Samaan aikaan, kun jalkapallomaailma keskittyy MM-karsintoihin, Espanjassa kohistaan Real Madridin päävalmentajan Xabi Alonson tulevaisuudesta – siitä, kuinka vahva hänen asemansa on ja onko Real Madrid aloittanut oikeasti jo Alonson mahdollisten seuraajien kartoituksen?

Kohu saattaa kuulostaa yllättävältä, mutta kannattaa muistaa yksi asia: nyt ei puhuta tavallisesta jalkapalloseurasta, vaan Real Madridista.

Real Madrid herättää valtavasti intohimoja ja espanjalaisella medialla on suuri kiusaus tehdä Real Madridin yhteydessä tikusta asiaa ja potkia asia sitten surutta turvoksiin. Tämä kannattaa pitää mielessä Alonsoa koskevia uutisia lukiessa.

Monen muun seuran kohdalla tällaisen kohun voisi helposti kuitata myrskynä vesilasissa. Real Madrid johtaa La Ligaa 12 kierroksen jälkeen kolmen pisteen erolla ennen Barcelonaa ja vaikka se hävisikin Atlético Madridille La Ligassa syyskuussa 2–5 ja Liverpoolille Mestarien liigassa viime viikolla 0–1, tulokset eivät uhkaa kesällä Real Madridin päävalmentajaksi tulleen Alonson asemaa.

Mikä siis uhkaa vai uhkaako mikään?

***

Vastauksen purkamiseksi on ymmärrettävä, millainen jalkapalloseura Real Madrid on ja miten sitä johdetaan.

Real Madrid ei ole millään mittarilla mitattuna tavallinen jalkapalloseura. Se on maailman rikkain ja jumaloiduin seura – instituutio, jota johdetaan hyvin erilaisella tavalla kuin esimerkiksi Valioliigan ja Serie A:n jättiseuroja.

Real Madridin on omistanut sen perustamisesta lähtien 123 vuoden ajan seuran jäsenet, sociosit. Real Madridilla on tällä hetkellä noin 95 000 jäsentä, joilla on valta päättää yhdestä keskeisestä asiasta – seuran presidentistä.

Tässä tulee keskeinen ero englantilaisiin ja italialaisiin seuroihin – ja esimerkiksi PSG:hen ja HJK:hon.

Omistajalla on itsellinen oikeus päättää, miten seuraa johdetaan, kuka sitä valmentaa ja millaisia pelaajia seuraan ostetaan.

Omistajan kanssa voi olla asioista eri mieltä, mutta omistaja istuu päättävän pöydän päässä niin pitkään kuin itse haluaa. Jos omistaja halutaan vaihtaa, tarvitaan kahta asiaa: tarvitaan ostaja, jolla on riittävästi rahaa, mutta tarvitaan myös omistaja, joka haluaa myydä seuran.

Esimerkiksi HJK:n ostoyritykset ovat kaatuneet siihen, että hiljainen mies pitkän pöydän päässä ei ole halunnut myydä osakkeitaan.

***

Real Madridissa – kuten myös Barcelonassa – tilanne on toinen. Seuran jäsenet päättävät neljän vuoden välein, kuka seurassa käyttää suurinta valtaa.

Päästäkseen ja ennen kaikkea pysyäkseen vallassa seuran presidentin on toimittava siten, että hänen tapansa ja menestyksensä kentällä miellyttävät seuran 95 000 kannattajaa.

Jos ei miellytä, presidentti pannaan neljän vuoden jälkeen vaihtoon.

Malli johtaa helposti siihen, että seuran presidentti tekee sellaisia päätöksiä ja valintoja, jotka miellyttävät kannattajia. Tämä tuo seuran johtamiseen yhden ylimääräisen tason, jonka hallitseminen vaatii taitoa.

Hyvä esimerkki mallin riskeistä on Barcelona, joka syöksyi vuosina 2014–2020 presidenttinä toimineen Josep Maria Bartomeun valtakaudella sellaiseen taloudelliseen syöksykierteeseen, että sitä uhkasi äärimmillään jopa konkurssi.

