Rauman Lukko on voittanut historiansa aikana toistaiseksi yhden kerran Suomen mestaruuden. Se tapahtui vuonna 1963.

Vuoden 2021 Liigan pudotuspeleissä on yksi ennakkosuosikki ylitse muiden, Rauman Lukko. Se kertoo kahdesta asiasta. Raumalla on tehty laadukasta työtä ja toisaalta Liigassa moni joukkue on pelillisessä alavireessä tai muuten epävarmassa tilanteessa.

Tärkein huomio lienee se, että Lukko on pelin organisoinnin tasolla yhä aivan omassa kastissaan Liigassa.

Raumalainen vallankumous

Lukon pelaamista on hehkutettu pitkin kautta tämänkin aviisin palstoilla kenties kyllästymiseen asti, mutta on hyvä täsmentää vielä kokonaiskuva. Lukko pelaa vallankumouksellista jääkiekkoa, mitä tulee tapaan ja laatuun organisoida peliä nimeltä jääkiekko.

Voittajia tupataan seuraamaan, ja siksi olisi kiintoisa nähdä, miten Liigassa peli muuttuisi seuraavilla kausilla, jos Lukko voittaisi kultaa tänä keväänä. Lukko ei pelaa tyypillistä suomalaista kiekkokontrollipeliä, vaan pelaamisen täsmällisyys on viety Raumalla astetta jos toistakin pidemmälle.

Mikä tekee Lukosta vallankumouksellisen?

Lukon merkittävin ja ylivoimaisin työkalu on sen kiekollisen pelin organisointi. Yksikään muu joukkue Liigassa ei pääse tällä osa-alueella edes auttavan lähelle.

Lukon kiekkokontrollivaihe on niin täsmällistä, että joukkue pystyy kiekon kanssa aidosti rauhoittamaan peliä, purkamaan prässin ja samalla pitämään koko ajan hyökkäysuhan yllä. Tämä pitää vastustajan varpaillaan.

Erityisesti puolustajien pelaamisessa on paljon hienoja nyansseja. Kuinka he antavat pienillä eleillä prässääjille väärää informaatiota? Kuinka he ottavat itselleen nopeasti ison pelitilan ja venyttävät vastustajan puolustusta?

Lukko täyttää kentän niin, että syvyyselementti on hyödynnetty tehokkaasti. Se taas venyttää vastustajan viisikkoa, mikä avaa Lukolle mahdollisuuden hyökätä väleihin. Ja sinne isketään kovalla intensiteetillä. Siinä on valtava ero moneen muuhun joukkueeseen. Eli kun hyökätään, se tehdään vauhdilla. Mutta ei tietenkään voi vain sanoa pelaajille, että luistelkaa ja pirun kovaa. Pitää olla pelaajien välistä koordinaatiota ja yhteinen ymmärrys siitä, mitä ollaan tekemässä. Sitä Lukolla on.

Kuinka monta temppua?

Lukon kannalta tietysti asetelma on osaltaan haastava. Pudotuspeleissä vastustajat perustanevat peliään Lukkoa vastaan nimenomaan raumalaisten pelin rikkomiseen. Sitä nähtiin jo runkosarjassa, mistä Lukko selvisi toki kelvollisesti, mutta pudotuspeleissä vaatimustaso nousee.

Lukko joutuu yhä kauemmaksi mukavuusalueeltaan, soljuvasti virtaavasta kiekollisesta pelistään, jolloin mitataan sen kyky toteuttaa perusasioita laadulla.

Kyse on vastustajien puolelta karkeasti joko erittäin jalkavasta prässipelaamisesta, jolla syödään Lukon kontrolli ensimmäisestä syötöstä lähtien, tai hyvin tiiviistä ja syvästä keskialueen blokista, jolla estetään Lukon hyökkääminen väleihin ja selustaan.

Jälkimmäistä vastaan Lukko on kauden aikana hionut mekanismeja. 0–5-trapia vastaan Lukko lyö kiekon laidan kautta puolustavan viisikon selän taakse, ja hybridipitkää hyödyntäen hyökkääjät rynnivät päätyyn, jälleen, valtavalla intensiteetillä.

Ei Lukko ole tietenkään yhden tempun poni. Vähälle huomiolle ovat jääneet sellaiset seikat kuin puolustualueen puolustuspelaaminen ja alivoima.

Lukko puolustaa melko puhtaasti mies miestä vastaan omalla alueellaan. Periaate on selvä: älä häviä omaa kamppailuasi. Tässä tavassa puolustaa on se etu, että puolustaessa säilyy hyvä, ellei erinomainen hyökkäysvalmius.

Alivoimaprosentti, 88, on Liigan paras. Sitä selittää kolme asiaa. Lukko suojele erittäin hyvin mailapuolustamisella ja pelaajien oikea-aikaisilla liikkeillä omaa siniviivaansa ja näin estää viimeiseen asti vastustajaa murtautumasta kontrolloidusti.

Toisekseen Lukko iskee tinkimättömällä jalkatyöllä kiekolliseen kiinni, jos siihen vähänkään ilmaantuu mahdollisuus.

Ja kenties nerokkain piirre Lukon alivoimassa on kiekkokontrolli. Se pystyy ajoittain toteuttamaan samoja periaatteita miehen vajaalla kuin tasaviisikoin.

Lukko on huippu-urheiluorganisaatio

Lukon suuruudesta kertoo se, että vaikka Pekka Virta oli pitkään poissa joukkueen toiminnasta, pelin laatu notkahti vain hieman. Ja Lukko säilyi yhä tuloksissa kiinni.

Lukko on enemmän kuin yksi mies ja hänen pelitapansa. Lukko on huippu-urheiluorganisaatio. Seuran A-juniorit voittivat juuri Suomen mestaruuden.

Mutta on toki selvää, että Virran panosta tarvitaan. Ja se panos on taas näkynyt, kun Virta on palannut joukkueen toimintaan. Vaikka hän ei penkin takana olisikaan kevään peleissä, valmentajat Erik Hämäläinen ja Jarkko Kauvosaari vaikuttavat hallitsevan pelitavan sen verran hyvin, että siitä ei pitäisi tulla isoa ongelmaa Lukolle.

Avainkysymys on ehkä se, kuinka hyvin kaksikko pystyy pelien sisällä reagoimaan ja välittämään viestiä pelaajille. Sitä tarvitaan, sillä vastustajat yrittänevät Lukkoa vastaan eri konsteja rikkomalla.

Ja siksi Lukon paketti joutuu pudotuspeleissä uudenlaiseen testiin. Typistetty pudotuspelisapluuna, jossa pelataan paras viidestä, antaa altavastaajaroikkujille hitusen paremmat mahdollisuudet yllätykseen, sillä yksittäisen pelin arvo on hieman suurempi kuin normaalisti.

Pudotuspeleissää nähdään Virran neljän vuoden projektin tulos. Ja kenties asetetaan koko pelin evoluution kannalta uusia palasia.