Manse PP:n historiallisen mestaruusunelman tiellä on vaikean IPV-sarjan jäljiltä monta uhkakuvaa. Niistä suurin on kuitenkin yksi ja sama ikoninen jättiläinen, joka on seissyt viimeisen 20 vuoden aikana monen muunkin seuran mestaruusunelman tiellä.

Roope Korhonen ei ole vain Superin tämän hetken armottomin ja jäätävin otteluiden ratkaisija. Hän on mestaruuksia ja loppuottelupaikkoja ratkaisseiden lyöntien lyöjänä kaikkien aikojen pesäpalloilija. Kiistatta.

Korhosen armoton kyky ratkaista otteluita on monen asian summa. Hänen lyönti- ja harjoitusmääränsä ovat valtavia, mikä näkyy siinä, kuinka puhdas ja hyvä keskiosuma palloon hänen lyönneissään on – jopa kaikista vaikeimmissa lyönneissä, kuten Korhosen kuuluisissa ilmasaumalyönneissä.

Riittääkö usko Roopeen? Expekt antaa Sotkamon voitolle juhlavan kertoimen!

Moni pesäpalloilija pystyy lyömään harjoituksissa henkeäsalpaavia lyöntejä, mutta Korhonen pystyy lyömään niitä missä tahansa tilanteissa– silloinkin, kun hänen yhdestä lyönnistään riippuu se, päättyykö Sotkamon kausi Sapsojärveen vai karmeaan pettymykseen.

Korhosen kylmäpäisyyden takana on toki hänen luonteensa, mutta myös hänen valtava kokemuksensa ja pyhä asemansa. Korhonen tietää, että hän voi epäonnistua lyöntivuorollaan kuinka pahasti tahansa, mutta se ei hänen asemaansa tai luottoaan muuta. Kukaan ei kiroa, eikä kukaan pyörittele päätään, ja seuraavassa vuoroparissa Korhonen kävelee taas lyömään ratkaisevalla hetkellä.

Jos esimerkiksi Juha Niemi pantaisiin purkamaan ensimmäisenä palotonta ajoa ja hänen yhdellä lyönnillään tulisi kaksi paloa, Niemen tilaisuus olisi saman tien tullut ja mennyt. Korhoselle niin ei käy koskaan.

Ratkaisija

Korhosen rooli on keskeinen myös Mansen ja Sotkamon välieräsarjassa. Hän on Sotkamon kannalta se ylimääräinen taikaesine, jonka avulla Sotkamo voi kääntää välieräsarjan itselleen. Urheilussa ei yleensä pidä jossitella, mutta jokainen voi kysyä itseltään, olisiko Jymy nyt kesälomalla vai pelaamassa Mansea vastaan välierissä, jos se olisi joutunut pelaamaan Joensuuta vastaan puolivälierissä ilman Korhosta.

Tilanne olisi sama myös Mansea vastaan, jos Korhosen jäyhä hahmo ei astelisi kuolemankirves kädessään pilkkomaan Mansen ulkokenttää.

Manse ja Sotkamo ovat molemmat huippujoukkueita – ja äärimmäisen mielenkiintoisia joukkueita. Molemmilla on vahvuutensa ja heikkoutensa, jotka sekoittavat sopivalla tavalla välieräsarjan ennakkoasetelmia.

Mansella on takanaan äärimmäisen vaikea puolivälieräsarja Imatraa vastaa, joka oli lähellä päättyä kaikkien aikojen katastrofiin. Ulkopeli toimi kyllä, mutta jos Mansen sisäpeli Sotkamoa vastaan on yhtä takkuista, silloin syvempää vertailua joukkueiden välillä on turha tehdä. Kaikki kunnia IPV:n hurjalle esitykselle, mutta nyt vastassa on eri tason joukkue – ja sitä vastaan Mansen peli ei voi yhtään sakata.

