Huuhkajien pelissä on tällä hetkellä useita huolestuttavia asioita. Niistä yksi ja Suomen MM-haaveiden kannalta kriittinen on se, ettei Teemu Pukista ja Joel Pohjanpalosta saada tällä hetkellä läheskään kaikkea tehoa irti.

Suomi on tehnyt kahdeksassa edellisessä ottelussaan vain kaksi maalia. Ne molemmat on viimeistellyt Pohjanpalo. Pukki teki edellisen maalinsa MM-karsintaottelussa Ukrainaa vastaan maaliskuussa rangaistuspotkusta.

Se, miksi Huuhkajat ei saa kahdesta hyvästä hyökkääjästään kaikkea irti, on isomman ongelman seurausta. Huuhkajien kollektiivi ei tällä hetkellä palvele Pukkia ja Pohjanpaloa, vaan he ovat jääneet ikään kuin eristetyksi muusta joukkueesta.

Pallo saadaan pelattua kaksikolle pääasiassa pitkillä palloilla, joista Pukki ja Pohjanpalo joutuvat taistelemaan ilmassa tai juoksemaan kilpaa, tai sitten heitä yritetään tavoitella kaukaa lähtevillä keskityksillä. Joskus pallo päästään pelaamaan heille jalkaan, mutta yleensä tällöin he liikkuvat pois vastustajan muodon sisältä ja tällaiset tilanteet eivät juurikaan auta tässä ongelmassa.

Pukki ja Pohjanpalo tietävät oman merkityksensä Huuhkajien kannalta, ja varsinkin Pukki tuntee velvollisuudekseen saada asioita aikaan maaotteluissa. Asenne on ymmärrettävä, mutta se on aiheuttanut useamman menetyksen ja harhasyötön, kun Pukki on hakenut liian vaikeaa ratkaisua.

Laaduttomia palloja

Ongelmia korostaa se, että Huuhkajien pitkät pallot ovat monesti laadultaan liian heikkoja, eikä Pukin ja Pohjanpalon vahvuutena ole voittaa pääpelissä norjalaisia yli vuonojen- palloja. He tarvitsisivat painavia laakoja rintaan, joita he voisivat ottaa haltuun tai tiputtaa.

Pukille ja Pohjanpalolle saadaan pelattua liian harvoin palloja vastustajan alakerran selustaan järkevältä etäisyydeltä, ja vielä niin, että taskussa oleva Suomen pelaaja tai toinen kärkipelaajista olisi houkutellut vastustajan topparin irti linjasta.

Ranskaa vastaan syyskuussa Suomella olisi ollut mahdollisuuksia haavoittavaa Ranskaa tällaisilla palloilla, mutta siinä onnistuttiin vain pari kertaa. Näistä onnistuneista kerroista tulivat Suomen vaarallisimmat tilanteet.

Kysymys on näissä tilanteissa taktisesta edusta, joka joko hyödynnetään tai jätetään hyödyntämättä. Tällä hetkellä Suomi ei tätä etua juurikaan hyödynnä.

Ongelman juurisyytä on vaikea tarkkaan tietää, mutta tilanne kentällä näyttää joka tapauksessa siltä, ettei Suomella olisi – mikä sinällään olisi uskomatonta – selvää sotasuunnitelmaa tällaisten tilanteiden hyödyntämisestä. Ranskan tasoisia vastustajia vastaan sotasuunnitelmien miettiminen porukalla kentällä kesken pelin on vaikeaa.

Kazakstan-ottelussa oli Suomella olisi ollut erinomainen mahdollisuus murtautua Kazakstanin laitatoppareiden taakse tai taskuista laitojen kautta. Siinä ottelussa ongelmana oli kärkien sijoittuminen, mikä sekin kielii selvän sotasuunnitelman puuttumisesta.

Tutut ongelmat

Samat ongelmat olivat näkyvissä jo EM-kisoissa. Silloin ne hautautuivat kuitenkin kisahuuman ja Pohjanpalon puskeman upean Tanska-maalin alle. Lisäksi tiedettiin, ettei Pukki ollut kisoissa välttämättä parhaassa iskussa, ja sitä, ettei Pukki maalannut kisoissa, pidettiin ymmärrettävänä.

Pukki on parhaimmillaan edelleen maailmanluokan viimeistelijä ja Pohjanpalo panee myös palloja sisään kovilla prosenteilla, varsinkin, jos pallo saadaan pelattua hänelle päähän. Se ei kuitenkaan poista sitä ongelmaa, että heistä ei saatu EM-kisoissakaan juuri mitään irti.

