Nooralotta Neziri paineli 60 metrin aidoissa ja Lotta Kemppinen saman matkan sileällä EM-hallikisojen finaaliin. Molemmat ovat vakuuttavien alkuerä- ja välieräsuoritustensa jälkeen suorastaan mitalisuosikkeja.

Vaikka Kemppisen osalta saattaa hienoinen kysymysmerkki olla se, miten arvokisojen ensikertalainen pystyy juoksemaan saman päivän aikana vielä kolmannenkin huippuvedon, oli etenkin välieräjuoksu niin hallittu suoritus, että nyt kasvaa nälkä syödessä. Tämä juoksija on nyt tekemässä yhtä suomalaisen urheiluhistorian upeimmista läpimurroista – ja lähivuosille avautuu huippuluokan kehitysnäkymä.

Vastaavasti Nezirin koko hallikausi on näyttänyt koko ajan varmistuvaa oman suorituksen hallintaa ja kykyä suorittaa erilaisten kisatilanteiden vaatimalla tavalla. Kun homma toimii kuten se myös EM-hallissa näyttää toimivan, myös hänen kohdallaan finaali näyttää harvinaisen hyvältä mahdollisuudelta.

Molemmat suomalaiset pikakiiturit ovat saavuttaneet paljon päästessään finaaliin, mutta jotakin kiehtovaa on nyt tapahtumassa, kun tämä saavutus tuntuu sittenkin vasta alkupalalta. Nyt finaaliin ei päästy, nyt sinne mentiin – ja vasta finaalissa täräytetään se varsinainen oma huippuveto.

Kummankin suomalaisen erävaiheiden juoksussa oli sittenkin sellainen hallitun välitavoitteen hoitamisen maku. Parhaita paukkuja ei ole vielä räjäytetty esiin.

Milloin viimeksi olette nähneet suomalaisen yleisurheilun hoitavan karsintavaiheita vastaavalla itsestään selvällä tilanteenhallinnalla?

TV päälle!

Joten, jos tämän vuoden aikana edes kerran katsotte yleisurheilua, tänä iltana se kannattaa tehdä.

Etenkin kun myös Nezirin ja Kemppisen ohella myös naisten kolmiloikkafinaaliin mennään tilanteessa, jossa saattaa suomalaisittain tapahtua mitä vaan. Kristiina Mäkelä ja karsinnassa huippuhypyn täräyttänyt Senni Salminen ovat tasolla, jossa pienellä venymisellä ollaan jopa mitalisijassa kiinni.

Eikä Ella Junnilakaan naisten korkeusfinaalissa kaukana siitä tasosta ole.

Tänä iltana voi siis kerrankin katsoa suomalaisten arvokisasuorituksia mitalinkiilto silmissä, mutta samalla kannattaisi nähdä se, mitä on tapahtumassa, vaikka mitaleja ei tulisikaan.

Viisi suomalaista yleisurheilijaa urheilijaa EM-finaalitasolla kisojen päätöspäivänä – ja Elmo Lakka jäi vain sadasosan päähän kuudennesta paikasta. Sellaista ei ole ihan äsken koettu missään arvokisoissa. Nyt koetaan.

Lisäksi näissä kisoissa on jo aiemmin tapahtunut kaikenlaista. Kristian Pulli otti kauan kaivatun mitalinsa, Wilma Murto näytti seiväsfinaalissa olevansa tulossa takaisin maanosan kärkihyppääjien joukkoon, Sara Kuivisto putosi 800 metrin finaalista äärimmäisen täpärästi…

Isossa kuvassa on tapahtumassa käänne. Talven ja koronarajoitusten keskellä tapahtuu asioita, jotka ovat tuottamassa yleisurheiluun viime vuosina pesiytyneen pirteämmän yleismeiningin jatkoksi myös kansainvälisessä kilpailussa merkittäviä tuloksia.

Niitä tuloksia tulee EM-hallissa.

Niitä tulee Kaustisilla hangen keskellä kolatussa moukarihäkissä, josta Silja Kosonen ehti paiskata moukarinheiton SE-tuloksen uusiksi ja muutamaa senttiä vaille olympiarajan.

Eivätkä kaikki suomalaisten ykköstykit edes osallistu talven kisoihin, vaan hiovat kuntoaan kaikessa rauhassa omissa harjoitusoloissaan – ja säästävät näyttönsä kesän kisoihin.

Ensi kesää kannattaa nyt todellakin odottaa. Tässä lajissa on nyt muutoksen meininki.