Florida Panthers on ajautunut kesälomien partaalle NHL:n pudotuspelien toisella kierroksella. Hallitseva mestari Tampa Bay Lightning johtaa jo ottelusarjaa 3-0. Ensi yönä voi Floridan matka jo katketa tämän kevään osalta. Samuel, onko tämä peli jo pelattu?

Kyllä se niin taitaa olla. On täysin mahdotonta nähdä, että Florida voittaisi neljä peliä putkeen Tampa Bayn kaltaista mestaritason kollektiivia vastaan. Varsinkin, kun Florida on ollut kentällä entistä enemmän kusessa mitä pidemmälle ottelusarja on mennyt. Joukkueen valmennusjohto ei ole kyennyt auttamaan pelaajia löytämään vastauksia, vaan pikemminkin saanut pelin entistä pahempaan solmuun. Kolmas ottelu veti kyllä mietteliääksi. Se oli peli, jossa Floridan olisi pitänyt keksiä lääkkeitä Tampan haastamiseksi, mutta ei joukkueella ollut palaakaan.

LeoVegas: Win two tickets to the icehockey World Cup final!

Se on hämmentävää, että tällä tasolla ja tässä vaiheessa kautta joukkue esiintyä vailla tolkullista viisikkopelin kollektiivia. Jos ottaa yhden esimerkin, niin Tampa Bayn 3-1 -maali käyköön siitä. Viivelähdöstä Victor Hedman vapautti yhdellä ainoalla biljardisyötöllä Tampa Bayn hyökkäyskolmikon ylivoimahyökkäykseen. Nikita Kutsherov murtautui laidasta läpi ja löysi vapaaksi käsittämättömällä tavalla Steven Stamkosin, eli yhden maailman parhaista onetimer-ampujista. Tilannetta edelsi yhden hyökkääjän osalta pieni vaihtovirhe, mutta myös se, että Floridan hyökkääjät lähtivät täysin käsittämättömän myöhässä  puolustamaan eteenpäin ja jättivät pakit kuin orvoiksi piruiksi puolustamaan Tampa Bayn ykkösvitjaa. Maalihan siitä syntyi.

Miksi runkosarjassa loistanut Florida sitten on kusessa? Joukkuehan teki runkosarjassa selvästi eniten maaleja kaikista joukkueista. Niitä syntyi peräti 337, eli reippaasti yli neljä maalia per peli. Mistä nyt kiikastaa?

Lisätään tuohon vielä se, että joukkue jäi runkosarjassa alle kahteen maaliin kolme kertaa 82 ottelun runkosarjassa. Nyt se on jäänyt yhteen maaliin jokaisessa kolmessa toisen kierroksen ottelussa Tampa Bayta vastaan. Se kertoo sarjasta kaiken.

Se vain osoittaa tällä kaudella entistä vahvistuneempaa käsitystä siitä, että runkosarjapeli on runkosarjapeliä ja pudotuspelit pudotuspelejä.

Kun mennään ottelusarjapelaamiseen, ei viisikkoa venyttävät joukkueet kertakaikkiaan pärjää. Ja Florida, jos joku, on venytellyt viisikkoa. Se johtaa siihen, että hyökkäyspelin rakentelussa ei ole mitään tolkkua, televisiokuviin mahtuu se kaksi pelaajaa kerrallaan ja pusketaan alivoimaisena vain kirikiekkoja ja pitkiä syöttöjä. Tuollainen päättömien kanojen pystysuunnan jääkiekko on Tampan ollut helppo tyrehdyttää. Rakenne on sanalla sanoen karsea. Se johtaa siihen, että Floridan pelaaminen näyttää sähläämiseltä ja laadukkaammin rytmittävä Tampa Bayn paljon maltillisemmalta.

Niin hyvä kuin Tampa Bay on, on iso osa kuitenkin myös sitä, että Florida on ollut niin huono, että se on itsekin ollut pelaamassa Tampaa konferenssifinaaleihin.

Floridan kokematon valmennusjohto on noussut tikunnokkaan, johon kuuluu myös Tuomo Ruutu. Onko kokemattoman ryhmän kritisoimiseen aihetta?

