Tokion olympialaiset siirtyvät vaiheeseen, jossa yleisurheilu alkaa.

Suomalaisista on tositoimissa heti perjantain aamuyön tunteina Sara Kuivisto 800 metrillä, Topi Raitanen 3000 metrin esteissä sekä Senni Salminen ja Kristiina Mäkelä kolmiloikassa.

Avauspäivän suomalaisiin tiivistyy pitkälti koko Tokiossa yleisurheilevien sinivalkoisten tilanne. Kaikki neljä urheilijaa ovat urallaan hyvässä kehitysvaiheessa, ennätykset ovat paukkuneet kesän aikana uusiksi – tosin Raitasella ei vielä päälajissaan – ja urheilemista leimaa kaiken puolin selkeä oma idea ja eteenpäin hyökkäämisen asenne.

Se vaisu yleisilmapiiri, joka suomalaisia yleisurheilujoukkueita on leimannut oikeastaan koko 2000-luvun, on Tokion ryhmän ilmeestä pois. Siinä missä koko 2000-luku on menty kisoihin lähinnä yhden keihäsmitalin toivossa, ja samalla sen yhden keihästoivon selän taakse epävarmoina kätkeytyen, Tokiossa mennään leveänä rintamana ottamaan omaa isoa kehitysaskelta.

Ja hyvä niin.

Sennille mitali? Jos siltä tuntuu, Expekt tarjoaa kertoimen 7,50! Ja olympiavoitosta 34,00!

Vaikka sitä yhtä mitaliodotukset pelastavaa keihästoivoa ei olekaan, suomalaisen yleisurheilun tilanne on kesällä 2021 huomattavasti valoisampi kuin kertaakaan 2000-luvulla. On, vaikka yksikin yleisurheilumitali olisi jättiyllätys.

Siksi näitä kisoja katsoessa kannattaa yrittää ymmärtää mistä tällä reissulla on pohjimmiltaan kysymys.

Ei haaveilla turhia

Mitaliodotuksia ei siis kannata ladata, ei vielä näissä kisoissa. Ei, vaikka Senni Salminen saattaisikin aivan unelmakisassa tuhkimotarinaan venyä. Eikä se täysin mahdotonta Kristiina Mäkelänkään kohdalla ole.

Ei, vaikka Topi Raitasen kirillä voi tehdä mitä tahansa, jos muut juoksijat juoksevat hölmöyksissään kisan niin, että suomalainen pääsee finaalissa hyödyntämään kaikki vahvuutensa täysillä.

Ei, vaikka Oliver Helanderin ja Lassi Etelätalon kehoissa piilee mitalitason heiton potentiaali.

Urheilussa voi aina sattua vaikka mitä, mutta ei tuhlata nyt energiaa ihmeen haikailuun. Utopiaa lähenevien mitalihaaveiden sijasta on syytä muistaa, että jo karsinnat ja alkuerät ovat nyt jokaiselle suomalaiselle omaa huippusuoritusta vaativa kisa.

Näissä kisoissa on tärkeämpiäkin päämääriä kuin mitalitaulukko. Nyt kannattaa haaveilun sijasta keskittyä siihen, saadaanko nyt aikaan ne realistiset kehitysaskeleet, joita nyt on otettava, jos 2020-luvun tulevina kisavuosina halutaan nousta uskottaviksi mitalitason menestyjiksi.

Tokion suomalaisryhmässä on monta urheilijaa, joista voi kehittyä yleisurheilun oma mattimattson. Se ei kuitenkaan tapahdu vielä näissä kisoissa.

Siinä missä suomalainen uinti laittoi oman pelikirjansa uusiksi suunnilleen vuoden 2008 Pekingin kisojen jälkeen – ja on sittemmin systemaattisesti rakentanut omaa menestyspolkuaan – tulee suomalainen yleisurheilu omassa projektissaan hieman viiveellä perässä.

Olisipa nyt EM-kisat…

Se, mitä suomalaisten pitäisi juuri nyt saada aikaan, onkin selkeä näyttö siitä, että 2010-luvun aikana loputtomalta kuulostavaksi muuttunut puhe ”urheilijatarinan kehitysaskelista” ja ”kohti päämäärää kulkemisesta” saisi rinnalleen konkreettisia osoituksia siitä, että kehitysaskelia tapahtuu selkeinä tulos- ja sijoitusparannuksina. Että tulisi konkreettista syytä uskoa siihen, että se yleisurheilun mattimattsson voisi ilmaantua 2024.

