Tässä kuvassa on tämän vuoden merkittävin eurooppalainen jalkapallouutinen
Joskus pieneltä tuntuvien otsikoiden takana voi olla suuri uutinen - kuten se, että Luis Camposista tulee PSG:n uusi urheilutoimenjohtaja.
Hänen kasvoissaan ei ole karismaa eikä suurta sädekehää. Joku voi sanoa kuulleensa hänen nimensä ja jotkut voivat tapailla jopa muutamia seuroja hänen yhteydessään, mutta kuinka moni oikeasti tietää, kuka on Luis Campos – paitsi nyt, kun hänestä on tulossa PSG:n uusi urheilutoimenjohtaja?
Te tiedätte PSG:n. Sen satumaisilla öljyrahoilla mälläävän ranskalaisen seuran, joka täyttää joukkueen Lionel Messin, Neymarin ja Kylian Mbappén kaltaisilla megaluokan tähtipelaajilla, palkkaa jonkun tunnetun nimen managerikseen ja rukoilee sitten voittavansa Mestarien liigan ilman, että sitä kuitenkaan voittaisi.
PSG on ollut viime vuosina toinen toistaan suuremmissa otsikoissa, mutta nyt yhden otsikon takana on PSG:n viime vuosien merkittävin uutinen – ja tämän vuoden merkittävin eurooppalainen jalkapallouutinen.
Ja se uutinen koskee juuri Luis Camposia, tuota setämiehen näköistä kaljuuntuvaa 57-vuotiasta hahmoa, joka ei suuren yleisön silmissä soita minkäänlaisia kelloja, mutta jolla on lajin syvässä sisäpiirissä ja valistuneiden kannattajien keskuudessa kulttimaisen taikurin maine.
***
Campos rakastui jo lapsena jalkapalloon kotimaassaan Portugalissa. Hänestä ei tullut kuitenkaan koskaan suurta jalkapalloilijaa, ei edes keskinkertaista. Opiskeltuaan kuuluisassa Lissabonin yliopistossa, hänestä tuli sen sijaan valmentaja ja pelin loputon tutkija, joka ymmärsi, miten jalkapallo ja urheilu voisivat hyötyä akateemisesta ja tieteellisestä lähestymistavasta.
Camposin tarina näytti hänen taustansa huomioon ottaen tähtiin kirjoitetulta, kun hänet nimitettiin 27-vuotiaana União de Leirian päävalmentajaksi 1992. Alku oli kuitenkin ohdakkeinen ja pudotettuaan lyhyessä ajassa kolme eri seuraa, hän sai paljon puhuvan lempinimen, Luis Campas. Campa tarkoittaa portugalin kielessä hautaa.
Campos nousi kuitenkin haudastaan, sillä hän – itsetietoisena ja sopivan arroganttina luonteena – tiesi, että maailma oli väärässä, hän oikeassa.
Sen tiesi joku muukin – José Mourinho, joka vuonna 2012 palkkasi maanmiehensä apulaisekseen Real Madridiin. Kun Camposilta kysyttiin myöhemmin, miksi Mourinho oli valinnut hänet, Campos vastasi lyhyesti, että koska Mourinho tiesi hänen kompetenssinsa riittävän työskentelemään Mourinhon kanssa.
Camposin valmentavat joukkueet pelasivat hänen alaisuudessaan hyvää jalkapalloa ja pelaajat kehuivat poikkeuksetta hänen kuuluisia valmennusmetodejaan, joissa keskeisenä ohjenuorana oli hänen kuuluisa T2P (Training to Play) -ohjelmistonsa ja siihen liittyvä ideologia.
Hänen suurin lahjansa on kuitenkin ollut kyky löytää raakoja timantteja tai sammumassa olevia tähtiä, muokata heistä maailmanluokan jalkapalloilijoita ja rakentaa heistä menestyviä joukkueita. Hän kehitti pelaajien analysointiin omia tietokoneohjelmia – jopa sellaisen, jotka piirtävät pelaajien persoonasta ja luonteesta kuvan heidän sosiaalisen median käyttäytymisen perusteella.
***
Niin ne seurat ja pelaajat.
Ensimmäinen suuri menestystarina oli AS Monaco, joka Camposin tullessa seuraan 2013 pelasi Ranskan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla.
