Colby Sissonsin taklaus laittoi liigan kurinpidon todelliseen testiin. Sissonsin teko oli malliesimerkki vastustajan kunnioituksen puutteesta.

Vastaanottajana oli tällä kertaa nuori Kasper Halttunen, jonka taklaajat ovat aiemminkin yllättäneet haavoittuvasta asennosta. Ilmassa leijui riski siitä, että kurinpito olisi tässä tapauksessa sälyttänyt liikaa vastuuta taklattavan suuntaan ja Sissons olisi selvinnyt kuin koira veräjästä.

Liiga hiljensi kuitenkin päätöksellään tyylikkäästi pää ylös -huutelijat. Kuuden pelin pelikielto riittää linjaamaan, ettei nähdyn kaltaisia taklauksia sallita.

Pidempäänkin pelikieltoon oli tässä tapauksessa ainekset. Korotus viidestä ottelusta kuuteen on kuitenkin myös Liigan omien kriteerien mukaan selvä viesti: Sissonsin taklauksen kovuus ja tarpeettomuus lisäävät teon moitittavuutta.

Myös ennen Sissonsin tapausta Liigan kurinpito on ollut linjakas. Tuomariston suuntaan ei ole kumarrettu, kun pelaajien ja tuomareiden luistelulinjat ovat vahingossa kohdanneet. Näistä tilanteista ei ole annettu pelikieltoja.

Myös taklaustilanteista, joita on edennyt kurinpitomenettelyyn asti, on uskallettu olla antamatta pelikieltoja. On hyvä, että tilanteita tutkitaan tarkalla kammalla. Kun tutkinta ei automaattisesti tarkoita esimerkiksi yhden pelin pannaa, toteutuu myös pelaajien oikeusturva kiitettävästi.

Vain yksi heikko suoritus kurinpidon kuluvan kauden historiassa kummittelee. HPK:n Matthias Trettenesin yhden ottelun pelikielto sarjan alkumetreiltä oli välimallin ratkaisu, jollaisesta kurinpitodelegaatio näyttää ottaneen opikseen.

Kun Liigaa niin kovin usein verrataan NHL:ään esimerkiksi viihdearvoon liittyen, niin kurinpitoasioissa se vaikuttaa olevan valovuoden edellä pohjoisamerikkalaista serkkuaan. Siellä pelaajien turvallisuus on esillä vain paikallisen kurinpitodelegaation nimessä.