Samalla olisi koko ajan syytä muistaa tehdä vertailua eurooppalaiseen tulostasoon. Suomalaisten viime aikojen kiistattomat kehitysaskeleet saataisiin juuri nyt paremmin näkyviin EM-kisoissa. Olympia- ja MM-tason vielä seuraavan kehitysportaan takana.

Siksi suomalaisten onnistumisen arvioinnissa olisi koko ajan syytä tarkastella miten pärjäämme eurooppalaisessa vertailussa. Juuri se vertailu paljastaa parhaiten sen, miten se kehitysvaihe, missä suurin osa joukkuetta juuri nyt on, on osattu hoitaa.

Expektin olympiakattauksessa kertoimet todellisille tietäjille!

Se vertailu paljastaa myös vuoden 2024 olympialaisiin liittyvien menestystavoitteiden realistisuuden. Jos meinataan olla mitalitasolla 2024, olisi syytä olla eurooppalaisten kärkisijojen imussa jo nyt – vaikka olympialaisten sijaluku ei vielä mediahehkutusta toisikaan.

Konkretian aika

Suomalaisessa yleisurheilussa on jo muutaman vuoden ajan ollut erittäin hyvä pöhinä lupaavien nuorten urheilijoiden ansiosta.

Sitä pöhinää on toki ollut koko 2000-luvun, mutta turhan usein on käynyt niin, että hiomattomat timantit ovat jääneet hiomatta eikä niitä odotettuja oman potentiaalin mukaisia huipputuloksia ole koskaan saatu.

Siksi on ymmärrettävää, jos moni suhtautuu nykyisiinkin kehityspuheisiin hieman epäillen.

Silti on niin, että juuri tämä viime vuosien aikana noussut uusi urheileva sukupolvi lähestyy urheilemistaan hieman toisin kuin aiempien vuosien lupaukset. On selkeämpää urheilemisen kokonaisvaltaisuutta, ammattimaisuutta ja – ennen kaikkea – henkiseltä ilmapiiriltään aiempaa rohkeampaa ja avoimempaa toimintakulttuuria.

Voi tuntua kyllästyttävältä, että Tokionkin joukkueen kohdalla pitää taas kerran sanoa, että tämän ryhmän urheilijoiden parhaat kisat ovat vasta seuraavissa olympialaisissa – ja ennen kaikkea seuraavissa EM-kisoissa. Muuta niin se nyt van on.

Silti, jo nyt Tokiossa, on sanottava myös se, että nyt pitää saada ikuisen tulevaisuuspuheen oheen myös selkeitä näyttöjä. Tarvitaan näyttöjä siitä, että oma hyvä tulos, siis ihan ennätystasojen tuntumassa suorittaminen, onnistuu myös arvokisoissa.

Ja vaikka mitaleja ei olekaan otettavissa kuin satumaisella jättionnistumisella, on tältä reissulta tultava selvästi aiempia arvokisojareissuja enemmän välierä- ja finaalipaikkoja.

Tämä on hyvä pitää mielessä myös avauspäivänä. Koko suomalainen nelikko Kuivisto-Raitanen-Mäkelä-Salminen on uravaiheessa, jossa oma huippusuoritus vie karsinnasta ja alkuerästä jatkoon – ja sementoi konkreettiseksi sen, että nämä suomalaiset ovat nousemassa arvokisojen osallistujamassasta tiivistyvään porukkaan, josta valikoituvat menestyjät.

Tämä suoritus pitää tehdä nyt alta pois. Ihan pelkkää kokemuksen hakua tämä reissu ei voi kuitenkaan enää olla. Kun koko nelikko on kuitenkin SE-tason kunnossa, siis jatkopaikkojen vaatimalla tasolla, nyt pitäisi pystyä ottamaan sellainen kehitysaskel mikä sillä omalla osaamisella on otettavissa.

Se koskee niin avauspäivän suomalaisia, kuin oikeastaan koko Tokiossa yleisurheilevaa suomalaisjoukkuetta.