Joensuun Maila oli viime syksyn siirtomarkkinoiden kenties suurin hämmentäjä. Pekka, mistä asetelmista JoMa lähtee viikonlopun halli-SM-lopputurnaukseen?

Joensuu on Tampereen ja Sotkamon lisäksi ilman muuta turnauksen potentiaalinen voittajaehdokas, mutta toisaalta sen välieräottelu Sotkamoa vastaan on otteluna täysin ympäripyöreä. Siitä voi mennä jatkoon kumpi tahansa ja vaikka JoMa häviäisi ottelun, se ei kerro sen enempää, mitä yksi ottelu kertoo.

Miltä Joensuun tilanne näyttää viime syksyn muutosten ja hallipelien perusteella tulevaa kesää ajatellen?

Joensuuhan oli syksyllä suurissa otsikoissa, mutta jos näitä muutoksia analysoi tarkemmin, niin ei Joensuun painoluokitus juurikaan ole muuttunut.

Se menetti erinomaisen ulkopelaajan, Mikko Kemppaisen, ja eläintärkeiden avausjuoksujen lyöjän ja suurten otteluiden ratkaisijan, lyöjäjokeri Aleksi Rautiaisen, jotka molemmat lopettivat. Elmeri Lieto on sisäpelissä aavistuksen arvokkaampi pelaaja kuin Kemppainen, mutta ulkona he ovat saman tasoisia. Imatralta hankittu Juho Toivola on lyöjäjokeriksi Rautiaisen tavoin myös erinomainen vaihtaja, mutta kokonaisuudessaan Toivola on naksausta Rautiaista heikompi kotiuttaja.

JoMa hankki syksyllä kaksi etumiestä Iiro Kuosan rinnallle, Ville Lantiaisen ja Kristian Malikinen, mutta vaikka molemmat ovat etukenttäpelaamisen erikoismiehiä, eivät he eivät sen parempia ole kuin viime kaudella edessä vaihtotilanteissa pelannut Henri Litmanen. Toki Litmanen saadaan nyt siirrettyä linjaan Liedon, Konsta Kettusen ja Samuel Tirkkosen rinnalle, mikä vahvistaa linjaa vaihtotilanteissa.

Ehkä mielenkiintoisin kysymys on lukkaritilanne. Koko Suomi kohahti syksyllä, kun Topi Kosonen perui lopettamispäätöksensä ja teki JoMan kanssa sopimuksen. Monet laskivat, että Kososen tulo tarkoittaisi Ville Väliahon lähtöä tai lainaamista, mutta Väli-Ville on pelannut eriomaisen talvikauden ja pidän selvänä, että JoMa lähtee kauteen kahdella lukkarilla. Tiedän toki, että kahden lukkarin peluuttaminen on harvoin toiminut, mutta tässä voisi olla JoMalle kesällä jopa yksi ase, sillä Kosonen ja Väliaho ovat erilaisia lukkareita. Uskoisin myös, että Kosonen ei vedä samalla tavalla hernettä nokkaan kuin monet muut lukkarit, vaikka vastuuta jaettaisiinkin.

Eli kokonaisuudessaan pelaajaryhmään tuli lisää leveyttä ja vaihtoehtoja, ja JoMa kestää tulevalla kaudella paremmin loukkaantumisia, mutta pelaava kokoonpano jokerit mukaan lukien on jotakuinkin samaa tasoa kuin viime kaudella. Ei huonompi, mutta ei myöskään ratkaisevasti parempi.

JoMa saa kaksi kovaa kärkeä, mutta jos loukkaantumiset eivät olisi sotkeneet viime kautta, sillä olisi ollut kaksi kovaa kärkeä jo vuosi sitten. Kotiuttajat ovat edelleen vähissä, sillä lyöjäjokereiden, Patrik Wahlstenin ja Tovolan, lisäksi ainoa varteenotettava kotiuttaja on Litmanen ja ehkä myös Kosonen raapaisee kesän aikana jonkun miehen kotiin. Ulkona suurin kysymysmerkki on edelleen takakenttä. Se ei viime kaudesta ole vahvistunut, vaikka Kuopiossa lainalla ollut Justus Niemeläinen lisääkin takamiesten päälukua.

Sitten on vielä pelinjohtajakysymys. Mikko Korhonen epäonnistui viime kaudella pahasti ja sai potkut kesken kauden. Mikko Huotarin nimeen vannotaan paljon, mutta kun muistaa Huotarin esitykset aikoinaan Kiteellä, niin pelinjohtajan tontti on kysymysmerkki. Se ei tarkoita, etteikö Huotari voisi onnistua, jos hän saa luotua harjoitteluun ja pelaamiseen erilaisen ja ennen kaikkea rennomman ja rohkeamman ilmapiirin ja otteen kuin Korhonen.

Eli miten korkealla JoMa on sinun rankingissa nyt, kun kauden alkuun kaksi kuukautta aikaa?

Se on ilman muuta yksi viidestä suuresta, mutta jos tämä viiden ryhmä jaetaan osiin, niin Manse ja Kouvola ovat ykkösryhmässä ja Joensuu, Sotkamo ja Vimpeli kakkosryhmässä. Kärkiseurojen erot ovat kuitenkin niin marginaalisia, että kuka tahansa voi nappisuorituksella voittaa runkosarjan – ja kuka tahansa, myös Joensuu, voi sijoittua runkosarjassa viidenneksi. Siinä mielessä edessä on huippumielenkiintoinen pesäpallokesä.