Mestarien liigan otteluparit arvottiin perjantaina. Jukka, ennen kuin käydään läpi otteluparit, minkä väriseltä kevät näyttää?

Kevät näyttää punavalkealta, enkä nyt viittaa seurojen peliasuihin, vaan maiden lippuihin. Tuskin kukaan olisi yllättänyt, jos tänäkin vuonna nähtäisiin täysin englantilainen finaali ja välierissäkin pelaisi kolme englantilaisjoukkuetta.

Tässä vaiheessa Mestarien liigaa ei ole helppoja vastustajia, mutta tuskin Englannista lähtee mitään valituskirjelmää, että arvonnan takana olisi ollut joku salaliitto. Oli aikamoinen sattuma, että englantilaisseurat eivät kohtaa toisiaan jo puolivälierissä, vaikka sääntöjen mukaan se olisi ollut mahdollista.

Joko kristallipallosi kertoo, kuka on suurin suosikki voittamaan Mestarien liigan?

Kysymys on näiden supertankkereiden välisissä otteluissa aina pienistä marginaaleista. Kaksiosaisuus toki kaventaa hieman satunnaistekijöiden merkitystä, mutta finaalissa kysymys on yhdestä ottelusta ja silloin ratkaisu voi syntyä yksittäisen laukauksen tai pukkauksen onnistumisella. Niin pienet erot kärkijoukkueiden välillä ovat.

Pidän kuitenkin tämänhetkisessä kunnossa ykkössuosikkina Liverpoolia. Sen pelaaminen on molempiin suuntiin jäätävää. Puolustusta on vaikea murtaa ja joukkueella on Mo Salahin ja kumppaneiden johdolla niin paljon ratkaisuvoimaa, että nämä pelaajat voivat ratkaista omilla suorituksillaan kokonaisia otteluita. Tästä olkoon hyvä esimerkki keskiviikkoinen Arsenal-ottelu. Pelillisesti Arsenal oli kenties jopa aavistuksen parempi joukkue, mutta kaksi pientä virhettä ja kaksi maalia. Se on Liverpoolin voima.

Liverpoolilla oli myös hyvä arpa, sillä Benfica kuuluu ennakolta Villarrealin ja Atlético Madridin kanssa jäljellä olevien joukkueiden heikoimpaan kastiin.

Lisäksi viimeisten vuosien historia on osoittanut, että Liverpool pystyy yksittäisten otteluiden tasolla kaivamaan scouttaamisen kautta extramarginaaleja, joten rahat punaiselle.

Ehkä ainoa ylimääräinen kysymysmerkki on, että Liverpool on pelannut jo nyt raskaan kauden ja mennyt Liigacupissa tappiin asti. Se on vielä mukana myös FA Cupissa ja sen lisäksi se taistelee täydellä kaasulla Valioliigan mestaruudesta ja Mestarien liigan voitosta. Kun tiedetään, että Jürgen Kloppin pelityyli vaatii energiaa, niin kysymys kuuluu, riittääkö Liverpoolin bensa päätyyn asti.

Entä sitten kierroksen helmi, Chelsea–Real Madrid?

Real Madrid nousi upeaan voittoon PSG:tä vastaan oltuaan kahden maalin sillassa toisessa osaottelussa, mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, ettei Real Madrid mitenkään vakuuttanut otteluparissa, kuten ei koko kaudellakaan. Valkoisia jumalia ja Karim Benzeman hurjaa viimeistelyvoimaa on turha aliarvioida, mutta on vaikea nähdä, että tämä Real Madrid juhlisi keväällä Mestarien liigan voittoa.

Sitten päästään siihen kysymykseen, onko Chelsea se joukkue, joka pudottaa Realin jatkosta?

Normaalioloissa tämä olisi selvempi kysymys, mutta nyt Chelsean päällä on niin paljon kysymysmerkkejä, että tilanne on toinen. Chelsean kunniaksi on sanottava, että joukkue on pystynyt keskittymään kaiken turbulenssin keskellä erinomaisella tavalla itse asiaan eli pelaamiseen, ja voi olla, että kun näitä otteluita pelataan huhtikuun alussa, Chelsealla saattaa olla jo uusi omistaja ja kriisi on siltä osin ohi.

Pelillisesti Chelsealla on joka tapauksessa etu puolellaan. Thomas Tuchel pysyy säätämään Chelsean pelaamista otteluparin tasolla ja vastustajan mukaan todella tehokkaasti, kuten nähtiin viime keväänä kolmessa ottelussa Manchester Citya vastaan, jotka kaikki Chelsea voitti. Toki Chelsean maalintekovoima on hieman kysymysmerkki, mutta pidän silti Chelseaa suosikkina tässä otteluparissa. Eli Chelsea jatkoon.

Onko tämä viimeinkin Pep Guardiolan ja Manchester Cityn kausi?

Siihen on kaikki edellytykset, mutta on tässä muutaman kynnyksen yli hypättävä.

Atlético Madridin kanssa riskinä on, että sen kyttäävä ja vastaiskuihin perustuva pelityyli on myrkkyä Citylle, kuten nähtiin sen kotitappiossa Tottenhamille Valioliigassa. Atléti pystyy samalla tavalla vahingoittamaan Citya ja siksi jättäisin tämän otteluparin marginaaliin pienen reunahuomautuksen. Suosikki toki, mutta riski silti.

Jos City pääsee hyppäämään Atlétin yli, se saisi sen jälkeen välierissä vastaansa voittajan otteluparista Chelsea-Real Madridin. Realin kanssa Citylla tuskin olisi suurempia vaikeuksia, mutta Chelsea ja Thomas Tuchel olisivat vastustajana äärimmäisiä hankalia, eikä tilanne finaalissa olisi ainakaan yhtään sen helpompi, jos vastassa olisi Liverpool.

Tässä on turha pelata vielä välieriä ja finaalia, mutta se on selvää, että Cityn tien Mestarien liigan voittajaksi ei ole helppo. Sen kausi Euroopassa voi päättyä millä esteellä tahansa.

Ja vielä viimeinen pari eli Bayern München-Villarreal?

Paperilla tämän parin pitäisi olla selvä, mutta Villarreal on saanut vuodenvaihteen jälkeen jälleen tekemisestä kiinni ja Unai Emery on tunnetusti eurocupien erikoismies. Banyernin ratkaisuvoima on kuitenkin Robert Lewandowskin johdolla sitä tasoa, että melkoisia taikoja Emery saa taikoa, jos Villarreal oikeasti pysäyttää Bayernin vyöryn.

Mutta mihin asti Bayern Münchenin rahkeet riittävät koko kevään kuvassa. Jos se pääsisi välieriin ja saisi vastaansa Liverpoolin, todennäköisyydet sen finaalipaikalle olisivat heikot. En viitsi edes spekuloida Benfica-kortilla, mutta kävipä miten kävi, tällä kaudella Münchenissä ei juhlita Mestarien liigan voittoa. Sitä juhlitaan Englannissa.