Leijonien MM-turnaus jatkuu sunnuntaina Kazakstania vastaan. Leijonat avasi MM-turnauksen lauantaina Yhdysvaltoja vastaan 2–1-voitolla. Suomella oli pelissä hyvät ja huonot hetket. Toinen erä oli Suomen, päätöserä Yhdysvaltojen. Peli oli tasainen.

Pelin jälkeen on kuitenkin alkanut erikoinen hysteria Leijonien pelillisistä ongelmista. Asiantuntija ja toimittaja toisensa perään on listannut asioita, joissa Leijonat oli huono. Luodaan keinotekoisesti jonkinlaista ”kriisiä” tai ”tarinaa”, joilla media myy tuotettaan.

Todellisuus on se, että mitään ”kriisiä” tai edes ”tarinaa” ei ole. On joukkue ja laadukas valmennusprosessi. Pelaajia ja valmentajia, jotka pyrkivät yhteistoiminnassa maksimoimaan joukkueen kokonaispotentiaalin.

Tikunnokassa mitä?

Realiteetit on syytä käydä tässä kohtaa läpi.

Ensinnäkin Leijonat voitti ottelun, joka oli varsin tasainen. Suomi oli pelin päällä kaksi ensimmäistä erää, toisessa aivan suvereenisti. Se unohtuu, kun pelistä tehdään viimeisen erän pelaamisen perusteella analyysit. Harvemmin Suomen tasoinen joukkue pystyy päätöserässä maalin johtoasemassa pelaamaan hyvää joukkuetta, kuten Yhdysvaltoja, vastaan niin, että ei joutuisi puolustamaan pidempiäkin aikoja ja suojelemaan omaa maaliaan.

Suomi puolusti ja säilytti johtonsa. Päävalmentaja Jukka Jalonen ei lähtenyt hysteriaan mukaan, vaan totesi jämäkkään valtiomiesmäiseen tyyliinsä pelin jälkeen, että Suomi on jatkossakin vaikeuksissa tuollaisen paineen alla. Kuka tahansa olisi. 

Yhdysvallat laittoi kaiken likoon ja teki sen hyvin.

Tikunnokkaan pelin jälkeen olisi voitu nostaa sen sijaan se pelaamisen yhteiskoordinaation taso, jolla Suomi dominoi toista erää. Piti paineen hyökkäysalueella, tukki rännit ja käänsi nopeasti peliä uudestaan. Ja teki kaksi maalia varsin hyvän yhteispelaamisen kautta: kiekko syvään, sieltä viivaan, kaksi pelaajaa maalinedustalle ja kolmannen tuki. Se oli päättäväistä ja tehokasta maalintekotoimintaa, joka tulee suomalaispelaajilla selkäytimestä.

Ei nostettu.

Toisekseen Suomen leiritys oli normaalia lyhyempi. Siksi pelaamisessa on hieman enemmän säädettävää kuin kaksi vuotta sitten, jolloin osa pelaajista ehti leireillä kuukauden päivät ennen turnauksen alkua. Lisäksi Leijonat pelasi vain kolme peliä ennen MM-turnauksen alkua, ja siten informaation määrä pelien kautta oli valmennuksella melko vähäinen ennen turnauksen alkua.

Mikä on iso kuva?

Suomen pelistä voi siis etsiä ongelmakohtia loputtomiin ja niitä aivan varmasti myös löytyy. Niitä löytyy pieniä maita vastaan, niitä löytyy Kanadaa vastaan. Niitä löytyisi myös, vaikka Leijonat olisi leireillyt kuusi viikkoa ennen turnausta.

Mutta kaikki nämä asiat ovat aina suhteessa kilpailuympäristöön. Ja siksi Leijonien otteita ja tilannetta tulisi peilata ennen kaikkea siihen. Suomen pelaaminen turnauksen avausottelussa oli valmiimpaa kuin oikeastaan yhdenkään muun kärkimaan. Venäjä on lähellä, mutta Tšekki oli erittäin sekava, samoin Ruotsilla oli isoja ongelmakohtia. Kanadan ja Yhdysvaltojen prosessit ovat vasta alussa.

Suomella on etulyöntiasema moneen muuhun maahan nähden. Se on kuitenkin leireillyt pari viikkoa ennen turnausta. Päävalmentaja Jalonen tuntee pelaajat. Projektia ei ole kasattu tyhjästä, ja se tulee näkymään turnauksen edetessä.

Vaikeuksia Suomella on varmasti. Latvia ja Saksakin voivat laittaa Suomea ahtaalle, Kanadasta puhumattakaan. Suomen osalta alkulohkosta ei ole odotettavissa räiskyvää ilotulitusta, kuten ei ollut kaksi vuotta sittenkään. Pelaaminen tähtää siihen, että pudotuspeleissä Suomi on parhaimmillaan.

Lue myös Timo Lehkosen analyysi Suomi–Yhdysvallat ottelusta!