Manchester Unitedin entinen tähtipuolustaja Rio Ferdinand esitti mielenkiintoisen arvion Ole Gunnar Solskjærin tilanteesta. Feridinand sanoi omassa Vibe With Five YouTube-show’ssaan, että Solskjærin olisi tullut aika antaa viestikapula seuraavalle managerille.

”Katson joukkueemme pelaamista joka viikko ihmetellen, mitä me teemme kentällä taktisesti. En näe minkäänlaista filosofiaa tai identiteettiä, miten United pelaa, olipa se sitten mitä tahansa, mitä valmennus haluaa”, Ferdinand sanoi.

Ferdinandin lausunnossa ei ole mielenkiintoisinta itse asia, vaan kuka sen sanoo.

Me saatamme helposti ihailla suurten jalkapallomaiden nimikuuluja pelaajia ja valmentajia kommentoimassa ja analysoimassa jalkapalloa, mutta totuus on, että heidän suustaan kuulee harvoin koko totuutta kiusallista asioista.

Esimerkiksi sellaisista asioista, pitäisikö jollekin entiselle pelikaverille antaa potkut Manchester Unitedin managerin paikalta.

Tästä maistelemaan Expektin kertoimia Newcastlelle ja muille 19 Valioliigan seuralle!

Ferdinand pelasi Manchester Unitedissa yli 300 liigaottelua vuosina 2002–14. Hän voitti punaisessa paidassa kuusi liigamestaruutta ja Mestarien liigan kaudella 2007–08.

Ferdinand pelasi viisi vuotta samassa joukkueessa Solskjærin kanssa. Siksi kynnys ottaa suoraan kantaa norjalaisen kohtaloon on ollut Ferdinandille korkea – ja siksi hänen viestikapulalausuntoaan on pidettävä merkittävänä.

Eikä vain Ferdinandin ja jalkapallon kannalta, vaan myös journalistisesti.

***

Journalismissa on edelleen vallalla usko lausuntojen ylivertaisuuteen. Siihen, että ihmisellä on oikeus esittää oma mielipiteensä mediassa.

Mutta onko sananvapautta ja journalismia se, että media päästää sananvapauden nimissä läpi myös huuhaapuhetta tai jopa suoranaisia valheita?

Media osaa toki karsia kaikista hulluimmat puheenvuorot muutamia hulluimmilla puheenvuoroilla ja salaliittoteorioilla eläviä medioita lukuun ottamatta, mutta entä kun mielipiteen esittää joku, joka ei hullun maineessa tai jota ei pidetä salaliittoteoreetikkona?

Jos esimerkiksi Rio Ferdinand olisikin sanonut, että Solskjær on hyvä manageri eikä hänen vaihtamiseensa ole mitään tarvetta?

Ongelma ei ole siinä, jos Ferdinand olisi oikeasti sitä mieltä, että Solskjær on hyvä valmentaja, mutta entä jos Ferdinand ei olisi sanonut omaa rehellistä mielipidettään siksi, että Solskjær on hänen entinen pelikaverinsa ja ystävänsä.

Olisiko se ollut Ferdinandin ongelma vai journalismin?

***

Minulla on ollut etuoikeus työskennellä loistavien urheilutoimittajien ja urheilun ammattilaisten kanssa.

Voisin luetella lukuisia muitakin esimerkkejä, mutta nostan esille yhden nimen – Petteri Sihvonen.

Petteri saavutti Urheilulehden vuosinaan aseman Suomen rakastetuimpana ja vihatuimpana jääkiekkotoimittajana. Johtavana, kuten hän itse itseään myöhempinä vuosina nimitti.

Myönnän avoimesti, että lisäsin usein Petterin juttuihin väkivaltaa väkivallan vuoksi. Jos Petteri kirjoitti, että Doug Shedden on näistä ja näistä syistä johtuen huono jääkiekkovalmentaja, kannessa luki automaattisesti: Mr Fiasco.

Kärjistäminen oli tietoista ja Urheilulehden tarinan kehittymisen kannalta erittäin toimivaa, mutta meillä oli Petterin kanssa yksi pyhä linja:

Oli oltava rehellinen.

Emme käyttäneet sanaa totuus, vaan rehellisyys, koska jääkiekon kaltaisessa, taktisesti moniulotteisessa ja rikkaassa joukkuepeleissä ei ole yhtä totuutta, mutta rehellisyyksiä on vain yksi.

Petterin joutumiseen rajun kritiikin kohteeksi vaikutti toki kärjistysstrategiamme, mutta vielä enemmän siihen vaikutti se, että Petteri uskalsi sanoa rehellisesti myös sellaisia mielipiteitä ja näkemyksiä, joita yleensä ei julkisuudessa sanota.

Toisin sanoen: hän uskalsi kritisoida myös sellaisia jääkiekkoihmisiä, jotka olivat hänen ystäviään tai entisiä valmentajia tai pelikavereita.

***

Erään tunnetun laatulehden eräs tunnettu laatutoimittaja totesi aikoinaan, että Urheilulehden journalismi oli paskajournalismia.

Olen edelleen, milloin tahansa, valmis keskustelemaan kriittisesti Urheilulehden linjasta ja jutuista, mutta siitä en tingi edes silloin, kun maan alla on maata ja päällä multaa syli, että Petterin journalismi olisi ollut paskajournalismia. Petteri oli itse pelannut ja valmentanut jääkiekkoa ja tutki sitä Urheilulehdessä ollessaan kokopäivätoimisesti kymmenen vuoden ajan. Lopputuloksena oli Suomen oloissa poikkeuksellista jääkiekkojournalismia, ei paskajournalismia.

Paskajournalismia oli ja on edelleen se, että käsien läpi päästetään valmentajien ja pelaajien sellaisia lausuntoja, jotka toimittajat tietävät itsekin valkoisiksi tai sinisiksi valheiksi tai muunnelluksi totuudeksi, mutta julkaisevat ne silti sellaisenaan. Tai sitten he ovat vain niin sinisilmäisiä ja tomppeleita, että heillä menee kaikki sanottu läpi.

Olisi lohduttavaa sanoa, että onneksi tämä on vain synkeää teoriaa.

Ei ole.

Tämä on urheilutoimittamisen ja laajemminkin journalismin jokapäiväistä arkea.