Tehtävä on periaatteessa mahdoton. Kuinka eri aikakausien pesäpalloilijat voisi laittaa millään kriteerillä samalle janalle ja sanoa, että tässä on esimerkiksi kaikkien aikojen kymmenen paras pesäpalloilijaa, kymmenen parasta lukkaria tai kymmenen parasta etenijää?

Tilastot antavat yhden vastauksen, mutta vain yhden – tai itseasiassa vain puoli vastausta, sillä ulkopeliä ei pesäpallossa tilastoida vieläkään. Ja sisäpelissäkin tilastot vaihtelevat eri aikakausien välillä suuresti. Ottelumäärät ovat olleet erilaisia, säännöt ovat olleet erilaisia ja pelin haasteet ovat olleet erilaisia.

Myöskään Vuoden pesäpalloilija ja Vuoden lukkari -valinnat eivät kerro totuutta. Niidenkin kriteerit ovat vaihdelleet eri aikoina. Esimerkiksi Aulis Karvonen valittiin Vuoden pesäpalloilijaksi 1966, vaikka hän pelasi Suomensarjassa. Nyt Ykköspesiksessä pelaavan pelaajan valinta Vuoden pesäpalloilijaksi olisi utopiaa. Muutenkin valinnoissa on mukana aina annos sisäpolitiikkaa. Esimerkiksi Toni Kohonen olisi voitu ja jopa pitänyt valita Vuoden pesäpalloilijaksi yli kymmenen kertaa, mutta valintoja haluttiin kierrättää.

Oikein vain väärin, päätelköön jokainen itse.

Muista! Tällä viikolla Valioliigassa viikkokierros. Parhaat kertoimet Expektiltä!

Vaikka kaikkien aikojen pesäpalloilijoiden valinnoissa on haasteensa, ElmoTV pistää silti pesäpallon 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi pesäpalloilijoita, pelinjohtajia ja joukkueita erilaisiin jonoihin ja järjestyksiin. Emme sano kuitenkaan, että kysymys olisi niinkään parhaimpien pelaajien ja joukkueiden valinnoista, vaan suurimpien ja pesäpallon kannalta merkityksellisimpien pelaajien ja joukkueiden valitsemisesta.

Valinnat ovat yksi taso, mutta sen takana on toinen taso, joka piirtää kuvaa myös pesäpallon historiasta. Millaisilla avuilla ja aseilla eri aikakausilla on menestytty ja oltu parhaita.

Valintamme alkavat lukkareista – koska siinä varsinkin kolmen suurimman lukkarin valinta on kiistaton. Eino Kaakkolahti, Mauri Pyhälahti ja Toni Kohonen piirtävät myös mielenkiintoisen aikajanan: Kaakkolahti oli vallassa vuosina 1947–1964 ja oli ensimmäinen lajin todellinen megalukkari. Pyhälahti kantoi samaa viestikapulaa vuosina 1971–1986 ja oli merkittävä lukkaripelin kehittäjä oman neroutensa kautta. Ja sitten tulee kokonaan oma lukunsa, Toni Kohonen, joka siirsi 1993 alkaneen huiman pääsarjauransa aikana koko lukkaripelin ja sen vaatimukset nykyaikaan.

Näiden kolmen ikonisen lukkariin väliin jäävät seuraavat kolme suurta lukkaria, jotka kantoivat lukkareiden lippua ja veivät lukkaripeliä eteenpäin kolmen mestarin valtakausien siirtymäkohdissa – Pertti Lonka 1960- ja 1970-luvuilla, Risto Tuominen 1970-1990 luvuilla ja Jukka Holttinen 1986–2006.

Koska valinnoille on tyypillistä pohtia, ketkä listalta jäivät juuri ja juuri pois, nimeämme myös valinnoillemme haastajat.

Lukkareissa haastajia kolme: Vimpelin Vedon 1960-luvun suuruuden ajan tähtilukkari Markus Lakaniemi, Haminan Pallon 70-luvun suuruuden vuosien huippulukkari Markku Raasu ja Hyvinkään Tahkossa kolme peräkkäistä Suomen mestaruutta vuosina 1979-1981 lukkaronut Outokummun suuri poika, Markku Kuikka. Tämä tiedoksi niitä kyseleville.

Kaikkien aikojen lukkarit

1. Toni Kohonen

Kaikkien aikojen lukkari ja kaikkien aikojen pesäpalloilija. 10 Suomen mestaruutta, joista kaksi kasvattajaseurassaan Kiteellä ja kahdeksan Sotkamossa. 9 SM-hopeaa, 1 pronssi, 23 Itä-Länttä, 13-kertainen Vuoden lukkari, 3-kertainen Vuoden pesäpalloilija. Ura alkoi 1993 ja jatkuu edelleen, tosin ei enää kesän 2019 jälkeen lukkarina.

Valtavat harjoitusmäärät, ehdottomuus ja kunnianhimo tekivät Kohosesta historian täydellisimmän lukkarin. Hallitsi kaikki syötöt ja niiden osa-alueet, lautasenkäytön, peukalopidätykset, erilaiset kierteet. Tutki ja tunsi vastustajat tarkkaan, ja saavutti lopulta aseman, jossa Kohosta pelättiin ja kunnioitettiin. Oli huippulukkari jo 90-luvulla, mutta ehdoton valtakausi kesti 2000-luvun alusta 2010-luvun viimeisille vuosille saakka.

