Pisteet potkuista – vähemmän pisteitä historiasta

Tokion avajaisten ohjaaja Kentaro Kobayashi sai päivää ennen avajaisia potkut vuonna 1998 valmistuneen videon takia. Videolla Kobayashi sanoo toisen lasten viihdeohjelman juontajan kanssa heidän paperinukkejensa olevan holokaustileikkien jäänteitä.

Holokausti on ihmiskunnan järkyttävämpiä murhenäytelmiä. Sen aikana Natsi-Saksa surmasi järjestelmällisesti juutalaisia. Holokaustin aikana menehtyi arviolta kuusi miljoonaa juutalaista.

Siksi Kobayashin potkuissa ei ole mitään puolusteltavaa. Päätös pistää hänet sivuun oli ainoa oikea.

Kobayashi on silti omalla tavalla helppo uhri. Yhden ihmisen uhraaminen on aina helpompaa kuin puuttua paljon laajempiin ongelmiin.

Kansainvälisessä olympialiikkeessä sai vuosikymmeniä rehottaa avoin lahjonnan kulttuuri, jonka olemassaolosta tiedettiin, mutta johon ei tosiasiassa puututtu.

Korruptiosyytteet ovat koskeneet myös Tokion olympiakisoja. Hakukomitean puheenjohtaja Tsunekazu Takeda joutui eroamaan kaksi vuotta sitten, kun paljastui, että Takeda oli saanut kahden miljoonan euron bonuksen Japanin voitettua kilpajuoksun vuoden 2020 olympialaisista.

Doping on ollut toinen asia, joka on riivannut urheilua – ja sen mukana myös olympialiikettä. KOK:lle on annettava kuitenkin tunnustus siitä, että se on puuttunut asioihin ja uskaltanut esimerkiksi pistää Venäjän olympiaboikottiin. Nytkin venäläisurheilijat esiintyvät Tokiossa Venäjän olympiakomitean edustajina, eivät Venäjän.

Myös kaikkien aikojen tyrmäävin doping-käry nähtiin olympialaisissa, kun Ben Johnson kärähti vuoden 1988 kisoissa Soulissa. Tosin pahat kielet väittivät, että jos Carl Lewis olisi kärähtänyt Johnsonin sijasta, kärystä ei välttämättä olisi kerrottu.

Olympialaisia on käytetty 125 vuoden aikana myös surutta hyväksi. Kaupallista hyväksikäyttöä vieroksuttiin aluksi, mutta nykyään siitä on tullut suoranainen hyve.

Myös poliittisesti kisat ovat aina olleet otollinen maaperä erilaisia mielenilmaisuille ja protesteille. Urheilupuritanikot ovat edelleen sitä mieltä, että urheilua ja politiikkaa ei pidä sekoittaa keskenään. Tervetuloa elävään elämään. Niin on aina tehty ja tullaan tekemään jatkossakin.

Urheilu voi toki olla omaa mieltä erilaisista boikoteista ja protesteista, mutta asiassa unohtuu helposti se, että myös niillä, jotka käyttävät olympialaisia poliittiseksi katsottaviin tarkoituksiin, on oikeutensa. Maailman onnellisimmasta maasta on helppo tuomita erilaisia protestit ja väkivaltaisuudet, mutta ei tästä nyt niin kauaa ole, kun meillä tehtiin kansallissankari miehestä, joka ampui virallisen hallituksen korkeimman edustajan Suomessa. Jos me tuomitsemme tämän päivän poliittiset salamurhat, miksi me emme tuomitse yhtä myös Nikolai Bobrikovin salamurhaa?

Tai jos me tuomitsemme mielessämme erilaiset protestit nykyajan olympialaisissa, eikö meidän pitäisi tuomita silloin vaikkapa sitä, että Suomi ei suostunut marssimaan Venäjän joukkueen mukana vuoden 1912 olympiakisojen avajaisissa, vaan jätti selvän hajuraon Venäjän joukkueeseen. Tai miksi me emme paheksu sitä, että Suomi valitsi vuoden 1920 olympiakisojen avajaisissa Antwerpenissä lipunkantajaksi  urheilijana tuntemattoman viisiottelijan, mutta Saksan armeijassa ensimmäisessä maailmansodan aikana taistelleen jääkäri Emil Hagelbergin. Hagelbergin valinta oli vastalause sille, että Saksaa ei oltu päästetty kisoihin ensimmäisen maailmansodan seurauksena.

