Lähtötilanne

JymyJussien toimintaa ovat viime vuosina leimanneet taloudelliset haasteet ja vuosi sitten se ei Pattijoen tavoin saanut Superpesis-lisenssiä ensimmäisessä jaossa. Lisenssi tuli, mutta Seinäjoella eletään edelleen tiukan talouskuurin aikaa.

Tämä näkyy myös kentällä. JymyJussit oli viime vuosina jo vakioinut paikkansa pudotuspeleissä, mutta viime kaudella putki katkesi ja tähän kauteen JymyJussit lähtee kerrosta alempaa. Se on yksi niistä joukkueista, joista kaavitaan suora putoaja ja toinen putoamiskarsintoihin joutuva joukkue.

JymyJussit lähti kauteen 2015 myös yhtenä putoajaehdokkaana, mutta se yllätti kaikki ja taisteli pitkään jopa pudotuspelipaikasta. Silloin JymyJusseilla oli kuitenkin lyöjäjokerina Jukka-Pekka Vainionpää, mutta nyt sellaista taikakalua ei ole. JymyJussit voi nousta kuiville, mutta pudotuspelijoukkueeksi sillä on toivottoman pitkä matka. Arkirealismia on yrittää välttää putoamiskarsinnat ja varsinkin suora putoaminen Ykköspesikseen.

Muutokset

JymyJussit menetti monivuotisen tukipilarinsa Jukka-Pekka Vainionpään, joka oli sopinut jo ennen viime kauden alkua siirtonsa Vimpeliin. Myös ulkokentän johtavan pelaajan, Elmeri Liedon, siirto Joensuuhun oli pitkään selvä. Vainionpään ja Liedon lisäksi viime kauden joukkueesta lopettivat tai siirtyivät muualle Mikko Kytömäki, Ville Viita, Ville Hotakainen ja Miika Anttila. Vainionpää ja Lieto olivat raskaansarjan menetyksiä, mutta myös Kytömäellä olisi ollut käyttöä varsinkin ulkopelissä. Hotakaisen, Anttilan ja aiempina vuosina elintärkeä vaihtajajokeri Ville Viidan merkitys oli viime kaudella vähäisempi.

JymyJussit hankki Vainionpään tilalle kaksi lyöjäjokeria Ykköspesiksestä. Oulusta tullut Markus Hallasuo voitti viime kaudella 73 lyödyllä Ykköspesiksen lyöjäkuninkuuden ja Vähäkyröstä tullut Riku Utanen oli lyöjätilaston kolmas 50 lyödyllä juoksulla. JymyJussit hankki Oulusta toisenkin vahvistuksen, Oskari Salmelan. Häntä voi pitää Jussien nykytilanteessa hyvänä hankintana. Alajärveltä tullut 19-vuotias Antton Peltomäki joutuu vielä taistelemaan pelipaikasta ulkokentällä.

Kausi 2022

JymyJussien tilanne on haastava. Se kuuluu materiaalinsa puolesta sarjan 4-5 heikoimman joukkueen kerhoon. Pattijokeen verrattuna tilanne on siinä mielessä erilainen, että JymyJussien materiaali on aavistuksen parempi ja ennen kaikkea kokeneempi. Marginaalit ovat kuitenkin niin pienet, että JymyJussien ei ole vara pelata yhtään alle omansa tasonsa tai sitten ollaan oikeasti vaikeuksissa. Hyvässä skenaariossa JymyJussit voi olla yksi välitilan joukkueista, joiden kausi päättyy runkosarjan mukana.

JymyJussit on heikentynyt viime kauteen verrattuna varsinkin sisäpelin osalta. Ulkopeli pysyi sen sijaan kohtalaisen hyvässä kuosissa, vaikka Liedon menetys onkin takaisku.

JymyJussien ulkopelissä on kolme elintärkeää pelaajaa, joiden kaikkien on onnistuttava ja pystyttävä vielä nostamaan tasoaan viime kaudesta.

Joona Lehtinen ei ole vielä tehnyt suurta läpimurtoaan ykköskorin lukkariksi. Hän on hieman vanhemman koulukunnan heittelevä ja hidastempoisempi lukkari, mutta silti hyvä ja taktinen osaaja, joka on parhaimmillaan takatilanteissa vaikean syöttönsä kanssa. JymyJussien ulkokenttä on monilta osin niin haavoittuva, että Lehtisen on pystyttävä torjumaan ja ohjaamaan vastustajan lyöntejä jo syötöllään tai muuten etenkin avarilla kentillä rytisee. JymyJussien onneksi Lehtisen käsi näyttää toipuneen täyteen pelikuntoon.

Kaksi muuta avainpelaaja ulkona ovat viime kaudella Vuoden tulokkaaksi valittu 18-vuotias Veeti Kettunen ja Tero Tyynelä. Kettunen pelaa erittäin suurta tonttia takalukijana ja takatilanteissa syvintä pussia. Kettunen oli viime kaudella tulokkaaksi häikäisevän hyvä pelaaja, mutta tällä kaudella vastustajat tulevat testaamaan häntä raskaammalla mailalla. Tyynelä pelaa puolestaan yhtä tärkeässä roolissa etulukijana ja takatilanteissa kolmospolttajaa.

