Suomi pelasi maalittoman tasapelin Walesin kanssa harjoitusmaaottelussa Olympiastadionilla. Jussi, nostit ennen ottelua esille kaksi suurempaa kysymystä – sitä voiko Huuhkajat pyrkiä puolustamaan aktiivisemmin ja olla parempi pallollisena. Antoiko tämä ottelu mitään vastauksia näihin kysymyksiin?

Antoi tavallaan.

Jos otetaan ensin tuo hyökkääminen, niin se antoi vähemmän vastauksia. Itse asiassa saatiin tosi vähän vastauksia siihen, mitä Suomi nyt syksyn karsinnoissa yrittää pallon kera tehdä.

Suomihan pelasi nyt 4-4-2-muodolla, ja Fredrik Jensen pelasi ikään kuin linjojen välissä valeysinä. Suomi pyrki kyllä rakentelemaan linja kerrallaan ja löytämään kymppialueelta etenemisiä. Mutta, vaisuksi se kauttaaltaan jäi. Tuntuu, että Huuhkajia vaivaa sama ongelma rakenteluvaiheessa kuin monia Suomen nuorten maajoukkueita – rakentelun ensimmäinen vaihe ei ole puhdas. Tämä tarkoittaa sitä, että topparit eivät pääse edistämään peliä riittävän ylhäältä, läheltä vastustajan toista linjaa. Tämän lisäksi Suomi pystyy liian harvoin pelaamaan pallon positiiviseen peliasentoon omalle pelintekoalueelleen. Peliä edistävät syötöt lähtevät vähän hassuissa kulmissa ja liian summittaisten mekanismien kautta. Toki, harjoitteluahan tuo vaatii ja nyt Huuhkajilla on todella kireä aikataulu.

Puolustamisessa nähtiin kyllä huomattavasti aktiivisempi Suomi ja sen takia Suomi meinasi ottelun hävitäkin. Suomi oli Walesin pilkkuun johtaneessa rakenteluvaiheessa puolikorkeassa ja laitaan ohjaavassa side-trapissaan. Tämän strategian ongelma on se, että puolustuslinjan takana on tilaa. Sinne juostiin laitapakki-keskikenttä-laituri-seinällä ja sitten Suomi oli ongelmissa. Juuri tämän takia Suomi veti EM-kisoissa linjat alas ja priorisoi oman selustansa puolustamista. Nyt oltiin selvästi painotettu pallon lähellä ohjaamista ja katkomista.

Onko Markku Kanerva säätänyt joiltain osin Huuhkajien pelaamista silmällä pitäen tulevia MM-karsintaotteluita Kazakstania ja Ranskaa vastaan?

On säätänyt ainakin Kazakstania silmällä pitäen. Ja siis muutakin kuin näitä muotoasioita. Kuten jo totesin, oli Suomen puolustaminen kauttaaltaan erilaista kuin EM-kisoissa.

Kazakstania vastaan nähdään varmasti Wales-ottelun kaltainen hieman EM-kisoja enemmän palloa paineistava Suomi. Ranskaa vastaan Suomi todennäköisesti painetaan maksimaalisen alas ihan vain laatueron takia, mutta se onkin spesiaalipeli.

Ottelussa oli paljon mielenkiintoisia pelaajakokeiluita. Oliko näissä uusissa kasvoissa sellaisia, että he voisivat ottaa roolia jo MM-karsinnoissa?

Kaan Kairinen pelasi minusta ihan mukiinmenevän ottelun. Hän voisi olla tulevaisuudessa jopa käyttökelpoinen pelaaja Huuhkajissa. Kairinen tarvitsee hitusen lisää intensiteettiä pallottomaan toimintaansa, niin tuosta voi tulla vielä jotain hyvää tulevaisuudessa.

Robert Ivanov on pelaaja, jota on tarkkailtava jatkossa vakavalla silmällä. Hän voi olla tulevaisuudessa avauksen pelaaja.

Fredrik Jensenillä on vaikea rooli. Hän on lähellä avausta, mutta hänen edellään on muutama erittäin hyvä pelaaja.