Erilaiset

Mansella on ollut koko kauden ongelmana löytää varma ykkönen. Jos kärki tai etenijäjokeri Timo Torppa eivät ole päässeet kentälle, Manse on joutunut uhraamaan Henri Puputin tai Juha Puhtimäen tai jopa molemmat tekemään takatilannetta. Se on tehnyt Manselle äärimmäisen kipeää, sillä joukkueessa on vain kolme raskaansarjan kotiuttajaa, Puhtimäki, Puputti ja lyöjäjokeri Juha Niemi. Niemeä käytetään toki ykköskärjen kotiuttajana, mutta hän olisi myös tärkeä optio kotiuttamaan kakkoskärjessä, sillä jos Niemi on käytetty jo ykköskärjessä, kakkoskärkeen ei jää yhtään varmaa kotiuttajaa.

Sotkamon tilanne on erilainen. Sen kovimmat kotiuttajat, Roope Korhonen ja Lauri Rönkkö, ovat molemmat jokereita, jolloin heitä voidaan käyttää joustavammin siellä, missä peli heitä vaatii käytettäväksi. Numerolla pelaavia Puhtimäkeä ja Puputtia on sen sijaan mahdoton siirtää yhtään mihinkään.

Kaiken lisäksi Sotkamolla on Korhosen ja Rönkön lisäksi kolme muuta keskivahvaa kotiuttajaa. Konsta Kurikka on noussut kolmanneksi pääkotiuttajaksi ja numero neloseksi. Viitosena pelaava Toni Laakso pystyy myös kotiuttamaan, samoin kakkoskärkeen kasiksi siirretty Aapo Komulainen.

Mansen ja Sotkamon välisessä välieräsarjassa on helppo ennakoida, että molemmat joukkueet tekevät tilanteita – olettaen, että Manse saa sisäpelinsä toimimaan normaalilla tasolla. Sotkamolla on Superin kovin kärki ja Manselta löytyy valtava määrä pelintekovoimaa. Mansen haastetta helpottaa Jymyn etukentän ongelmat. Joensuun nuoret huimapäät hyödynsivät surutta Joni Rytköstä ja Konsta Kurikkaa, ja on selvää, että Manse tulee kuokkimaan samaa kasvimaata.

Toinen iso etu Manselle on Jymyn koppariosasto. Mansen kaikki pääkotiuttajat, Puhtimäki, Puputti ja Niemi, ovat kumurakotiuttajia, jotka pystyvät luomaan valtavan paineen Niilo Piiponniemelle ja Riku Niemelle. Molemmat ovat räpylässä epävarmoja ja vaikka Niemen ratkaiseva tappoheitto JoMaa vastaan oli näyttävä, pallo ei kuitenkaan tule Niemeltä aina läheskään yhtä nopeasti ja yhtä kovilla kilometreillä. Piiponniemi käsi on kyllä hyvä, mutta kakkoskopparin eteen putoavista kumuroista on vaikea polttaa hyvälläkään heittokädellä.

Osuuko oikeille miehille?

Mansen kannalta kriittisin kysymys kuuluu, saako se osumaan kotiutustilanteet pääkotiuttajilleen vai joutuuko se käyttämään Puputtia ja Puhtimäkeä jo tilanteiden tekemiseen. Lauri Kivinen voi tässä mielessä olla yllättävä valttikortti. Kivinen pystyy toki kotiuttamaankin, mutta hän on parhaimmillaan pomppuvaihtaja. Jokerina häntä voidaan käyttää Puputin ja Puhtimäen säästämiseksi tilanteiden tekijänä jo ykköskärjessä, jos tilanne niin vaatii.

Sotkamon tilanne on tässä suhteessa parempi. Vaikka Puputti, Niemi ja varsinkin Puhtimäki pystyvät ratkaisemaan suuria otteluita, Roope Korhonen on vielä astetta kovemman luokan ratkaisija kuin kukaan heistä. Korhonen voidaan jokerina myös heittää aina sinne, missä häntä eniten tarvitaan.

Korhonen on Sotkamon loppuottelu- ja mestaruushaaveiden kannalta ylivoimaisesti tärkein pelaaja, mutta kaikkea ei voi sälyttää pelkästään Korhosen hartioille. Lauri Rönkön on onnistuttava myös, samoin arvaamattoman Konsta Kurikan.

On myös todennäköistä, itse asiassa varmaa, että pelinjohtaja Jani Komulainen tulee ottamaan luottomiehillään kriittisiä yllätysottoja. Varsinkin sillä, jonka selässä lukee myös Korhonen.