5 kysymystä Arsenalista

1. Onko Arsenalin kausi epäonnistuminen?

On. Sijoittuminen Valioliigassa toiseksi ja selviytyminen Mestarien liigan välieriin siten, että Arsenal murskasi Real Madridin puolivälierissä yhteismaalein 5-1, ovat toki kovia saavutuksia, mutta Arsenalille tarjottiin tällä kaudella Valioliigan mestaruutta hopealautasella eikä se pystynyt sitä voittamaan.

Juuri tämä teki Arsenalin kaudesta epäonnistumisen.

2. Kaatuiko Arsenal loukkaantumisiin ja punaisiin, kuten Mikel Arteta sanoi?

Arsenal on saanut tällä kaudella kuusi punaista ja vaikka osa niistä onkin ollut kohtuuttomia, punaisten taakse on turha paeta. Loukkaantumiset ovat sen sijaan suurin yksittäinen syy Arsenalin epäonnistumiseen.

Martin Ødegaard oli syksyllä sivussa kaksi kuukautta ja on ollut loukkaantumisen jälkeen kentille palattuaan kalpea varjo viime kauden Ødegaardista. Bukayo Saka loukkaantui joulun ala ja oli sivussa kolme kuukautta eikä Sakan’kaan peliterävyys ole ollut kevään otteluissa 100-prosenttisella tasolla.

Kaiken lisäksi Arsenal menetti molemmat kärkipelaajansa vuodenvaihteen jälkeen. Gabriel Jesus on ollut sivussa koko loppukauden ja helmikuussa loukkaantunut Kai Havertz pelasi ensimmäiset minuuttinsa vasta sunnuntaina.

Loukkaantumisetkaan eivät ole mikään mustavalkea asia. Jokaiselle joukkueelle tulee loukkaantumisia ja vaikka Arsenalin loukkaantumiset osuivatkin kahteen korvaamattomaan avainpelaajaan ja joukkueen ainoisiin hyökkääjiin, kysymys on myös siitä, miten loukkaantumisiin on varauduttu. Ja tässä Arsenal voi katsoa vain peiliin.

Arsenalin kautta analysoidessa on puhuttu myös taktisista haasteista.

Arsenal teki viime kaudella 91 maalia, kun se on tehnyt tällä kaudella vain 67 maalia. Ero on merkittävä.

Ero on merkittävä myös Liverpooliin, joka on tehnyt 18 maalia enemmän kuin Arsenal.

Jos Arsenalilla olisi ollut loppukauden aikana ”oikea” hyökkääjä, se olisi vuorenvarmasti pystynyt kääntämään osan tasapeleistä voitoksi, mutta ongelma ei ollut pelkästään hyökkääjän puuttuminen, vaan yhtä lailla Sakan pitkä poissaolo ja Ødegaardin todella vaisut esitykset loukkaantumisensa jälkeen.

3. Miksi Arsenal ei hankkinut hyökkääjää täksi kaudeksi?

Vaikka Arsenal on käyttänyt viimeisen viiden kauden aikana nettona Valioliigassa neljänneksi eniten rahaa pelaajakauppoihin – 460 miljoonaa puntaa –, sen ratkaisuja siirtomarkkinoilla on leimannut kaksi asiaa: varovaisuus ja suunnitelmassa eli paljon puhutussa ja jopa kirosanaksi muodostuneessa prosessissa pitäytyminen.

Kun Arsenal ei saanut viime kesänä hankittua ykköstargetiaan, RB Leipzigin Benjamin Šeškoa, se päätti lähteä kauteen tietoisella riskillä eli Havertzilla ja Jesuksella.

Kun Jesus loukkaantui tammikuun alussa, se oli jälleen saman valinnan edessä. Arsenalille tarjottiin Ollie Watkinsia, mutta se laski, että 60 miljoonaa puntaa 29-vuotiaasta Watkinsista oli liikaa eikä Arsenal halunnut muutenkaan poiketa suunnitelmastaan, joka tähtäsi tulevaan kesään ja tuleviin kausiin.

Tehtiin entistä kovempi riskipäätös, joka löi heti helmikuussa sormille.

Maksoiko se liigamestaruuden ja mahdollisesti jopa Mestarien liigan voiton?

Siihen kysymykseen emme saa koskaan vastausta.

4. Miten vahva on Mikel Artetan asema managerina?

Kaiken maailman raakkujat ovat alkaneet kyseenalaistaa Artetan asemaa ja esimerkiksi entinen Arsenalin hyökkääjä Paul Merson on sanonut, että jos Arsenal ei ole vuoden lopussa kahden parhaan sakissa Valioliigassa, Arsenalin on vaihdettava manageria.

