Sotkamo on kauden alla sellaisessa tilanteessa, että sen todellista iskukykyä ja voimaa on täysin mahdoton arvioida.

Toisaalta se ei ole Sotkamon kohdalla uutta. Jymyläinen ajattelutapa lähtee siitä, että talvikausi ja runkosarja ovat ensisijaisesti valmistautumista syksyn tärkeisiin peleihin, sillä kainuulainen pitopöytä on ollut pesäpallossa viimeiset 30 vuotta sen verran raskasta tekoa, että siinä pöydässä silakoille vain irvistellään.

Nyt tilanne on kuitenkin Sotkamonkin mittakaavassa poikkeuksellinen. Kysymysmerkit ovat suuria ja niitä on useita:

Ensimmäinen ovat loukkaantumiset. Ne ovat sotkeneet Sotkamon halli- ja harjoituspelejä dramaattisella tavalla. Jymy on joutunut harsimaan joukkueita kasaan välillä epätodellisissa tunnelmissa. Lopputulos on näkynyt tulostaululla. Jymy on hävinnyt suurimman osan harjoitusotteluistaan ja pitkä juoksuttomien pelien putki katkesi vasta lauantaina kotivoitossa Kempelettä vastaan.

Loukkaantumiset ovat kohdistuneet Jymyn elintärkeisiin osiin. Niilo Piiponniemi on kärsinyt jalkavaivoista, Joni Rytkösellä oli ensin polvivamma, sitten meni käsi, ja Roope Korhonen on toipunut selkäoperaatioista. Sivussa ovat olleet eri syiden vuoksi myös Toni Laakso, Lauri Rönkkö, Riku Niemi sekä armeijan leivistä viime tällä viikolla käytännössä vapautuneet Kalle Kuosmanen ja Konsta Kurikka.

Toisen tason kysymysmerkit liittyvät tiettyihin pelaajiin. Kurikka tähtää baseball-kentille, mutta pelaa tämän kauden vielä pesäpalloa. Laakso oli Jymyltä Kitee- ja Kouvola-vuosien kokemusten perusteella riskiosto, mutta Kainuun luonto tuntuu rauhoittaneen Laakson ja hän on kauden alkaessa erinomaisessa iskussa ja tekemisen moodissa.

Kolmas kysymysmerkkitaso on tulevaisuus. Pelinjohtaja Jani Komulaisen autoritäärinen ja kulmikas johtamistapa ovat herättäneet joukkueen sisällä syvää närkästystä. Pelaajia on lähtenyt Jymystä Komulaisen vuoksi ja on lähdössä jatkossakin. Lisäksi Kainuussa pohditaan kahden kokeneen pelaajan, seuralegenda Roope Korhosen ja Niilo Piiponniemen tulevaisuutta. Piiponniemi muutti jo Haapajärvellä ja Korhonen miettii lopettamista.

Lisäksi Jymyllä on ongelmia vielä roolituksen ja oikeiden pelipaikkojen kanssa. Etenkin toinen etukenttämies on tuottanut päänvaivaa.

Korhonen vaihtui Laaksoon

Sotkamo menetti viime kauden mestarijoukkueesta kaksi pelaajaa, Kempeleeseen siirtyneet Antti Korhosen ja Topi Korhosen. Heidän tilalleen hankittiin Toni Laakso. Laakso korvaa vaihtajana elintärkeässä saranapelaajan roolissa pelanneet Antti Korhosen, mutta kotiuttajana Laakso ei pysty Korhosta korvaamaan.

Muutenkin Laakson rooli on mielenkiintoinen. Jymyllä on edelleen huippukärki, jonka muodostavat Niilo Piiponiemi, Joni Rytkönen ja Niko Korhonen eivät esittelyjä kaipaa. Laakso ei ole koskaan ollut parhaimmillaan ajolähdön purkajana ja ensimmäisen juoksun lyöjänä. Laaksolle ideaalipaikka on ollut hoitaa ensi kakkosvaihto ja raapaista sen jälkeen mies kotiin.

Siksi Jymy joutuu käyttämään ajolähdöissä ennen Laakso Roope Korhosta ja Lauri Rönkköä, mutta kysymys kuuluu, mitä silloin jää Laaksolle, jos hän pelaa nelosena. Toinen vaihtoehto olisi heittää kylmäpäinen Aapo Komulainen neloseksi ja Laakso viitoseksi.

Jymyn kakkoskärkeen jäävät Kalle Kuosmanen, Riku Niemi, Konsta Kurikka ja Antti Kiiskinen.

Jokereista Roope Korhonen on edelleen Roope Korhonen, mutta  ja on mielenkiintoista nähdä, saako toinen lyöjäjokeri Lauri Rönkkö miten paljon vastuuta tällä kaudella. Ainesta hänessä olisi suurempiin lukemiin kuin mitä Jymyssä on nähty. Etenijäjokerin paikan ottaa Matias Litmanen.

