Kouvola varmisti loppuottelupaikan Mansea vastaan kaatamalla Vimpelin lauantaina 2-1 (3-2, 2-3, 1-0). Pekka, mihin Kouvolan voitto lauantaina perustui?

Se perustui samaan asiaan kuin koko tämän ottelusarjan voittaminen – äärimmäisen hyvään ja hyvin suunniteltuun ja harjoiteltuun ulkopeliin.

Kaiken pohjana on jälleen lauantaina aivan häikäisevän pelin pelannut lukkari Janne Kivipelto. Sen jälkeen tulee se, miten Kouvola pelaa vaihtotilanteissa ja miten takatilanteissa. Varsinkin tuo takatilannepelaaminen on kyllä mestariteos. Ulkokenttämiehitys pelaa todella syvällä ja sen koostumus on todella tiivis – toki kuitenkin siten, että ulkokenttä on varautunut myös lyhyiden torjumiseen.

Ulkopeli on Kouvolan menestyksen pohja, mutta sen lisäksi Kouvolalle ja ennen kaikkea pelinjohtaja Iiro Haimille on annettava todella suuri tunnustus siitä, miten Haimi pelaa sisäpeliä. Enkä nyt puhu Haimin yllätyksellisesti peluuttamisesta, vaan toisesta äärimmäisen isosta asiasta – kakkoskärjestä. Ei ole kahta sanaa siitä, etteikö Haimi oli Vuoden pelinjohtaja kävi finaalissa miten tahansa.

Nyt nämä kärkiseurat tai pikemminkin niiden kannattajat väittelevät siitä, kenellä on paras kakkoskärki. Se on kuitenkin toissijainen kysymys. Paljon tärkeämpi kysymys on, pelataanko sillä kakkoskärjellä vai onko se enemmän kosmetiikkaa.

Tänään taas siunailtiin Kouvolan kakkoskärjen roolia vähän siihen henkeen, että hieno veto Haimilta. Todellisuudessa Haimi on pelannut koko materiaalilla ja käyttänyt kakkoskärkeä koko kauden. En nyt sano, että Kouvoilan kakkoskärki olisi saanut historiallisen suuren roolin, mutta ei tällaista ole nähty vuosikausiin, että kakkoskärki olisi saanut koko kauden kuvassa näin suuren vastuun mitä Haimi on sille Kouvolassa tällä kaudella antanut. Tämä on myös iso asia koko pesäpallon kannalta, sillä toivottavasti Kouvolan esimerkki innostaa muitakin seuroja pelaamaan rohkeamman kakkoskärjellä eikä vain lätkimään koppeja.

Kesän aikana on puhuttu paljon Kouvolan sitkeydestä, mutta uskon, että yksi asia sille on ollut juuri kakkoskärjen käyttö. Toki pelillisestikin, mutta myös sitä kautta, että kukaan pelaaja ei jää tuossa joukkueessa roolittomaksi myöskään sisällä.

Lisäksi pitää antaa tunnustus myös Kouvolan joukkueen rakentamiselle. Kouvolalla on Janne Kivipellon ja Valtteri Luoman johdolla loistava ulkopelimateriaali, ja heillä on niin leveä materiaali, että se on mahdollistanut kakkoskärjen käytön – mutta sen lisäksi joukkueelle on erinomainen jokeriosasto. Ville Pesu on Superin paras etenijäjokeri, Juho Hacklin on pomppunsa kanssa vaihtotilanteissa pitelemätön, kuten lauantainakin nähtiin, ja lyöjäjokeri Ossi Meriläinen on herännyt uuteen loistoon. Ja kaiken tämän päällä on vielä se, ettei Toni Kohonen ole ollut täydessä pelikunnossa käsivammansa vuoksi.

Entä sitten Vimpeli?

Vimpelissä oltiin selvästi mietitty torstaisen tappion jälkeen, mitä neljänteen otteluun pitää muuttaa.

Perttu Ruuska otti jälleen toisella jaksolla väärän käyttöön ja pysäytti Kouvolan takaa-ajon taktisella väärällä.

Toinen muutos oli se, että Veli-Pekka Yli-Hirvelä pelasi myös takatilanteissa kolmoskopparina, kun hän on normaalisti kolmoskoppari vain vaihtotilanteissa. Mielenkiintoinen ratkaisu, mutta se iski hieman sormille, sillä slauantaina Velpen huonot heitot maksoivat jopa kaksi juoksua. Varsinkin se kotipesän yli metrikaupalla heitetty heitto oli alokasmainen virhe. Toki Velpen hätäisiin ja huonoihin heittoihin vaikuttivat Kouvolan etenijöiden erinomaiset lähdöt kolmoselta vapailla kumuroilla – ase, joka Vimpelin sisäpelistä puuttui.

Sen lisäksi Vimpelille tuli lauantaina tarpeettomia takapaljoja, jotka vaikeuttivat sen sisäpelin pelaamista.

Mutta kyllähän Vimpeli kaatui kokonaisuudessaan tässä ottelusarjassa siihen, että se ei pystynyt pelaamaan omaa räiskyvää lyöntipeliään täydellä volyymilla. Toki vastassa oli huipputason ulkopelijoukkue, mutta kyllä Vimpelin pitää katsoa myös omaan peiliin. Lauantainakin se roikkui ottelussa vain Janne Mäkelän kotiutuksilla. Mäkelä osoitti, että kyllä sieltä Kouvolan ulkokentästä reikiä löytyi, jos vain osasi ja pystyi lyömään.

Jääminen pronssipeliin on varmasti suuri pettymys Vimpelille, mutta siitä ei ole kahta sanaa, etteikö parempi joukkue voittanut tätä ottelusarjaa – ja jos Manse luulee, että se vie mestaruuden tuosta vain, se erehtyy. Loppuottelusarjasta tulee täysin ympäripyöreä sarja, jossa myös Kouvolalla on kaikki mahdollisuudet voittaa ensimmäinen Suomen mestaruus 45 vuoteen.