Britannian hallituksen päätöksestä jäädyttää Roman Abramovitšin ja muiden venäläisoligarkkien omaisuus Britanniassa on kulunut nyt kaksi päivää. Jukka, onko Chelsean tilanne tänä aikana muuttunut tai tarkentunut?

Vaikka taivaalle onkin maalattu erilaisia toinen toistaan hurjempia kauhukuvia, iso kuva ei ole edelleenkään muuttunut.

Tärkein asia on, että Chelsea voidaan edelleen myydä ja on on todennäköistä, että myynti tapahtuisi jo lähiviikkojen aikana. Virallisesti ensimmäinen deadline kaupalle on 31. toukokuuta, mutta tuotakin deadlinea voidaan jatkaa.

Eli tässä suhteessa kannattaa edelleen pitää pää kylmänä. Jos ja kun Chelsealle löytyy uusi omistaja, tämänhetkinen kriisi laukeaa saman tien. Sen jälkeen on toki sitten muita avoimia kysymyksiä ja haasteita, mutta tärkein kysymys on nyt omistajanvaihdos.

Voiko Abramovitš kaataa kaupan?

Tietenkin helpoin reitti olisi, että kauppa toteutettaisiin yhteisymmärryksessä myyjän, ostajan ja Britannian hallituksen välillä. Abramovitš’han tulee joka tapauksessa menettämään kaupassa valtavan summan rahaa, sillä hän ei saa Chelsean myymisestä saamiaan rahoja itselleen. Se on vielä auki, tarkoittaako tämä pakote-ehto sitä, ettei hän saa rahoja milloinkaan vai jäädytetäänkö rahat siihen asti, kunnes pakotteet joskus mahdollisesti puretaan.

Abramovitšin kädet Chelsean myymisessä ovat kuitenkin sidotut. Britannian hallituksen on hyväksyttävä kauppa eli Abramovitš ei voi päättää ostajasta yksin.

Abramovitš ei voi myöskään estää kauppaa, sillä pakotepäätöksen mukaisesti Britannian hallitus voi myös takavarikoida oligarkkien omaisuutta. Näin hallitus voisi teoriassa takavarikoida Chelsean ja myydä sen ohi Abramovitšin.

Eli onko Chelsean tulevaisuus ja olemassaolo oikeasti uhattu?

Olemassaolo ei ole missään tapauksessa uhattu. Britannian hallituksen piirissä tunnustetaan Chelsean kulttuurihistoriallinen arvo ja on varmaa, että Chelseaa säilyy edelleenkin jalkapallokartalla.

Se on sitten eri kysymys, millainen Chelsea.

Avainkysymys on nyt se, kuka Chelsean ostaa. Halukkaita tahoja on ilmaantunut kymmenkunta, joista suurin osa on amerikkalaisia sijoittajatahoja. Uusimpien tietojen mukaan näiden tahojen pitäisi jättää tarjous sisälle jo ensi viikolla, minkä jälkeen tarjoajista seulotaan potentiaalisimmat tahot, joiden kanssa neuvotteluja jatketaan. Tässä mielessä muutaman viikon aikaikkuna ei ole mahdoton – varsinkin, kun Valioliigan ja muut seurat joustavat varmasti byrokratian suhteen.

Nyt voimassa olevat taloudelliset rajoitukset ja yhteistyökumppaneiden vetäytyminen tekevät toki Chelsealle kipeää, mutta tässäkin kriittinen kysymys on, milloin Chelsealle saadaan uusi omistaja. Parhaimmillaan kysymys voi olla muutaman viikon vaurioista niin lippujen myynnin, sponsorisopimusten katkon kuin kaiken muunkin myynnin suhteen.

Paljon suurempi kysymys Chelsean kannalta on, kuka sen ostaa ja millaisia rahoja näiden uusien omistajien takaa löytyy ja mikä on heidän strategiansa pyörittää Chelsean liiketoimintaa.

Näetkö kuitenkin, että Chelsean asema muuttuu joka tapauksessa jollakin tavalla?

Yllätys olisi, jos ei muuttuisi. Abramovitš on pumpannut Chelseaan varsin avokätisesti rahaa omasta pussistaan ja on todennäköistä, että samanlaista avokätisyyttä ei uusilta omistajilta löydy, eikä se olisi taloudellisen reilun pelin -säännösten mukaan enää mahdollistakaan samassa mittakaavassa kuin Abramovitšin vallan alkuaikoina.

Valioliigan seurat voisi jakaa tällä hetkellä tulomielessä kolmenlaisiin seuroihin. Niihin, joilla on upporikkaat ja avokätiset omistajat, niihin, joilla on uudet stadionit ja sitä kautta mittavat ottelupäivätulot ja tavallisiin seuroihin.

Chelsea putoaa todennäköisesti tuolta upporikkaiden omistajien laatikosta tavallisiin seuroihin, johon suurseuroista kuuluvat Liverpool ja Manchester United. Manchester Citylla on upporikkaat omistajat ja Arsenal ja Tottenham ovat seuroja, joilla uusi stadion tuottaa karkeasti ottaen noin 25 prosenttia tuloista, kun Chelsealla ja Liverpoolilla sama prosentti on nyt noin 15 ja Manchester Unitedilla 10.

Jos Chelsea putoaisi tähän tavallisten seurojen kategoriaan, silloin sen toiminnassa korostuisi selvemmin puhdas osaaminen pyörittää huippujalkapalloseuraa. Haaste ei ole helppo, jos ajatellaan kaikista himotuimpia pokaaleita, Valioliigan ja Mestarien liigan voittamista, mutta menestyminen ja niiden voittaminen on edelleenkin mahdollista.

Näkisin myös, että uusien omistajien yksi ensimmäisistä töistä on kaivaa uuden stadionin rakentamissuunnitelmat esille ja alkaa miettiä, pitäisikö heidänkin lontoolaisena seurana seurata Arsenalin ja Tottenhamin esimerkkiä. Uskoisin, että sen he tekevät ja Chelsealle rakennetaan lähivuosina uusi, yli 60 000 katsojaa vetävä moderni stadion.

Mutta se on selvää, että Chelsea menettää tärkeimmän kilpailuvalttinsa – Abramovitšin kukkaron. Se ei tee menestymistä mahdottomaksi, mutta paljon vaikeammaksi se sen tämän kauden jälkeen tekee.