaikki on mahdollista, mutta tässäkään asiassa ei kannata mennä tapahtumien edelle.

Zilliacus on aidosti kiinnostunut siitä, että hänen hallinnoimansa XXI Century Capital -sijoitusyhtiö ostaisi Interin tai tulisi seuraan osaomistajaksi. Zilliacus on sanonut myös, että hän voisi olla osa suurempaa ryhmittää ja yhdistää voimansa esimerkiksi Manchester Unitedista ostotarjouksen tehneen Sheikki Jassimin kanssa.

Zilliacus on kerännyt XXI Century Capitalille 2,5 miljardin dollarin eli noin 2,3 miljardin euron suuruisin sijoituskassan, josta hän olisi valmis käyttämään osan Interin ostamiseen. Tämän hän on myös itse vahvistanut.

Zilliacus on korostanut, että hän haluaa tehdä niin sanotun ”ystävällisen tarjouksen” eli hän tekisi tarjouksen vain, jos seuran nykyinen omistavat Zhangit haluaisivat myydä Interin joko kokonaan tai osan siitä.

Zilliacuksen mukaan Zhangit olisivat valmiit myymään Interin. Kysymys on kuitenkin aina ehdoista. Manchester United on hyvä esimerkki siitä, että myös Glazerit olivat tai ainakin sanoivat olevansa halukkaita myymään seuran, mutta kun he eivät saaneet haluamaansa hintaa, he myyvätkin nyt Unitedista vain 25 prosentin siivun, eikä sekään kauppa ole vielä maalissa.

Interin kohdalla tilanne on sama. Zhangit voivat hyvinkin olla valmiita joka päivä myymään Interin tai osan siitä, mutta tästä on vielä pitkä matka siihen, että nimet olisivat oikeasti papereissa.

Miten lähellä tai kaukana Zilliacus on siitä, että hän olisi jollakin osuudella Interin omistaja?

Sitä on vaikea arvioida, koska pallo on tässä asiassa viime kädessä vain Zhangeilla.

Forbes on arvioinut, että isä-Zhangin eli 60-vuotiaan Zhang Jindongin henkilökohtaisen omaisuuden arvo vuonna 2021 oli 6,8 miljardia euro. Näin ollen mitään kuumottavaa pakkoa myydä Zhangeilla ei ole, varsinkin, kun Zhangit omistavat edelleen yhden Kiinan suurimmista yksityisomistuksessa olevista yritysimperiumeista.

Inter on tuottanut viime vuosina tappiota, mutta tappioiden takana Zhangit ovat saaneet paljon hyvää aikaa niin kentällä kuin sen ulkopuolella. Inter voitti kaudella 2020-2021 Serie A:n mestaruuden 11 vuoden jälkeen. Myös seuran liiketoimintamallia on uudistettu voimakkaasti ja Interiä pidetään tänä päivänä yhtenä Euroopan moderneimmista jalkapalloseuroista niin liiketoiminnallisesti kuin sen suhteen, miten Inter on saanut kasvatettua maailmanlaajuista kannattajamääräänsä.

Interin liikevaihto oli kesäkuussa päättyneenä tilikautena 425 miljoonaa euroa, mikä on samaa suuruusluokkaa kuin Arsenalin liikevaihto. Tulosta paransi se, että Inter eteni viime kaudella Mestarien liigan finaaliin, jossa se hävisi Manchester Citylle 0-1.

Zilliacus teki tarjouksen Manchester Unitedista ja nyt Interistä. Monet ovat hieman hymähdelleet suomalaiselle liikemiehelle, joka haluaisi ostaa maailman suurimpia jalkapalloseuroja. Miten vakavasti otettava peluri Zilliacus on?

Olen kuullut Suomessakin hänestä vähätteleviä kommentteja, mutta kannattaa kokeilla itse, miten helppoa tai vaikeaa on saada kerättyä 2,3 miljardin kassa jalkapalloseuran ostamiseen.

Englantilaisessa mediassa Zilliacusta pidettiin Sheikki Jassimiin ja Sir Jim Ratcliffeen verrattuna myös jotenkin vähemmän vakavasti otettavana ostajaehdokkaana, mutta se johtui siitä, ettei Zilliacusia tunnettu eikä suomalaisuus ole käsitteenä yhtä seksikäs ja varallisuutta symboloiva käsite kuin se, että ostajaehdokkaana oli öljysheikki.

On vaikea uskoa, että Zilliacus suunnittelisi Manchester Unitedin ja Interin ostamista pelkästään lämpimikseen. Pidän siksi ilman muuta selvänä, että hän on vakavissaan liikkeellä ja hän näkee, että häneltä löytyisi sellaista osaamista, joilla jalkapalloseurojen toimintaa ja sitä kautta niiden tuottoja voitaisiin kasvattaa nykyisestä.

Varmasti mukana on myös jalkapallomiehen rakkautta lajia kohtaan, mutta Zilliacus on silti ensisijaisesti bisnesmies, jolla sattuu vain olemaan jalkapallon muotoinen sydän.

Interin kohdalla Zilliacus on puhunut seuran maailmanlaajuisen fanipohjan hyödyntämisestä ja siitä, että Serie A:n tv-oikeudet ovat tällä hetkellä selvästi pienempiä kuin Valioliigan tv-oikeudet.

Inter kuittasi viime kaudella Serie A:ssa suurimmat tv-tulot, 87 miljoonaa euroa, kun Valioliigassa pienimmät tv-tulot kerännyt Southampton sai tv-oikeuksista 149 miljoonaa euroa. Koko Serie A:n tv-oikeuksien potti kaudessa on noin miljardia euroa, kun Valioliigalla se on vajaat neljä miljardia euroa.

Ero on valtava ja juuri tämän eron taakse kätkeytyy se potentiaali, jonka Zilliacus näkee ja jonka hän uskoisi pystyvänsä räjäyttämään – yhdistettynä Interin valtavaan fanipohjaan ja siihen liittyviin kaupallisiin mahdollisuuksiin.

Jos Zilliacus saisi ostettua Interin, miten suomalainen jalkapallo siitä hyötyisi?

Vastaan suoraan: toivottavasti ei mitenkään pelkästään suomalaisuuden vuoksi.

Ulkomaalaiset omistajat – kuten myös ulkomaalaiset managerit – tekevät usein sen virheen, että heidän ratkaisuihinsa vaikuttaa isänmaallisuus tai läheiset suhteet synnyinmaahansa. Kilpailu jalkapallomaailman huipulla on tänä päivänä kuitenkin niin armottoman kovaa, että kaikki ratkaisut pitää tehdä pelkästään urheilullisin ja liiketaloudellisin perustein tai muuten sieltä tulee hukka, joka perii kaiken.

Toki jos esimerkiksi Suomen ja suomalaisen jalkapallon ja liike-elämän tuntemus tuo oikeasti aitoa kilpailullista tai liiketaloudellista etua jossakin asiassa, silloin se etu kannattaa hyödyntää, mutta muuten ei.