On. Valmennusjohto on tehnyt omituisia peluutusratkaisuja, kuten esimerkiksi se, että Anton Lundell laitettiin katsomoon ja tilalle nostettiin täysi keskinkertaisuus Maxim Mamin. Jos Lundellilla ei ollut kyse jostain vammasta, on tuota vaikea ymmärtää. Enkä oikein ymmärrä sitäkään, että onko Aleksander Barkovin paikka todella ylivoimassa viivamiehenä? Saadaanko Barkovista silloin paras uhka irti? Uskallan olla eri mieltä. Lähempänä maalia pelatessaan Barkovin tuoma uhka olisi suurempi.

Pahinta on kuitenkin se, että mitään mainittavaa apua ei valmennukselta ole tullut pelaajien avuksi Tampaa vastaan.

Miksi Florida päätyi tällaisen keltanokkavalmennukseen?

Valmennus voi toki olla jäätynyt käsiin ja voivat olla syyllisiä moneen asiaan, kuten nyt nähtyyn potentiaalin hassaamiseen. Siihen he eivät kuitenkaan ole syyllisiä, että heidät on palkattu.

Täytyy kuitenkin muistaa, että Floridan kokemattoman päävalmentajan palkkaamisessa on kyse myös Chicago Blackhawksin hyväksikäyttöskandaali, jonka vuoksi Joel Quenneville joutui eroamaan. Tilalle nostettiin Andrew Brunette, joka tietysti veti mukavan runkosarjan, mutta nyt joukkue on hyytynyt pahemman kerran. Hieman ammattivirheeltähän tuo nyt tuoksahtaa.

Floridan GM Bill Zito on Jarmo Kekäläisen entinen oikea käsi ja tehnyt loistavia pelaajarekrytointeja Floridaan, mutta Zitonkin osaksi on jäädä sen huomaaminen, että valmennuksessa ei ole varaa antaa tasoitusta kuten nyt. Tampa Bayn mestariluotsi on vienyt penkkien takaista peliä toistaiseksi 100-0. Jos Floridan porukka pystyy siihen vielä vastaamaan, nostan kyllä ensimmäisenä hattuani ilmaan. Epäilen sitä kyllä suuresti.

Maksaako Florida nyt oppirahoja?

Tuota tuputetaan selitykseksi aivan liikaa joka tuutista. Samaa puhuttiin esimerkiksi Liigassa Ilveksen osalta, kun joukkue oli runkosarjassa sarjan eniten maaleja tehnyt joukkue. Ehkä niin, ehkä näin, mutta häviäjien puhetta tuo tuollainen on.

Floridan ikkuna on nyt auki menestykselle, mutta koska jääkiekko on NHL:ssä paitsi pelikirja- myös palkkakattopeli, se ikkuna ei ole loputtomiin auki. Nyt pitää menestyä tai se ikkuna menee ennen pitkää kiinni. Siksi tällaisten verukkeiden viljely on aivan onnetonta puhetta.

Oppirahat toki pitää maksaa, mutta sen taakse ei voi ikuisuuksiin mennä. Eikä niin voi tehdä myöskään joukkueen johtavat pelaajat, kuten Aleksander Barkov.

Aleksander Barkovia on Suomessa nostettu jopa maailman parhaaksi pelaajaksi. Onko ne puheet syytä laittaa hetkeksi pakkaan?

Haastattelin viime keväänä puhelimitse Nashville Predatorsin GM David Poilea. Aiheena oli toki joukkueen suomalaismaalivahti Juuse Saros, joka on tällä kaudella noussut NHL:n parhaalle maalivahdille ojennettavan Vezina-palkinnon yhdeksi kolmesta kandidaatista. Opetus oli kuitenkin sellainen, joka pätee myös Barkoviin.

Poile muistutti kaiken Saros-hehkutuksen keskellä, että voittaminen pudotuspeleissä on lopulta se suurin asia, joilla kaikkia jääkiekkobisneksessä mitataan. Se on kaikessa yksinkertaisuudessaan raadollinen totuus.

Sama pätee Barkoviin. Vaikka kuinka arvostaisi Barkovia pelaajana, nämä ovat ne pelit, joissa pelaajat todella mitataan. Toistaiseksi Barkov on ollut tasoonsa nähden heikko. Esimerkiksi sarjan kolmannessa ottelussa teholukema -4 kertonee oleellisen. Siinä ollaan todella kaukana maailman parhaasta suorittamisesta.