Nousu takaisin Ligue 1:een ja ensimmäinen aalto oli helppo rakentaa ostamalla venäläisen oligarkin Dmitri Rybolovlevin miljoonilla Radamel Falcaon, João Moutinhon, Ricardo Carvalhon, James Rodríguezin ja Dimitar Berbatovin kaltaisia valmiita tai sammumassa olevia tähtiä, mutta Camposin todellinen nerous näkyi Fabinhon, Anthony Martialin, Bernardo Silvan, Geoffrey Kondogbian, Thomas Lemarin, Benjamin Mendyn ja Tiémoué Bakayokon kaltaisten tuntemattomien pelaajien löytämisessä – ja heidän myymisessä jättiläismäisillä voitoilla myöhemmin eteenpäin.
Camposilla oli jopa Kylian Mbappén uran yhdessä risteyskohdassa merkittävä rooli. Kun Mbappé ja hänen isänsä olivat sitä mieltä, että juniori-ikäisen Mbappén olisi ollut parempi siirtyä johonkin toiseen seuraan, Campos tuli katsomaan Mbappén peliä ja näki heti, että Monacolla on käsissään jotain täysin ainutlaatuista. Kysymys oli vain, miten Mbappésta hiottaisiin sellainen timantti, jollainen rosoisen kuoren alla pilkotti.
Monaco voitti keväällä 2017 Ligue 1:n mestaruuden ja eteni Mestarien liigan välieriin Camposin rakentamalla joukkueella, mutta Campos itse oli siirtynyt rakentamaan – omien sanojensa mukaan – ”seuraavaa mestariteosta” OSC Lilleen.
Lille oli Camposin tullessa seuraa taistelemassa sarjapaikastaan, mutta Campos pisti tuulemaan. Hän heitti joukkueesta ulos 22 pelaajaa ja hankki heidän tilalleen jälleen tuntematonta huippulaatua, joka toi ensin menestyksen ja sitten valtavia myyntivoittoja.
Muutama esimerkki: Nicolas Pépén Lille osti 3 miljoonalla eurolla ja myi Arsenalille 80 miljoonalla eurolla. Victor Osimhen tuli 13 miljoonalla eurolla ja siirtyi Napoliin 80 miljoonalla eurolla. Rafael Leão tuli ilmaisella siirrolla ja siirtyi AC Milanin 23 miljoonalla eurolla.
Rahoja tärkeämpää oli menestys. Lille palasi ensin Mestarien liigaan ja vuosi sitten se juhli seurahistoriansa neljättä liigamestaruutta.
Camposia mestaruusjuhlissa nähtiin kuitenkin vain hänen kättensä jälki, sillä Campos oli jättänyt Lillen muutamaa kuukautta aiemmin seuran siirryttyä luxemburgilaisen Merlyn Partnersin omistukseen.
***
Nyt Campos on valmis ottamaan uuden haasteen. Camposilla itsellään ei ole enää todistettavaa, sillä hän on neroutensa osoittanut. Nyt kysymys kuuluukin, mitä PSG:ssä tapahtuu seuraavaksi?
Se tiedetään jo nyt, että Mauricio Pochettino saa potkut ja uusi manageri on jo Camposin valinta. Onko uusi manageri Lillen mestaruuteen johtanut Christophe Galtier vai taikoo Campos hatustaan jonkun yllättävän nimen, selviää mahdollisesti jo lähipäivinä.
Oleellinen kysymys eivät ole kuitenkaan lähipäivät, vaan mitä PSG:ssä tapahtuu lähikuukausina ja lähivuosina.
Vastaus siihen kysymykseen riippuu jos-sanasta.
Jos Campos saa toimia oman tahtonsa ja omien näkemystensä mukaisesti, eurooppalaisessa jalkapallossa voi oikeasti alkaa PSG:n valtakausi. Se ei tarkoita, että PSG voittaisi Mestarien liigan vuosi toisensa jälkeen, mutta se tarkoittaa, että PSG:n toimintaa tulee järki ja pitkäjänteisyys. Joukkuetta ei jatkossa koota enää pelkästään ostamalla toinen toistaan suurimpia ja hohtavampia nimiä, vaan joukkue rakennetaan ammattimaisesti siten, että palat muodostavat osiensa summaa suuremman summan – ja tuota summaa valmentaa manageri, joka palkataan tehtävään vain ja ainoastaan osaamisensa kautta.
Camposin osaamisella ja PSG:n omistajien rahoilla yhtälö tarkoittaa sitä, että PSG nousee jalkapalloseurana uudelle tasolle. Jokainen voi päätellä, mitä yksi askel ylöspäin tarkoittaa PSG:n kohdalla.
Mutta se jos-sana.
Toinen vaihtoehto on, että Camposille ei anneta valtaa eikä työrauhaa. PSG:n kannalta se tarkoittaa samanlaista tivolia kuin tähänkin asti – ja Camposin kannalta sitä, että hän etsii itselleen jälleen uuden ateljeen.