Bartomeu hankki presidenttinä ollessaan jättiläismäisillä summilla Ousmane Dembélén, Philippe Coutinhon ja Antoine Griezmannin kaltaisia tähtipelaajia, koska halusi voittaa Barcelonan omistavan jäsenistön sydämet. Bartomeun tähtihankinnan floppasivat kuitenkin yksi toisensa jälkeen ja lopulta oltiin sellaisessa kurimuksessa, ettei Barcelona ole vieläkään siitä toipunut.

Real Madrid on toisenlainen esimerkki mallin toimivuudesta. Florentino Pérez äänestettiin Real Madridin presidentiksi ensimmäisen kerran vuonna 2000, mutta hän erosi itse vaatimattoman menestyksen vuoksi vuonna 2006.

Pérez palasi valtaan kolmea vuotta myöhemmin ja on nyt johtanut Real Madridia yhtäjaksoisesti 16 vuotta. Häntä pidempään presidenttinä on toiminut vain legendaarinen Santiago Bernabéu, joka johti seuraa vajaat 35 vuotta.

Pérezin aikana Real Madrid on ollut maailman menestynein jalkapalloseura, joka on voittanut viimeisen 12 kauden aikana Mestarien liigan kuusi kertaa

***

Kaikki hyvin – miksi siis kohu?

Tullaan yhteen toimintamallin kääntöpuoleen.

Yksi tapa pitää Real Madridin jäsenet tyytyväisenä – menestyksen lisäksi – on ollut tähtipelaajakultti. Kun Pérez valittiin vuonna 2009 uudelleen Real Madridin presidentiksi, hän satsasi galáctico-kulttuuriin. Ovesta alkoi virrata toinen toistaan loistavampia tähtipelaajia Cristiano Ronaldosta, Kakásta, Karim Benzemasta ja Gareth Balesta alkaen.

Galáctico-kultti on toimiessaan loistava strateginen valinta niin menestyksen kuin myös talouden kannalta. Se johtaa kuitenkin helposti siihen, että myös valta alkaa kumartaa galáctico-kulttia.

Toisin sanoen pelaajia.

Ja juuri näin Real Madridissa on käynyt. Pérez käyttää edelleen suurinta käytännön valtaa, mutta toinen yhtä tärkeä ja monissa asioissa jopa tärkeämpi vallanpesäke on pelaajat. Päävalmentajalle käy näytelmässä helposti siten, että hänelle on tarjolla vain rengin rooli.

***

Valmentaja voi toimia Real Madridissa karkeasti ottaen kahdella tavalla – siten, kuten José Mourinho tai kuten Carlo Ancelotti.

Mourinho käytti Real Madridissa sitä valtaa, joka hänen mukaansa päävalmentajalle jalkapalloseurassa kuuluu. Hän teki ratkaisuja, jotka palvelivat hänen näkemyksensä mukaansa peliä ja tuloksia. Kaikkia pelaajia Mourinhon tapa toimia ei miellyttänyt ja lopulta Mourinho sai lähteä pitkälti pelaajien painostuksesta.

Ancelotti ymmärsi sen sijaan, mistä Real Madrid on tehty. Hän toi toki koko osaamisensa ja kokemuksensa Santiago Bernabeulle, mutta hän juoksi kuvainnollisesti lauman mukana sinne ja siten, miten lauma halusi.

Jos espanjalaismediassa esitetyt väitteet pitävät paikkaansa, Ancelottin aikana pelaajat saattoivat jättää väliin harjoituksia ilman rangaistuksia ja vierasotteluiden jälkeen joukkue matkusti usein palautumaan Ibizalle.

Tällaiseen ilmapiiriin pelaajat olivat Real Madridissa tottuneet ja tällaisesta ilmapiiristä he pitivät – ja vaikka Real Madrid jäikin viime kaudella nuolemaan näppejään Mestarien liigassa, La Ligassa ja Copa del Reyssa, se kuitattiin vain yhtenä huonompana kautena menestyskausien välissä.

***

Nyt Real Madridissa ollaan palattu toisenlaiseen kuriin ja järjestykseen ja toisenlaiseen vaatimustasoon.

Otteluiden jälkeen ei matkusteta enää Ibizalle, harjoituksia ei voi jättää väliin ja kentällä pelataan sellaista jalkapalloa, jota Alonso haluaa.