Expektiltä Huuhkajille rapsakka 3.40 kerroin Ukrainaa vastaan!

Korostan edelleen sitä, että Pukki ja Pohjanpalo eivät ole se ongelma, vaan ongelma on se, ettei Suomella ole pelisuunnitelmaa tai ainakaan toimivaa pelisuunnitelmaa, millä heidät saisi paremmin mukaan peliin. Nyt heidät lyödään kehiin, koska Markka Kanerva ei uskalla penkittää toista, mikä eikä  välttämättä olisikaan perusteltua, jos pelitapaa pystyttäisiin muuten kehittämään.

Toki myös pelaajilla on myös vastuu. Pukki ja Pohjanpalo ovat sen tason pelaajia, että heiltä voi odottaa parempaa sijoittumista ja paripeliä ilman valmennuksen apuakin. Hekin toimivat liian usein erillisinä yksikköinä, mikä tekee pelin avaamisen ja rakentelun vaikeammaksi muulle joukkueelle – ja ennen kaikkea heille itselleen.

Esimerkiksi surullisen kuuluisassa Venäjä-ottelussa kesän EM-kisoissa Pukilla ja Pohjanpalolla olisi ollut huikea mahdollisuus kyykyttää venäläisiä. Mahdollisuus jäi kuitenkin käyttämättä, koska peliä avaavat pelaajat eivät saaneet Pukilta ja Pohjanpalolta riittävän hyviä signaaleja eli sellaisia liikkeitä, joilla he itse olisivat pelanneet jommankumman vapaaksi. Kun selviä aloitteita ei ollut, Daniel O’Shaughnessy ja Lukas Hradecký pelasivat kovassa paikassa vain pitkiä palloja taivaalle.

Tosin tämäkin on ensisijaisesti valmennuksen ongelma. Oli käsittämätöntä, että Kanerva ja hänen valmennustiiminsä eivät korjanneet asiaa tauolla, sillä Venäjän ongelmat olivat törkeän selvästi esillä.

Yksi vai kaksi kärkeä?

Pukin ja Pohjanpalon pelaamista voitaisiin parantaa monin eri tavoin.

Kolmea topparia vastaan Pukin ja Pohjanpalon olisi sijoituttava toppareiden väliin. Tämä pakottaisi topparit pelaamaan kapeammassa linjassa, mikä loisi tilaa taskuihin, tai jos laitimmainen toppari hyppäisi taskussa olevaan pelaajaan, keskimmäistä topparia vastaan syntyisi 2v1-tilanne.

Kahta topparia vastaan pelatessa tilanne voisi muodostua vieläkin vaarallisemmaksi, kun esimerkiksi Huuhkajien hyökkäävä keskikenttäpelaaja juoksisi syvyyteen laitapuolustajan ja topparin välistä. Jos vastustajan toppari irtoaisi tähän juoksuun, Suomella olisi hyökkääjä menossa läpi keskeltä.

Myös kolmea topparia vastaan keskikentän pystyyn juoksut taskuista olisivat samalla tavalla äärimmäisen vaarallinen ase, jota Huuhkajien pitäisi hyödyntää.

Jos Kanerva ja hänen valmennustiiminsä ovat sitä mieltä, ettei tällainen fiksaaminen ja houkuttelu onnistua Huuhkajilta, silloin Suomen on parempi palata yhden kärjen systeemiin, jolla saadaan vakautettua keskikenttää ja siirrettyä Robin Lodin piilokärjeksi ruokkimaan ylintä hyökkääjää.

Valinta ei ole helppo, sillä kahden kärjen systeemissä olisi potentiaalia, mutta toistaiseksi Huuhkajien aiemmin käyttämä yhden kärjen taktiikka on toiminut paremmin. Siksi on mielenkiintoista nähdä, miten Kanerva palapelinsä rakentaa – mahtuvatko Pukki ja Pohjanpalo kentälle samaan aikaan vai joutuuko Huuhkajat tekemään kompromissin ja palaamaan yhden kärjen systeemiin.

Tällä hetkellä Huuhkajat hukkaa joka tapauksessa kaksi hyvää hyökkääjää, koska pelisysteemi ei palvele heitä ja Suomen pelaamisesta puuttuu konkretia.