Rauman Lukko on enää voiton päässä historiallisesta Suomen mestaruudesta voitettuaan TPS:n 3-1 kolmannessa Liiga-finaalissa Turussa maanantaina. Lukko johtaa nyt finaalisarjaa 2-1 ja mestaruus on sille katkolla jo tiistaina. Lukon mestaruutta voi pitää historiallisena siinä mielessä, että sen edellisestä mestaruudesta on kulunut jo 58 vuotta. Lukko voitti kaudella 1962-63 vanhan SM-sarjan mestaruuden ja sai vuodeksi Raumalla vuonna 1951 ensimmäisen kerran jaetun Kanada-maljan.

Kolmannen finaalin henki kävi ilmi heti ensimmäisessä erässä. TPS oli pelannut kahdessa ensimmäisessä loppuottelussa puolustuspelillisesti kurinalaista jääkiekkoa ja yrittänyt sitä kautta pysäyttää Lukon.

TPS:lle oli kuitenkin käynyt selväksi, ettei se riitä Lukkoa vastaan, jos halutaan pelata koko ottelusarjan voitosta ja voittaa liigamestaruus. On myös pystyttävä hyökkäämään, keinolla tai toisella. Keinot siihen jäivät kuitenkin vajaiksi.

TPS oli pumpannut kolmanteen finaaliin joukkueen energiat niin tappiin kuin mahdollista ja turkulaiset yrittivät – ja myös onnistuivat – luomaan painetta Lukon päätyyn pelaamalla korkeanriiston jääkiekkoa ja lyömällä kiekkoa Lukon päätyyn.

Puntit olivat tasaisemmat kenttätapahtumiin nähden kuin kertaakaan aiemmin finaalisarjassa – sillä Lukko oli hallinnut Rauman peleissä pelivälinettä vaikka otteluvoitot olivatkin ennen maanantai-iltaa rasan 1–1.

Vaikka TPS osittain onnistui taktiikassaan ja vaikka se pystyi luomaan myös tilanteita, ruletissa kävi, kuten nuorelle joukkueelle ja nuorille pelaajille herkästi käy – lataus meni paikoitellen yli.

Tämä näkyi heti ottelun alussa, kun TPS:n nuori puolustaja Aleksi Anttilainen ryntäili turhaan ja otti jäähyn jo 28 sekunnin pelin jälkeen. Erän lopussa TPS innokkuus kostautui kahtena Lukon läpiajona, joista toinen johti rangaistuslaukaukseen, jonka Robin Press pisti sisälle.

Kalliita jäähyjä

Mikäli TPS aikoo vielä yhdenkin ottelun voittaa tässä sarjassa, se ei voi sortua rikkomaan niin paljon kuin se ensimmäisessä erässä joutui. Kaikki orastava hyväkin kuristuu, jos etsikkoaika hapettuu jäähyihin.

Vaikka ottelu oli tasaisempi, vahvasti kamppaillut ja keskialueen ylittämisen viheliäisen vaikeaksi aiheuttanut Lukko teki sen minkä sen piti tehdä.

Kun TPS jahtasi epätoivoisesti tasoitusta, Lukko piti pelivälinettä ja puolusti kiekolla – kuten niin monta kertaa on nähty Pekka Virran joukkueissa.

Vaikka TPS näennäisesti uhkasi raumalaisia enemmän kuin tiistaina, lopputulos oli lopulta se, että turkulaiset pidettiin maaleitta käytännössä toinen peli putkeen nollissa –  Aarne Intosen kavennus yhdeksän sekuntia ennen loppua oli vain silkkaa kosmetiikkaa. Se kertoo kovaa kieltä paitsi Lukon vahvuudesta myös TPS:n neuvottomuudesta tiirikoida Lukkoa auki. Vaikka Karri Rämö piti TPS:n pelissä mukana, ei sekään riitä, jos laadukkaille maalintekopaikoille pääseminenon niin vaikeaa kuin TPS:lle se juuri nyt on.

TPS:n valmennustiimissä vietetään nyt uneton yö miettien kuumeisesti sitä, miten se pääsee paremmin ykkössektorin maalipaikoille. Kahdessa viime pelissä sitä vastausta ei ole löytynyt.

Ja siksi Lukon sormenpäät koskettavat jo Kanada-maljaa.