2. Mauri Pyhälahti

1970- ja 80-lukujen lukkarivallan hallitsija ja Seinäjoen Maila-Jussien suuruuden ajan kasvot, jonka ura ulottui vuodesta 1971 vuoteen 1986, minkä lisäksi Pyhälahti kävi nostamassa 90-luvulla vielä lämpimikseen 21 ottelua Seinäjoella, Kiteellä ja Oulussa. 2 SM-kultaa, 4 hopea ja 3 pronssia, 16 Itä-Länttä, 8-kertainen Vuoden lukkari ja kerran Vuoden pesäpalloilija.

Armoton vauhtilukkari, joka käytti hyväkseen entisaikojen löysemmät säännöt. Oli pelin rytmittämisen mestari. Kun sai pallon, nosti sen joko saman tien kyselemättä asentoja, syöttöliikettä ja sitä, näkikö lyöjä palloa vai ei – tai piti sitten yllä hurjaa heittorallia ja samalla kärkkyjät pesällä. Taktinen ja verbaalisesti pirullisen lahjakas lukkari, jota pelättiin ja kunnioitettiin.

3. Eino Kaakkolahti

Modernin lukkaripelin ensimmäinen pioneeri, jonka ura huipulla kesti vuodesta 1947 vuoteen 1964. Hyvä tolppa. Toi pesäpalloon erilaista sorminäppäryyttä vaativat syötöt, kuten peukalopidätetyn. Pelasi valtaosan urastaan Jyväskylän Kirissä. 4 SM-kultaa, 4 hopeaa, 3 pronssia, 16 Itä-Länttä, kuusinkertainen Vuoden lukkari, kerran Vuoden pesäpalloilija.

4. Jukka Holttinen

Mauri Pyhälahden ja Toni Kohosen valtakausien väliin jääneen ajan ykköslukkari. Voitti kolme Suomen mestaruutta kolmessa eri seurassa, Imatralla, Kiteellä ja Oulussa. Nelinkertainen Vuoden lukkari, joka valittiin Oulun Lipossa 1998 Vuoden pesäpalloilijaksi ja Vuoden lukkariksi. Ura huipulla kesti vuodesta 1986 vuoteen 2006. 13 Itä-Länttä. Erinomainen ja varma tolppa, taktisesti vahva, hyvä heittokäsi.

5. Risto Tuominen

Yksi kaikkien aikojen lukkareista, jonka ura jäi Mauri Pyhälahden glamourin varjoon. Taktisesti juonikas ja fyysisesti vahva lukkari, monipuolinen, ärhäkkä, erinomainen näppien hakija. Ulvilan kasvatti ja Kankaanpään Mailan pitkäaikaiset kasvot, joka voitti kaksi Suomen mestaruutta Jyväskylän Kirissä 1982 ja 1984. Yksi SM-hopeaa, 3 pronssia. Vuoden lukkari kolmesti, Vuoden pesäpalloilija kerran.

6. Pertti Lonka

Kouvolan Pallonlyöjien legenda, joka on voittanut lukkareista toiseksi eniten Suomen mestaruuksia Toni Kohosen jälkeen – viisi. Yksi hopea, kaksi pronssia, 8 Itä-Länttä ja kahdesti Vuoden lukkari. On kuitenkin yksi niistä vääryyksistä kärsineistä KPL:n pelaajista, joita ei koskaan valittu Vuoden pesäpalloilijaksi.

Herrasmiespelaaja, jolla oli valtava tolppa. Ura kesti vuodesta 1963 vuoteen 1982. Pelasi 19 kauden aikana 399 runkosarjan ottelua KPL:ssä.

7. Matti Iivarinen

Tappi Korhosen lukkarikoulun kasvatti, joka jaloistui Alajärvellä yhdeksi valtakunnan eliittilukkareista. Pienikokoinen, sähäkkä, erittäin taktinen lukkari – joka lukkariksi harvinaisesti pelasi sisällä numerolla 1. Keskeisessä roolissa Alajärven kahdessa mestaruudessa 1988 ja 1989. 11 Itä-Länttä, kahdesti Vuoden lukkari.

8. Olli Hartikainen

Sotkamon ensimmäisen suuren aallon tärkeimpiä lenkkejä, joka ehti voittaa Jymyssä kolme Suomen mestaruutta ja yhden SM-hopean, kunnes siirtyi syksyllä 1993 Vuoden pesäpalloilijana ja Vuoden lukkarina suurella kohulla ja suurella rahalla Hyvinkään Tahkoon, jossa voitti vielä kaksi SM-hopeaa. Valittiin Vuoden lukkariksi kaikkiaan kolmesti, kuusi Itä-Länttä.

9. Topi Kosonen

2000-luvun suurlukkari, jonka ura ja suuruus ovat jääneet Toni Kohosen varjoon. Taktisesti äärimmäisen vahva lukkari ja kenties pesäpallohistorian paras näppien hakija. Tempopelaamisen mestari, pystyy pelaamaan äärinopeaa peliä, mutta vaihtelee tempoa laidasta laitaan. 10 Itä–Länttä, mutta Vuoden pesäpalloilija ja Vuoden lukkari vain kerran – kaudella 2008, jolloin johdatti Pattijoen seurahistorian ainoaan Suomen mestaruuteen.

10. Kari Kallio

Lukkarina teknisessä mielessä ja fyysisesti kaukana TOP10-listalta, mutta henkinen kovuus ja henkinen raakuus tekivät Kalliosta yhden oman aikakautensa vaikeimmista, pelätyimmistä ja vihatuimmista lukkareista, jolla oli ilmiömäinen kyky päästä vastustajien, pelinjohtajien ja syöttötuomareiden ihon alle. 1 SM-kulta, 1 hopea ja 1 pronssi. Valittiin vuonna 1994 Vuoden lukkariksi johdettuaan Oulun Lipon Suomen mestariksi. Muistetaan myös Kaisaniemen Tiikereiden nousun ja tuhon yhtenä pääarkkitehtinä.