Lehtisen, Kettusen ja Tyynelän kolmikon on pakko onnistua, sillä muuten JymyJussien ulkokenttä ei vakuuta. Salmela on hyvä kakkosvahti ja tukkii sen puolen. Neljännen paikan linjassa ottaa Joona Kettunen, joka viimeinkin saa ulkopelivastuuta.

Toni Marjamäeltä ja Atte Kontiolta löytyy kokemusta, mutta etumiehinä he ovat korkeintaan keskitasoa.

JymyJussien haavoittuvin osa on kuitenkin takakenttä, jossa pelaavat Tuomas Raunio ja Viljo Sillanpää. Tilanne on erityisen vaarallinen avarilla kentillä, jollainen on myös JymyJussien kotikenttä. Siksi pääsystä hallipesiksen SM-lopputurnaukseen ei kannata tehdä suuria johtopäätöksiä, sillä kesällä takakentän turvana ei ole takaseinää. Jos tilanne menee kauden aikana katastrofaaliseksi, Salmela voidaan siirtää koppariksi ja Antton Peltomäki hänen paikalleen linjaan.

Sisällä JymyJussit saa rakennettu kelvollisen ykköskärjen. Raunio ei välttämättä ole Superin kestävin etenijä, mutta hän on erinomainen kentällemenijä. Tyynelä pääsee nyt suureen rooliin kakkoseksi ja pelasivatpa Kontio ja Salmela kumminpäin tahansa kolmosena ja nelosena, JymyJussien pitäisi pystyä tekemään kyllä tilanteita. Ei liukuhihnalta, mutta riittävästi, jotta se voi taistella jaksojen ja sitä kautta otteluiden voitoista.

JymyJussien sisäpelissä kaikki tiivistyy kotiutuksiin. Vaikka Kontiolla ja Salmelallakin on potentiaalia kotiuttajina, päävastuu kulminoituu kahteen pelaajaan – nelosena tai viitosena pelaavaan Marjamäkeen ja toiseen lyöjäjokeriin, Markus Halla-ahoon.

Marjamäki pelasi aiemmin vaihtajana, jopa numerolla 2, mutta nyt hänen on pakko ottaa vastuuta tärkeimpänä numerolla lyövänä kotiuttajana. Potentiaalia Marjamäessä on, sillä hänen lyöntinsä on terävä ja tarkka. Hallasuo on sen sijaan arvoitus, sillä nyt vastassa on aivan eri tason ulkokentät kuin Ykköspesiksessä. Siksi Hallasuo pelaa tällä kaudella isoista asioista uransa kannalta. Hän saa nyt vastuuta ja pääsee JymyJussien ykkösjokerina näyttämään osaamistaan, mutta sitä osaamista on myös näytettävä. 73 juoksua ja 55 prosentin onnistumisprosentti olivat hyviä lukemia, mutta ne tehtiin Ykköspesiksessä, ei Superissa.

Vaikka toinen lyöjäjokeri Riku Utanen onkin ennakolta säestävä lyöjäjokeri, hänenkin kautensa antaa hyvän kuvan siitä, kuinka suuri Superin ja Ykköspesiksen ero tällä hetkellä on. Kovalyöntiseltä Utaselta voi toki odottaa yksittäisiä otsikkolyöntejä, mutta avainkysymys hänen kannaltaan on suoritusvarmuus.

Etenijäjokeriksi on tarjolla Peltomäen lisäksi lähinnä JymyJussien junioreita.

Jussi Parvi aloittaa jo kolmannen kautensa JymyJussien pelinjohtajana. Parvilla on riittävä tausta laji- ja fysiikkavalmentajana ja hän osaa organisoida ja rakentaa harjoittelun ammattimaisesti. Parvi on myös pelinjohtajana nykymodernia koulukuntaa, jonka teoreettinen tietotaito pelistä on vahvalla pohjalla.

Kaikki kuitenkin tiivistyy samaan asiaan kuin Perttu Westersundilla Pattijoella – millaisella pelitaktiikalla ja identiteetillä hän uskoo JymyJussien menestyvän?

JymyJussien materiaali on niin kapea, että Parven sisäpelikooste on kiveen hakattu. Hän ei voi pistää kaikkia munia yhteen pitkään kärkeen, sillä kakkoskärjestä ei löydy ykköskärkeen vielä vaihtoehtoja, ellei lahjakas Veeti Kettunen yllätä myös sisällä samalla tavalla kuin ulkona viime kaudella. Siksi kysymys on enemmän siitä, miten rohkeasti ja yllättävästi Parvi pyörittää sisäpeliä. Varman päälle pelaamisella ja helposti ennakoitavalla virkamiespesäpallolla JymyJussit ei horjuta edes keskitason joukkueita. Siksi on riskien uhalla uskallettava hyökätä, sillä nyt takataskussa ei ole enää Jukka-Pekka Vainionpäätä ja hänen taikamailaansa.