Wilma Murto aloittaa MM-kisaurakkansa maanantain vastaisena yönä Suomen aikaa haastavista asetelmista.

Murto ei ole päässyt irti vammakierteestään ja kesän alussa hän kävi polven nivelkierukkaleikkauksessa. Leikkauksen seurauksena Murto on pystynyt hyppäämään kesän aikana vain kahdessa kisassa – Oulun GP:ssä ja Ruotsi-ottelussa. Lisäksi Ruotsi-ottelun jälkeen Murtoa vaivasi flunssa ja poskiontelotulehdus.

Oulussa Murto hyppäsi tuloksen 445 ja Ruotsi-ottelussa 443.

ElmoTV:n seiväshyppyasiantuntija Erkki Mustakari oli Ruotsi-ottelun jälkeen sitä mieltä, että Murron kannattaisi harkita jopa Tokion MM-kisamatkasta luopumista.

”Wilmalla on tietenkin oikeus itse päättää, osallistuuko hän kisoihin, kun hänet on sinne valittu. Hänellä on päätökseensä varmasti hyvät syyt, mutta toinen vaihtoehto olisi ollut pistää piste tälle kaudelle Ruotsi-ottelun jälkeen ja sanoa, että palataan asiaan hallikisoissa”, Mustakari sanoo.

Mustakarin mukaan Murto taistelee loukkaantumisten ja sairastelun aiheuttamasta repaleisesta kaudesta huolimatta Tokiossa loppukilpailupaikasta.

”Wilman kannalta haaste on hänen juoksuvauhtinsa. Nyt tämä keskustelu 10 tai 12 askeleen vauhdista on karannut käsistä. Tärkeintä Wilman kannalta on, millaisella vauhdilla hän lähestyy telineitä. Jos vauhtia ei ole riittävästi, silloin Wilma ei voi käyttää jäykempiä seipäitä, vaan hänen on hypättävä löysemmillä seipäillä.”

”Seipäiden jäykkyys korostuu Wilman kaltaisella raskastekoisella hyppääjällä. Joku Tina Sutej’n kaltainen sudenkorento voi hypätä löysemmilläkin seipäillä korkeammalta, koska niiden katapulttivoima riittää kevyemmällä hyppääjällä heittämään heidät korkeammalle.”

”Wilman on sen sijaan käytettävä samoissa korkeuksissa jäykempiä seipäitä ja samalla toki myös korkeampaa otekorkeutta. Se ei taas onnistu ilman riittävän kovaa vauhtia telineille tultaessa. Kun Wilma voitti Euroopan mestaruuden ja hyppäsi 485, hänen tärkein aseensa hyvän tekniikan lisäksi oli se, että hän lähestyi monttua kuin höyryveturi.”

”Tokiossa kysymys on samasta asiasta – miten jäykkien seipäiden käyttämiseen Wilman maksimivauhti hänen nykyisessä juoksukunnossaan riittää?”

”Oma arvioni on, että Wilma voisi selvittää löysemmilläkin seipäillä 460, joka todennäköisesti vaaditaan loppukilpailupaikkaan. Ehkä nappipäivänä Wilma voisi ylittyä myös 470, mutta sitten viimeistään tulevat sentit vastaan.”

”Puhutaan siis parhaimmillaan loppukilpailupaikasta ja ehkä pistesijasta. Sitä korkeammista sijoituksista on vaikea edes unelmoida, sillä Tokiossa on mukana niin monta 480:n ylittäjää, etteivät he kaikki voi epäonnistua.”

”Kääntöpuolella on toki sekin mahdollisuus, että kaikki ei osukaan nappiin ja Wilma jää jo karsintaan. Sekään ei olisi tällaisten vaikeuksien keskellä mikään maailmanloppu”, Mustakari sanoo.

Mustakarin papereissa Elina Lampelan pitäisi olla kohtalaisen varma loppukilpailuun menijä eikä Saga Anderssoninkaan loppukilpailupaikka ole täysin mahdoton.

”Saga on hypännyt tänä kesänä ennätyksensä 452. Se on toki se lukema, joka näkyy tilastoissa, mutta Saga on hypännyt myös sellaisia hyppyjä, joihin on jäänyt niin paljon ilmaa, että niillä olisi menty yli 460:sta.”

”Tämä tarkoittaa, että Sagan rahkeissa voisi olla jopa 460:n hyppy, jolla oltaisiin jo likimain varmasti loppukilpailussa. Karsinnan edellinen korkeus ennen 460:tä on 445. Sen yli Sagan pitäisi kyllä mennä ja sekin voi riittää finaaliin”, Mustakari arvioi.

Naisten seipään karsinta maanantain vastaisena yönä kello 3.05 Suomen aikaa.