Harjoitteluun kuuluvat oleellisena osana myös koko joukkueen yhteiset ja pelaajien henkilökohtaiset videopalaverit valmennusjohdon ja pelaajien kanssa. Toki videoita ja statistiikkaa tutkittiin myös Ancelottin aikana, muttei samanlaisella ehdottomuudella ja samassa määrin kuin Alonson aikana.

Alonson tapa valmentaa toimi sensaatiomaisella tavalla Bayer Leverkusenissa, mutta Real Madridissa pelaajien on ollut vaikea hyväksyä ja niellä Alonson tosikkomaiseksi luonnehdittua toimintatapaa. Pelaajia on hitsannut myös se, ketä ja missä roolissa Alonso pelaajia peluuttaa ja millaisella ja miten puolustusorientoituneella taktiikalla Real Madrid on tällä kaudella pelannut.

***

Real Madridin pukuhuoneen seinät ovat aina vuotaneet ja espanjalainen media on saanut herkullisia tietoja pukukopin tunnelmasta suoraan sisäpiiristä.

Eikä tyytymättömyys Alonsoa kohtaan ole jäänyt vain kuiskuttelun tasolle. Kun Alonso vaihtoi Vinícius Júniorin kesken El Clásicon, brasilialainen supertähti osoitti harvinaisen raivoisasti mieltään Alonsolle tullessaan vaihtoon.

Uusimpien väitteiden mukaan Viní Júnior olisi myös yksi niistä brasilialaispelaajista, jotka ovat valittaneet Alonsolle, että kesällä hankittu 18-vuotias Franco Mastantuono on saanut alkukauden aikana liian suuren pelillisen roolin joukkueessa.

Jude Bellinghamin on sanottu puolestaan kitisseen siitä, että hän joutuu pelaamaan liian puolustusvoittoisessa roolissa. Myös Fede Valverde kuuluu Viní Juniorin ja Bellinghamin ohella niiden pelaajien ydinryhmään, jotka ovat eniten tyytymättömiä Alonsoon.

Lisäksi oman lukunsa muodostavat Rodrygo ja Endrick, jotka on jäädytetty täysin sivurooliin. Molemmat haluaisivat siirtyä muualle mahdollisesti jo tammikuussa – Rodrygo Valioliigaan ja Endrick lainalle Lyoniin.

***

Real Madridissa ollaan lähestymässä nyt mielenkiintoista taistelun vaihetta.

Toisella puolella rintamalinjaa on Alonso ja hänen tapansa toimia, toisella puolella kulttuuri, johon pelaajat ovat tottuneet.

Alonso on ajanut alkukauden aikana omia ajatuksiaan myös kentälle niin taktisesti kuin pelaajien roolittamisen suhteen.

Arda Gülerin ja Mastantuonon kaltaiset pelaajat ovat tyytyväisiä saamastaan suuremmasta vastuusta, mutta Alonson vastaisessa oppositiossa on enemmän päitä ja ennen kaikkea enemmän vaikutusvaltaa – varsinkin, jos Viní Juniorin, Bellinghamin, Valverden ja brasilialaisliittoutuman lisäksi tyytymättömien leiriin kuuluvat myös Thibaut Courtois ja Eduardo Camavinga.

Paineita ja väriä lisää myös se, ettei Viní Júniorin kanssa ole saatu tehtyä jatkosopimusta ja espanjalaismediassa on alettu pohtia, harkitseeko Real Madrid brasilialaisen myymistä jättisummalla ensi kesänä.

***

Alonsoa ei ole vielä erotettu ja on edelleen täysin mahdollista, että hän tulee tästä taistelusta ulos voittajana.

Niin kävisi monessa muussa eurooppalaisessa suurseurassa, mutta Real Madrid on omanlaisensa ja omalakinen jalkapalloseura, jossa kaiken ytimessä on lopulta se, kumpaan suuntaan 95 000 sociosin peukalot missäkin kohtaa osoittavat.

Florentino Pérezin on seurattava – joko tietoisesti tai alitajunnallisesti – niiden peukaloiden suuntaa, jos hän haluaa jatkaa Real Madridin presidenttinä myös jatkossa.

Viní Juniorin myyminen vaatisi Péreziltä rohkeutta. Alonson uhraaminen olisi sen sijaan vain pelkkä sormiharjoitus.