Jos olympialiikkeessä olisi aina oltu yhtä jämäköitä kuin Kobayashin kohdalla, moni asia kirjoitettaisiin nyt eri tavalla. Kuten vaikkapa se, että Meksikon olympialaiset olisi voitu ottaa pois Meksikolta pois Meksikon armeijan surmattua jopa yli 300 mielenosoittajaa Tlatelolcon verilöylyssä kymmenen päivää ennen kisojen alkua. Ei kuitenkaan otettu.

 

Suomalaiset: Tästä se alkaa

Tokion kisojen ensimmäinen tulessa oleva suomalainen on 28-vuotias jousiampuja Antti Vikström. Vikström varmisti kisapaikan vasta kesäkuussa, kun voitti Suomelle maapaikan Pariisin karsintaturnauksessa. Alun perin viimeisessä olympiakarsinnassa piti olla jaossa enää yksi maapaikka, mutta poissaolojen ja vetäytymisten takia paikkoja olikin jaossa seitsemän. Vikström sijoittui sijoituskierroksella 19:nneksi, mutta voitti pudotusotteluissa viisi vastustajaa, kunnes matka tyssäsi välierissä. Itse asiassa neljäkin voittoa olisi riittänyt olympiapaikkaan.

Mitalista Vikströmin kohdalla ei kannata puhua. Ainakaan ennen kisaa.

Vikströmin isä ja valmentaja Pertti Vikström edusti Suomen vuoden 1988 kesäkisoissa Soulissa.

 

Historia: Missä lippu?

Tämä myöhemmin väritetty kuva on Tukholman olympialaisten avajaisista 1912. Siinä Ruotsin joukkue marssiin ylväänä Tukholman olympiastadionille.

Mutta kysymys tietäjille: Milloin Ruotsin marssi edellisen kerran olympialaisten avajaisissa yhtä ylväänä? Tai itse asiassa ylipäätään marssi?

Väärin. Ruotsi ei osallistunut lainkaan vuoden 1908 Lontoon olympialaisten avajaisiin, koska kisajärjestäjiltä oli unohtunut laittaa Ruotsin lippu salkoon. Ruotsalaiset ottivat asiasta nokkiinsa ja jäivät kokonaan pois avajaisista.

Suomikin herätti Lontoon kisojen avajaisissa huomiota. Suomen joukkueen pääjoukko oli lähtenyt matkaan Polariksella  7. heinäkuuta, mutta konerikon vuoksi laiva saapui Hulliin vain päivää ennen kisojen avajaisia, 13. heinäkuuta. Suomalaiset vietiin junalla Lontooseen ja sieltä White City Stadiumille. Joukkue ehti avajaisiin juuri ja juuri ajoissa.

Kisajärjestäjät eivät kuitenkaan ymmärtäneet myöhäistä saapumista, vaan määräsivät Suomen marssimaan stadionille viimeisenä. Sehän sopi suomalaisille, sillä silloin Suomen kisajoukkueen ei tarvinnut marssia avajaisissa Venäjän kanssa.

Suomalaiset hämmensivät vielä soppaaa yrittämällä päästä marssimaan avajaisissa oman lippuviritelmänsä tai itse tekemänsä kyltin alla, mutta lopulta Bruno Zilliacus kantoi yksinkertaista kylttiä, jossa luki Finland. Kyltti oli napattu pukuhuoneen ovesta.

Tilastopala: Monta ja paljon

Suomi on saavuttanut kesäolympialaisissa yhteensä 303 mitalia, joista kultaisia on ollut 101. Lisäksi taideolympialaisista on tullut kolme kultaa ja kaksi muuta mitalia.

Ensimmäinen olympiavoiton Suomeen toi painija Werner Weckman vuoden 1908 Lontoon kisoista. Suomen edellinen olympiakulta kesäkisoissa tuli 13 vuotta sitten Pekingistä. Sen voitti ampuja Satu Mäkelä-Nummela.

Eniten mitaleita Suomi voitti vuoden 1924 kisoissa Pariisissa, josta kotiin tuomisina oli 37 mitalia – 14 kultaa, 13 hopeaa ja 10 pronssia. Pariisin kisojen saalis oli kahta mitalia pienempi kuin yhdeksien edellistä kesäolympialaisten yhteinen mitalisaalis. Ei huono.