Ulkona säätöä

Myös ulkona on muuta avoin ratkaisu ja muutama kysymysmerkki.

Aapo Komulainen oli viime kauden pudotuspelien sensaatio, mutta nyt 18-vuotias lukkarilupaus joutuu uudenlaisen haasteen eteen. Komulainen tuli viime kaudella puskista ja yllätti myös vastustajat, mutta yllätysmomentti on mennyt. Nyt hänen matalansa huudetaan ja otetaan satavarmasti tarkemmin pois. Samoin Komulaista vastaan pelaamista mietitään aivan eri tavalla ja on varmaa, että kaari ei enää päästä häntä yhtä helpolla kuin viime vuonna.

Komulainen on kiistaton lahjakkuus, mutta miten hyvä hän oikeasti on ja kestääkö hän uudenlaiset paineet ja haasteet. Toki ennusmerkit ovat hyvät, sillä Jymyssä ei olisi pantu Ville Väliahon tasoista lukkaria pois pelkästään nepotismin takia. Ja kuten viime kauden finaalit osoittivat. nuoressa miehessä oli samaa armotonta kovuutta kuin hänen isässään.

Mutta katsotaan ensin – ja tuomitaan tai kiitetään vasta sitten.

Jymyn ulkokenttä hyötyy joka tapauksessa merkittävästi Komulaisen näppienhausta. Etukenttä voi pelata 2-3 metriä taaempana kuin Väliahon aikana, mikä heijastuu laajemminkin ulkokentän syvyyspelaamiseen.

Joni Rytkönen on selvä tapaus Jymyn etukentälle, mutta toisen etukenttäpelaajan kanssa on riittänyt mietittävää. Todennäköisin vaihtoehto eteen on Konsta Kurikka ja toinen vaihtoehto Kalle Kuosmanen.

Kurikka tiedostaa itsekin, ettei ole parhaimmillaan edessä. Hän on isokokoinen ja pitkäraajainen ja hänen liikkumisensa ja palloa lähestyminen ovat kulmikkaita, eikä hän ole pelinlukijana raskasta sarjaa. Käsi kyllä toimii, mutta Kurikka pelaisi itse mieluummin kolmoskulmassa. Jymyn kokonaisuuden kannalta Kuosmasta ei kuitenkaan haluta ottaa pois linjasta.

Rytkönen pelaa edessä suljettua rajaa ja pelasipa toista etumiestä kumpi tahansa, Kurikka tai Kuosmanen, etukenttäänsä Jymy ei kaadu.

Polttolinja on Laakso lukuun ottamatta sama kuin viime vuonna. Linjan johtava pelaaja on Suomen tämän hetken paras pesäpalloilija Niko Korhonen. Korhonen pelaa vaihtotilanteissa etulukijaa ja takatilanteissa kolmospolttajaa. Laakso pelaa vaihtotilanteissa kolmoskulmaa ja takatilanteissa kakkosrajaa. Kuosmanen on vaihtotilanteissa takalukija ja takatilanteissa tappi. Muuten miehitys on sama kuin viime vuonna.

Takana Riku Niemi on hakeva ja Niilo Piiponiemi varmistava koppari. Kaksikkoa voidaan toki arvostella, mutta on muistettava, että tuo takakenttä oli viime kaudella suomenmestarijoukkueen takakenttä.

Pelinjohtaja Jani Komulainen on raskaan sarjan päävalmentaja ja pelinjohtaja. Se, että Komulainen vei Jymyn mestariksi, oli kova työnäyte. Tällä kaudella haasteet ovat vähintään yhtä kovat.

Sieltä se tulee…

Monessa muussa seurassa voitaisiin puhua uuden sarjakauden kynnyksellä kriisistä, mutta Sotkamo ei ole vain Suomen mestari. Sen organisaatio on osoittanut vuosi toisensa jälkeen, että Kainuun iso kissa putoaa aina jaloilleen – viimeistään kauden lopussa. Jos joku seura pystyy kriisinsä ratkomaan, se on Sotkamo.

Mutta nyt Sotkamon tilannetta on haastava ja oikeastaan tarpeeton arvioida. Sotkamo näyttää todelliset kasvonsa vasta joskus kesä-heinäkuun taitteessa ja vasta silloin aletaan oikeasti nähdä, miten pitkälle pelit Kainuussa syksyllä jatkuvat.

Myös Elmon viimeinen sana Jymyn tulevasta kaudesta sanotaan silloin.

Lue myös: Konsta Kurikka on kiistaton lahjakkuus, mutta kirkkaalla taivaalla on myös kysymysmerkkejä

Katso Superpesiksen päivitetty otteluohjelma tästä!