Onneksi Artetan kohtalosta ei päätetä sen enempää kannattajien kuin entisten pelaajien huutoäänestyksessä.

Jokainen manageri elää toki tuloksista, mutta Arteta on saanut muurattua Arsenalissa itselleen niin vahvan aseman, ettei hänen jakkaransa ihan hevillä horju – eikä ole mitään syytä horjua.

Monet Arteta-kriitikot ovat sanoneet, että ensi kaudella pitää voittaa jotakin tai sitten manageria pitää vaihtaa. Ei pidä. Paljon oleellisempaa on katsoa isoa kuvaa: onko Arsenal mennyt pelillisesti eteenpäin ja jos ensi kaudella se ei voita Valioliigaa tai Mestarien liigaa, miksi niin kävi?

Tietenkin jos näihin kysymyksiin olevat vastaukset olisivat Artetan kannalta synkeitä, tilanne olisi silloin toinen. Tässä tilanteessa, jossa Arsenal on nyt Artetan johdolla, sen näkymä on edelleen sellainen, että moni muu huippuseura vaihtaisi mielellään osansa Arsenalin kanssa päikseen.

On myös hyvä kysymys, mistä löytyisi sellainen manageri, joka toisi sen himoitun Valioliigan mestaruuden yhtään varmemmin kuin Arteta?

5. Mitä Arsenal tekee kesän siirtoikkunassa?

Yksi syy Arsenalin taloudelliseen maltillisuuteen on ollut se, ettei se pelannut seitsemään vuoteen Mestarien liigassa.

Nyt sillä on kaksi Mestarien liiga -kautta takana ja ensi kaudesta tulee kolmas. Tämä tarkoittaa sitä, että ensi tilikausi on Arsenalilla ensimmäinen, jolloin sen kulurajoituksissa on kyydissä kolme Mestarien liiga -kautta. Kun yksi Mestarien liiga -kausi tuo kassaan pitkälti yli 100 miljoonaa puntaa, pelkästään Mestarien liigasta tulevat tulot ovat merkittävä tekijä sen mahdollisuuksissa käyttää rahaa siirtomarkkinoilla.

Siitä, miten paljon Arsenalilla on limiittejä käyttää rahaa, ei vielä tarkalleen tiedetä, sillä tämä tilikausi ei ole vielä paketissa ja ensi tilikausi ei ole edes alkanut. Joka tapauksessa Arsenalilla on vara investoida joukkueeseen ja sen se tulee myös tekemään.

Arsenalin ostolistalla on kolme kriittistä hankintaa – uusi hyökkääjä, uusi vasen laituri ja uusi kuutospaikan pelaaja. Se tarvitsee myös uuden kakkosmaalivahdin ja pelaajamyynneistä riippuen kenties yhden uuden puolustajan ja mahdollisesti myös toisen keskikenttäpelaajan, jos Thomas Partey ei tee jatkosopimusta.

Nyt tiedetään, että kuutospaikalle tulee 99-prosenttisella varmuudella Martin Zubimendi Real Sociedasista.

Vahvin ehdokas uudeksi kärjeksi on Sportingin ruotsalaishirmu Viktor Gyökeres. Toinen vaihtoehto on edelleen Benjamin Šeško.

Vasemmalle laidalle on useampi vaihtoehto, joista kiinnostavin ja kiehtovin on Real Madridista lähtökuopissa oleva Rodrygo. Athletic Bilbaon Nico Williams on jo pitkään ollut Arsenalin tutkassa. Uskoisin, että nämä kaksi pelaajaa ovat Arsenalin ykkösvaihtoehdot vasemmalle laidalle.

Kakkosmaalivahdiksi Arsenal haluaisi Espanyolin Joan Garcian, mutta hänellä on muitakin ottajia. Mahdollisten puolustajahankintojen suhteen tilanne on auki.

Liikennettä on kesällä myös toiseen suuntaan. Kieran Tierney on jo sopinut palaavansa Celticiin ja Arsenal pyrkii myymään tai laittamaan lankulle kesällä myös Fábio Vieran, Reiss Nelsonin, Nuno Tavaresin, Albert Sambi Lokongan ja Marquinhosin kaltaiset lainalla muissa seuroissa olevat pelaajansa.

Sen lisäksi nykyisistä pelaajista liipaisimella ovat ainakin Takehiro Tomiyasu ja Oleksandr Zintšenko. Jakub Kiwiorin kohtalo on auki enkä olisi yllättynyt, että Arsenal voisi myydä jopa Gabriel Martinellin uuden vasemman laiturin alta. Jesus olisi myös myynnissä, jos vain joku uskaltaisi hänet ostaa.

Lainapelaajina olleet Neto ja Raheem Sterling on jo pakattu palautuspaketteihin.